Miehen tuottamat pettymykset
Minkälaisia pettymyksiä teidän miehet ovat tuottaneet ja mikä on ylittänyt sietorajan? Minkälaista kohtelua ette mieheltä hyväksy?
Uudella miesystävälläni näyttää vpk-jutut menevän ohitse jo suunnitellun yhteisen ajanviettomme, nyt on jo kolmasti käynyt niin.
Joskus taas haluaa mennä kavereidensa kanssa frisbee-golfaamaan, vaikka minä haluaisin olla hänen kanssaan. Onko tämä ns. red flag siitä, että mies on sovinisti eikä pidä naisia samanvertaisina? Tulenko huomaamaan, että hän ei toteuta toiveitani?
Olen pohtinut kovasti, kannattaisiko minun lähteä suhteesta jo nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kommentit (46)
Ajattelemattomuudella. Eilenkin sivuutti minut täysin, hengaili kaverinsa kanssa ja illalla ilmoitti vain menevänsä nukkumaan - taju pois. Olen ollut todella kipeänä ja väsynyt.
Alkoi perseilemään yksissä bileissä.
Ja "kätevästi" seuraavana päivänä ei muistanut hölmöilyjänsä. 😡
Ensimmäinen äitienpäivä oli aika pettymys. Olin elänyt siinä uskossa, että se on juhlapäivä jolloin äitiyttä jotenkin juhlistettaisiin. Saisi itse äitinä vaikean raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen jälkeen kerrankin hemmottelua, omaa aikaa tai edes jotain kivaa.
Mies ei pistänyt tikkuakaan ristiin asian eteen vaan totesi etten ole hänen äitinsä, joten miksi olisi hänen asiansa järjestää yhtään mitään, sehän on lapsen asia? Joo vauvahan se valmistaa aamupalan jne. Eipä kyllä toivottanut hyvää äitienpäivää edes omalle äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä oli aika pettymys. Olin elänyt siinä uskossa, että se on juhlapäivä jolloin äitiyttä jotenkin juhlistettaisiin. Saisi itse äitinä vaikean raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen jälkeen kerrankin hemmottelua, omaa aikaa tai edes jotain kivaa.
Mies ei pistänyt tikkuakaan ristiin asian eteen vaan totesi etten ole hänen äitinsä, joten miksi olisi hänen asiansa järjestää yhtään mitään, sehän on lapsen asia? Joo vauvahan se valmistaa aamupalan jne. Eipä kyllä toivottanut hyvää äitienpäivää edes omalle äidilleen.
Hienosti taas valittu mies 😅
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä oli aika pettymys. Olin elänyt siinä uskossa, että se on juhlapäivä jolloin äitiyttä jotenkin juhlistettaisiin. Saisi itse äitinä vaikean raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen jälkeen kerrankin hemmottelua, omaa aikaa tai edes jotain kivaa.
Mies ei pistänyt tikkuakaan ristiin asian eteen vaan totesi etten ole hänen äitinsä, joten miksi olisi hänen asiansa järjestää yhtään mitään, sehän on lapsen asia? Joo vauvahan se valmistaa aamupalan jne. Eipä kyllä toivottanut hyvää äitienpäivää edes omalle äidilleen.
Tuollaiset käytöstavat ovat peräisin miehen lapsuudenkodista. Jos siellä ei ole huomioitu perheen äitiä millään tavalla, ei sitä tule tapahtumaan myöskään poikien suhteissa. Ennen vakiintumista kannattaisi kiinnittää huomiota, millainen on anopin ja apen suhde, koska se ennakoi tulevaa. Kun oma appi muisti vaimoaan kaikkina merkkipäivinä ja käyttäytyi tätä kohtaan aina huomaavaisen kohteliaasti, tiesin, millainen hänen poikansakin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä oli aika pettymys. Olin elänyt siinä uskossa, että se on juhlapäivä jolloin äitiyttä jotenkin juhlistettaisiin. Saisi itse äitinä vaikean raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen jälkeen kerrankin hemmottelua, omaa aikaa tai edes jotain kivaa.
