Jos olen raskaana, suhteemme ei tule kestämään!
Vielä aikaisemmin ajattelin, että lapsi tulee jos on tullakseen ja toivoinkin mahdollisimman piakista raskautumista, mutta suhteemme on vajonnut niin vaikeaksi, että teettää nytkin jo työtä ja paljon, että enpä tiedä miten ihmeessä se enää kestäisi uutta pienokaista ja mies oli samaa mieltä.
Edelliset menkat alkoivat 15.12., mutta koska imetän edelleen esikoistamme, en ole ollut ensimmäisenä tekemässä raskaustestiä. Kiertokin on ollut lähes 40 päivää. Tyttäremme on 1v ja hänen syntymänsä jälkeen liittomme on ollut niin käsittämättömän vaikea. Toisaalta haluaisin toisen lapsen ja suht pienellä ikäerolla, mutta olisiko tästä halusta nyt luovuttava suhteemme pelastamiseksi?
Ihan itse teidän pitää ne asiat käydä läpi ja selvitellä, mistä johtuu että tilanne on huono. Useimmiten ensimmäisen lapsen ensimmäinen elinvuosi on vanhempien suhteen rankinta aikaa, mutta kun sen tietää jo etukäteen ja osaa varautua siihen, niin niitä riitoja ei ota niin kovin tosissaan kun ajattelee, että ne tavallaan " kuuluu kuvioon" ja on siis ihan normaalia. Vanhemmaksi kasvaminen on elämän suurimpia muutoksia ja samalla kriisin paikkoja ja se vie oman aikansa. Lapsi mullistaa parisuhteen pysyvästi toisenlaiseksi, aika entinen ei koskaan palaa, mutta täytyy vaan yrittää rakentaa siitä nykytilanteesta paras mahdollinen.