Mies syö hirvittävää vauhtia ruokansa

Jätä se sika.

Varmaan piereekin paljon kun ei pure kunnolla ruokaansa.🤢

Meillä sama.

Opittu tapa. Joko ollut sellaisessa työssä missä ei oikein ole lounastaukoa tai sitten ruuat on ollut pakko syödä nopeasti ettei joudu sitä jakamaan, esim. karkkeja sisarusten kanssa.

Iäkäs isäni hotkii ja hakkaa aterimia lautaseensa niin, etten voi ruokailla samaan aikaan.

Rakasta häntä sellaisena kuin hän on?

Mitäs väliä sillä on?

Me miehet ei olla kuin te naiset. Me syödään nälkään ja ei jäädä ottamaan mitään valokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Rakasta häntä sellaisena kuin hän on?

Miksi kysymysmerkki?

Appiukkoni taas möyhii ja hämmentää ja liikuttaa ruokaa pitkin lautasta. Pyörittelee, asettelee, liikuttelee, kääntelee.. 

Tunnen vaikka kuinka monta hotkijaa ja harmittaa kutsua sellaisia luokseni syömään, vaikka ovat hyviä ystäviä. Myös lapsuudenkodissa hotkivat isä, äiti ja veljeni. Veljeni vieläkin ja väittää, että johtuu siitä, että lounastauko on töissä niin lyhyt on aina kiire syödä. Olinpa sitten äidin 80 v. synttäreillä eräässä kylpylässä sen vietimme. Sama juttu: itse olin alkupaloissa kun äiti jo huuteli, että nyt on jälkiruoan ja kahvin aika, kuinkas noin julmetun hidas olet. Kerran kävi eräissä häissäkin niin, että saatuani alkupalat syötyä Catering korjasi jo puhvettia pois. Hyvin useat näyttävät syövän äkkiä ja paljon, ei siinä mitään puhuta kun lapioidaan ruokaa ääntä kohden. Osataanko ollenkaan nauttia hyvästä ruoasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakasta häntä sellaisena kuin hän on?

Miksi kysymysmerkki?

Tuo oli sellainen nykytyylin mukainen puolittainen kysymys. Lukijaa kehotetaan miettimään, tai kainosti ehdotetaan, että voisiko häntä rakastaa sellaisena kuin hän on. Tyypillistä sille on, että väitelause päättyy kysymysmerkkiin, tai vastaavasti kysymyslause päättyy pisteeseen.Täytyy yrittää pysyä kärryillä tässä kommunikaatiotapojen muutoksessa.

sama

No meillä vielä ennen hotkimista sekottaa kaiken keskenään, taputtelee haarukalla päälle (älä tule paha kakku, tule hyvä kakku..) Sen jälkeen purematta nielee mössön nopeammin kuin meidän labbis.

Koska se työnsä puolesta käy lounailla ja illallisilla, kysyin kerran syökö se silloinkin kuin porsas. Osaa kuulemma julkisella paikalla käyttäytyä sivistyneesti. Röh ja nöf.

Jos lapsena kotona ei ole annettu ruokaa, niin sen on oppinut syömään rivakasti, jos sitä joskus eteensä sai.

Tarvitseeko kaikkien syödä samaa tahtia? Joku haluaa istua pöydässä pitkään ja maistella, toinen haluaa nopeasti ruokailun pois päiväjärjestyksestä, jotta voi tehdä jotain muuta. Ei kumpikaan ole mielestäni väärin.

Ei ole aikaa miihailla.

Ap: aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Teen viikonloppuisin vähän parempaa ruokaa, seison keittiössä monta tuntia, sitten ukko hotkaisee ruoan alta aikayksikön. Itse jään yksin syömään, kun ukko on jo muualla. Miksi vaivautua.

Junttilan touhuja. Meillä nautitaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko kaikkien syödä samaa tahtia? Joku haluaa istua pöydässä pitkään ja maistella, toinen haluaa nopeasti ruokailun pois päiväjärjestyksestä, jotta voi tehdä jotain muuta. Ei kumpikaan ole mielestäni väärin.

Pureminen vie huomattavan määrän aikaa. Ihmiset purevat ruokansa pääsääntöisesti huonosti. Et sinä hotkimalla purettua saa, eli siinä mielessä, ei nopea syöminen ole fiksua. Toki se on huonoa myös muussa mielessä, eli on sillä väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Opittu tapa. Joko ollut sellaisessa työssä missä ei oikein ole lounastaukoa tai sitten ruuat on ollut pakko syödä nopeasti ettei joudu sitä jakamaan, esim. karkkeja sisarusten kanssa.

Tai sitten vaan tykkää syödä nopeasti. Ei ihan jokaiseen asiaan tarvita keittiöpsykoanalyysiä. Eikä ole mitään yhtä oikeaa syömisnopeutta, jokainen saa ihan itse valita.