Se että sukuhaarani päättyy minuun on juuri niin kuin pitää olla... Ehkä pitää sanoa että uskoo 'jonkunlaiseen kohtaloon'...

En todellakaan voisi edes kuvitella adoptoivani lasta jostain tuntemattomista ympyröistä ja vetäväni tuntemattomia ihmisiä omaan sukuuni. Kun kärsin lapsettomuudestani niin harkitsin adoptiota, koska en silloin tajunnut sen minkä nyt ymmärrän. Kävi kuitenkin ilmi että korkeastikoulutettu, hyvätaustainen SINKKUNAINEN voisi  ainoastaan adoptoida vammaisen lapsen. Itse olin tehnyt vammaisabortin, jota jopa jollakin tavoin 'kaduin'... minulle oli silloin sanottu että teette sitten heti uuden lapsen... tämä parisuhteeni meni kuitenkin tästä vammaisabortista päin honkia... kotona isäni oli sanonut, että meillä ei tehdä mitään abortteja... Sitten tulin raiskaudesta raskaaksi lähes 40-veenä, mutta 'en pystynyt' menemään abortiin ja harkitsin adoptioon louvuttamista... Lapsi kuitenkin kuoli sisälleni noin 7 kk... Minulle on myös tarjottu että adoptoisin erään 'exäni' exän lapsen kun tämä oli kuollut auto-onnettomuudessa??? Noin 50-veenä ympyröihini tuli nuori mies joka oli jäänyt orvoksi koska hänenkin äitinsä oli kuollut auto-onnettomuudessa. Tämä ihmissuhde tuntui siltä kuin olisin saanut itselleni pojan ja hän on upein mies jonka olen koskaan tavannut. Olen hyväksynyt sinkkuuteni ja ymmärrän että minun DNA:tani en halua jatkossa tänne pyörimään ties minkä lastenlapsien jne kautta...Se että sukuhaarani päättyy minuun on juuri niin kuin pitää olla... Ehkä pitää sanoa että uskoo 'jonkunlaiseen kohtaloon'... SIIS TÄMÄ KAIKKI ON TOTTA. VOIN ANTAA KAIKKI HENKILÖTIEDOT... MUTTA EIKÖ KUULOSTA KOVIN OMITUISELTA - OLENKO EHKÄ KOKENUT KAIKEN?