Mies ei pistänyt tikkuakaan ristiin asian eteen vaan totesi etten ole hänen äitinsä, joten miksi olisi hänen asiansa järjestää yhtään mitään, sehän on lapsen asia? Joo vauvahan se valmistaa aamupalan jne. Eipä kyllä toivottanut hyvää äitienpäivää edes omalle äidilleen.
Tuollaiset käytöstavat ovat peräisin miehen lapsuudenkodista. Jos siellä ei ole huomioitu perheen äitiä millään tavalla, ei sitä tule tapahtumaan myöskään poikien suhteissa. Ennen vakiintumista kannattaisi kiinnittää huomiota, millainen on anopin ja apen suhde, koska se ennakoi tulevaa. Kun oma appi muisti vaimoaan kaikkina
Tämä. Pahin tapaani mies on 60-luvulla syntynyt avioerolapsi, jolle kaikki ihmissuhteet ovat jonkinlaisia hyötysuhteita. Hyvin huomasi, kun puhui äitinsä uudesta suhteesta avioeron jälkeen, kuinka tärkeää oli, että äiti pääsi uuden miehensä kautta ns pikkukaupungin sisäkehälle. Aivan jäätävä tapaus, traumatisoitunut tietysti, mutta ihmisyys kuin ohut silkkipaperi demonisen, liskoaivosen hyötyjäolion päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies niin olisin hyvin pettynyt näihin naisiin jotka haluavat syystä tai toisesta haukkua aina miehiä täällä.
Miehethän ei täällä naisia hauku?
Yksi pahuus ei oikeuta toista pahuutta.
Siis vpk:ssa palohälytyksiin? Eikö se ole vähän sama kuin hälytysluontoiselle työkeikalle lähtö? Kovin montaa kertaa ei voi jättää menemättä.
Kuinka usein näitä kavereiden ensisijalle asettamisia on ollut? Paljonko muutoin olette yhdessä? Menetkö itse omien kavereidesi tai harrastusten parissa?
Onko mies ilkeä sinua kohtaan? Nimittelee? Arvostelee? Onko väkivaltainen? Päihdeongelmainen (tuli tuosta frisbee-golfista mieleen, jos sisältää aina terassille päätymisen)? Käyttääkö taloudellisesti hyväksi? Kaltoinkohteleeko seksuaalisesti? Onko liian riippuvainen vanhemmistaan? Pettääkö sinua esim. frisbeegolf-kavereiden kanssa? Asettaako sinut naurunalaiseksi? Uhkaileeko sinua?
Mitä hyvää hänessä on? Miksi olet alunalkaen ihastunut häneen? Muistatko mitkä asiat ihastuttivat sinua?
Kerro sille miehelle, että toivot ettei yhteisiä sovittuja asioita peruta, MUTTA anna toisen tehdä omia juttujakin. Tosi toksista odottaa olevansa kaikessa prioriteetti 1. Kyseessä on kuitenki miehen elämä ja sä oot osa sitä, et koko elämä. On tervettä pitää muitakin juttuja elämässään tärkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro sille miehelle, että toivot ettei yhteisiä sovittuja asioita peruta, MUTTA anna toisen tehdä omia juttujakin. Tosi toksista odottaa olevansa kaikessa prioriteetti 1. Kyseessä on kuitenki miehen elämä ja sä oot osa sitä, et koko elämä. On tervettä pitää muitakin juttuja elämässään tärkeenä.
Ja jos ne sovitut yhdessäolot on peruuntunut vpk hälytysten takia niin ite oot valinnut ihmisen jonka harrastus sisältää hälytyksiä ja sillon ne menee tietenkin edelle. Hanki säkin jotain omaa äläkä odota et toinen jättää kaiken muun elämän sun takia.
No nyt oli kyllä harvinaisen huono provo. Kun esitätte idioottia, niin yrittäkää pitää edes vähän realismia mukana. Ei ole pakko vetää ihan noin överiksi.
