Säälitkö sinkkuja?
Usein huomaan säälinsekaisen ilmeen kun sanon, että sinkkuna tässä mennään. Huomaan myös, että ne naiset joilla on parisude, ottaa pari askelta taaksepäin. En tiedä olenko heidän mielestään huonoa seuraa vai mitä miettivät. Ulkopuolisten kohtelu saa tilanteen tuntumaan säälittävältä. Joskus valehtelen olevani suhteessa, niin ei tarvitse enää vastailla juuri mihinkään uteluihin.
Kommentit (83)
Itse olen huomannut etääntyväni niistä pitkässä parisuhteessa eläneistä läheisistä, ja nyt enemmän minuun tutustuvat itsekin sinkkuina elävät. Niin se taitaa olla, että elämäntilanteet yhdistää.
Kun yksinään hoitaa kaikki asiansa, kokee yksinään elämän stressaavat asiat (yt-neuvottelut, auton kallis remppa vs lainakulut uuteen yms.), ja luovii niistä yksin, niin energiaa ei oikein jää kuunnella tilitystä siitä, kuinka puoliso toi väärän värisiä kukkia lahjaksi, tai jätti aamulla röyhkeästi kahvikupin pöydälle eikä laittanut tiskikoneeseen.
Enkä väitä kaikilla olevan noin, mutta omalla kohdalla kyllä.
Oon varmasti sinkku, koska en kertakaikkiaan tajua mitä minulta elämästä puuttuu sinkkuna. Olishan se joskus mukava esim nukkua sängyssä toisen vieressä ja olla siinä halittavana, mutta vain sen takia en parisuhteessa halua olla. Yksinasuminen on ihanaa ja se että voi päättää omat ainataulut ihan itse.
En sääli. Toki saatan olla puolestaan surullinen, jos on onneton tilanteestaan. Mutta tiedän että moni on tyytyväinen elämäänsä niin ja elää juuri haluamallaan tavalla, joten miksi sääliä. Ennemminkin säälin niitä jotka ovat parisuhteessa sellaisen kanssa johon vain tyytyvät.