Lue keskustelun säännöt.
Prkl... menee hermo!
25.01.2007 |
Äiti soitti, taas kerran. Ja taas kerran kysyy milloin mennään käymään, että miten ois huomenna. Sanoin että ei meillä ole autoa huomenna kun mies on sillä töissä, " no voittehan te tulla kävellen" .
Miks se ei voi ymmärtää etten tosiaan jaksa käppäillä sinne esikoisen kanssa kun rv30 menossa ja liitoskivut helvetistä ja supistuksia tulee aina kun koittaa jotain tehdä.
Tämän kun selittää niin kyllä hän jaksoi silloin raskaana kävellä ja pyöräillä ja käydä töissä ja olla ilmeisesti täydellinen.
Meillä on vielä koira lenkitettävänä ja sen kanssa tietenkään ei voi mennä käymään, eli ensin pitäisi lenkittää koira ja sen jälkeen vielä reippailla kyläilemään.
Tää on aina tätä. Vittu jos jostain asiasta erehtyy valittamaan niin se kaikki mitätöidään sillä että hänellä on ollut vielä rankempaa.
Miten se tekee minun väsymyksestäni vähäisempää jos hän on ollut vielä väsyneempi??
En tosiaan jaksa kuunnella, miksi pitää kysyä miten jaksan jos sitten siihen täytyy aina vastata että tosi loistavasti, olen ihan elämäni kunnossa ja just hikilenkiltä?!?
kiitos että sain avautua..
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on niin tuttua. Lasten kans pitäis olla aina menossa käymään. Vähät välitetään unirytmeistä tai jos on sairaana. Kunhan vaan mummu saa nähä mussukkansa.
Olen myös rv30 ja supistellut on jo rv 20 asti. Nykyään olen ottanut sen linjan että jos ei huvita tai pääse tai jaksa lähtee niin en kyllä lähde, vaikka mummulla olis miten ikävä. Pääsee kyllä itsekkin tulemaan jos tahtoo. Tsemppiä odotukseen. Pidä itses ja lapses etusijalla :)