Työ, harrastukset, ystävät, läheiset, jne ovat osa ihmisen tasapainoista arkea. Jos haluat varastaan kaiken miehen ajan itsellesi hanki itsellesi ensin elämä ja sitten vasta parisuhteeseen. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaa, eikä odottaa että toisen täyttää juuri sinun kaikki tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä oli aika pettymys. Olin elänyt siinä uskossa, että se on juhlapäivä jolloin äitiyttä jotenkin juhlistettaisiin. Saisi itse äitinä vaikean raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen jälkeen kerrankin hemmottelua, omaa aikaa tai edes jotain kivaa.
Mies ei pistänyt tikkuakaan ristiin asian eteen vaan totesi etten ole hänen äitinsä, joten miksi olisi hänen asiansa järjestää yhtään mitään, sehän on lapsen asia? Joo vauvahan se valmistaa aamupalan jne. Eipä kyllä toivottanut hyvää äitienpäivää edes omalle äidilleen.
Se oli eka äitienpäivänne ikinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen äitienpäivä oli aika pettymys. Olin elänyt siinä uskossa, että se on juhlapäivä jolloin äitiyttä jotenkin juhlistettaisiin. Saisi itse äitinä vaikean raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen jälkeen kerrankin hemmottelua, omaa aikaa tai edes jotain kivaa.
Mies ei pistänyt tikkuakaan ristiin asian eteen vaan totesi etten ole hänen äitinsä, joten miksi olisi hänen asiansa järjestää yhtään mitään, sehän on lapsen asia? Joo vauvahan se valmistaa aamupalan jne. Eipä kyllä toivottanut hyvää äitienpäivää edes omalle äidilleen.
Tuollaiset käytöstavat ovat peräisin miehen lapsuudenkodista. Jos siellä ei ole huomioitu perheen äitiä millään tavalla, ei sitä tule tapahtumaan myöskään poikien suhteissa. Ennen vakiintumista kannattaisi kiinnittää huomiota, millainen on anopin ja apen suhde, koska se ennakoi tulevaa. Kun oma appi muisti vaimoaan kaikkina
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa ja siksi tuo lapsuudenperheen dynamiikka on sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa.
Toisesta ihmisestä et onnea löydä.
Ne toiveet ja haaveet millainen joku on versus todellisuus.
Oma arvostus itseä kohtaan pitää olla kunnossa jotta voi suhteeseen ryhtyä. Tosi paljon näkee sitä että ollaan päätetty etukäteen minkälainen se kumppani on ja siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain, kielletään todellisuus.
Ja sit ollaan pettyneitä kun asiat eivät menneetkään niin kuinka oli etukäteen suunnitellut.
Vierailija kirjoitti:
No nyt oli kyllä harvinaisen huono provo. Kun esitätte idioottia, niin yrittäkää pitää edes vähän realismia mukana. Ei ole pakko vetää ihan noin överiksi.
Kerro lisää.
Oletko varma, ettet itse ole tuottanut yhtään pettymystä miehelle?
Jos olisi toisinpäin, että nainen haluaisi nähdä kavereitaan ja harrastaa haluamaansa toimintaa, mies lytättäisiin heti kun yrittää rajoittaa naisen elämää
Mies joka pelaa frisbeegolfia ei ole edes mies. Muuten oli kyllä ihan hyvä yritys, mutta ole nyt vähän tarkempi seuraavalla kerralla kun trollaat. 👍
En ap näkisi sinun tilannetta minään sovinismina tai yhdenvertaisuuskysymyksenä. Teillä ei miehen kanssa vaan kohtaa toiveet siitä kuinka paljon haluatte viettää vapaa-aikaa keskenänne. Kummallakin saa tietysti olla oma mielipide asiaan ja onhan se vaikea luoda pitempää parisuhdetta jos toiveet tämän asian suhteen eivät kohtaa. Aina toinen kokee tuleensa joko jätetyksi yksin ja kaikki muu on tärkeämpää tai se toinen kokee painostusta ja eristämistä ystävistä ja harrastuksista