Fibromylogiasta
Hei,
Olen 30+ nainen ja minulla lääkäri ohjeisti tutustumaan fibromylogiaan pari kuukautta sitten. Oirekuvan todentaminen oli suuri helpotus. Minulla on todella kovat kivut ja uupumus jatkuvaa. Käyn kokoaikatöissä ja juuri muulle ei jää tilaa ja ikävä noidankehä valmiina. Tiedän ja tunnistan itseni tuosta potilasryhmästä, jotka ovat stressaavia jne. Yritän parantaa elämänhallintakeinoja ja liikunta näyttää olevan yksiselitteinen ratkaisu. Miten olette lähteneet työstämään elämäänne kys oireyhtymän toteamisen jälkeen. Kivut vaan voimistuvat, sain lääkityksen vaivaan muutama päivä sitten, mutta haluaisin todella tsempata itseäni löytämään ratkaisun näistä lääkettömistä keinoista. Hirvittävän vaikeaa, koska pinnistän itseni töihin ja sen jälkeen kaikki on vaan kipuilua ja väsymystä. Kierre on jo yli 5 vuotta kestänyt ja pahenee. Miten ehkä ns onnistuitte? Mitkä asiat ovat suurimpia kompastuskiviä? Tuntuu että asian totemisen jälkeen jäin yksin asian kanssa, tuttavien ja kavereiden on hankala ymmärtää miten sairas ja kipeä vointini toisinaan on, toki ei nämä asiat heidänkään varassa ole, lähinnä ns tuen puuttuminen harmittaa. Muutenkin, vertaistuki jutustelut ovat tervetulleita.
Olrn sairastanut fibromyalgiaa n 30v mutta diagnoosin sain vasta 12v sitten samalla kun borren ja CFSnkin.
Suomessa ei tunneta eikä tunnusteta koko sairautta vaikka se pahimmillaan vie työkyvyn. Apua ei saa, lääkitystä ei ole, sairausloma ei saa . Korkeintaan neuvovat liikkumaan enemmän "liike on läöke"!!
Juu ei. Olen aina ollut liikunnallinen mutta onhan se hanurista kun vieläkin jokainen urheilukerta on yhtä tuskallinen kuin 1. silloin vuosikymmeniä sitten kun jonkin lajin aloitin. Toipuminen salista ja pilateksesta vie lihaskipuineen 3-5pv. Kauppareissusta vain 2pv.
Töissä kävin 61v saakka, sitten sain tk eläkkeen muista syistä