"Lapseni ei syö mitään erikoisempia ruokia"

Meillä mennään joka viikko mukavuusalueen ulkopuolelle. Toki tehdään ihan niitä perusruokia, mutta joka viikolle melkein etsin jonkun uuden reseptin kokeiltavaksi. Lapset alle kouluikäisiä. 

Kouluikäisille lapsilleni aloin tarjota aivan kaikkia ruokia ja sanoin, että maistaa pitää, syödä ei tarvitse. Lapset protestoivat, että on maistettu, mutta ei tykätä. Kerroin, että ihmisen maku muuttuu ja aina pitää testata, jos joku vaivautuu laittamaan. Nykyään syövät lähes kaikkea mukisematta.

Oli hyvää, mutta en jaksa syödä.  Tokaisee kun ei mieleistä.

Kysy lapsen vanhemmilta. Mistä me voisimme tietää, mikä ventovieraalle nirsoilijalle on erikoista. 

Pizza, ranskalaiset, nakit, jauheliharuuat suunnilleen kaikki... Oli jo koulussa ennenkuin alkoi kelvata. Kaikkia kummallisuuksia (muiden mielestä) se sitten söi. Mm. parsakaali oli 3-vuotiaan lemppari. Reissussa tuo oli ärsyttävää, kun ei voinut vaan napata hampurilaista nopeasti ja syödä lennossa.

Ihan pienestä pitäen on maisteltu monipuolisesti erialisia asioita. Ei tietenkään esim. wasabia 1-vuotiaalle, mutta järjen kanssa. Liialla rajaamisella "lasten ruokiin" tekee karhunpalveluksen lapselle. 

Meillä ruoka on pelkkää energiaa, siksi syödään vain sitä, mitä halutaan. Ruoka on ruokaa, ei herkkuja! Tiedän aikuisia, joiden oli lapsena pakko syödä kaikkea (äidin mielestä maistaa) ja jotka nyt syövät hyvin rajoitetusti, kun enää ei ole pakko maistella.

En keksi mitään muuta syytä kuin nälänhätä sille, että on pakko maistaa.

Ei ole lapsen päätettävissä mitä syödään. Meillä syödään mitä on tarjolla, on sitten syömättä jos ei maistu. Kyllä se näläntunne opettaa syömään myös ns. erikoisia ruokia.

Ei pidä voimakkaasti maustetuista ruoista eli sellaista, jotka polttelevat suussa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ruoka on pelkkää energiaa, siksi syödään vain sitä, mitä halutaan. Ruoka on ruokaa, ei herkkuja! Tiedän aikuisia, joiden oli lapsena pakko syödä kaikkea (äidin mielestä maistaa) ja jotka nyt syövät hyvin rajoitetusti, kun enää ei ole pakko maistella.

En keksi mitään muuta syytä kuin nälänhätä sille, että on pakko maistaa.

Mahtaa olla aika tylsä elämä tuolla sivistystasolla. Syöminen on valtava osa elämää ja osa kulttuuria niin miksei siitä voisi nauttia kun syömättä ei kuitenkaan kukaan hengissä selviä...

vauvaikäisestä asti annoimme lapsille ruokaa lautaselle sen kummemmin sitä ihmettelemättä. Että tässä nyt selleriä , maistappas tätä.  Vaan ruoka taaperon lautaselle, samoin itsellemme, tyytyväisinä söimme kiinnittämättä suurempaa ihmetystä ruoka-aineisiin, puhellen muita asioita.  Lapset oppivat syömään rauhassa, pullikoimatta, monipuolisesti, seuraten vanhempien syömistä.  Ei ongelmia, ei rajoitteita,  syötiin sitten missä ja mitä vaan.

Peruna, kastikkeet joissa kasviksia, curry mausteena. Salaatti, herneet, sienet, couscous, oliviit ... Jne. 

Kuitenkin syövät kalaa, katkarapua, sushia jne. Nykyään jopa riisiä muussia ja makaroniakin.

Lapset 8 ja 6.

Homejuusto on sellaista mitä ei syö. Lapsi alkoi itkeä kun isänsä antoi siivun homejuustoa suuhun.

Jotkut etanat vois olla semmosia mitä ei söisi. Maksa saattaisi olla myös nounou. Maksalaatikosta kyllä on tykännyt mutta veikkaan että maksapihvit ei menisi eikä varmaan muutkaan sisäelinruuat. Koulussa joskus on erikoista ruokaa. On nyt eskarissa mutta käyvät koululla syömässä. Kasvisruokaa ilmeisesti aika paljon ja jostain vihreästä kastikkeesta puhui mikä ei ollut kuulemma hyvää.

Toki on ruokia mistä ei pidä mutta sellaisia mitkä lasketaan meillä erikoiseksi on just jotain yllä mainittua. Erikoiset kasvisruuat on monesti pahoja ja sellaiset mihin pistetään ihan mitä kaapista sattuu löytymään. Kerran oltiin tutulla syömässä ja ruuassa oli mifua, tonnikalaa, tomaattimurskaa, papuja ja todella paljon pippuria. Noi on meillä erikoisia ruokia.

Meillä on neljä lasta, kaksi on ollut älyttömän nirsoja, kahdelle on käynyt kaikki. Samat eväät on kuitenkin kaikille ollut tarjolla.

Nyt, kun on jo isoja, kaikki kelpaa, mutta muistan kyllä kuinka se nirsoilu otti aikanaan aivoon.

2-vuotias syö oikeastaan ihan mitä vaan mitä nokan eteen laitetaan. Tykkää esim. valko- ja sinihomejuustoista, tomaattimehusta ja susheista. 😅 Saas nähdä pysyykö lopun elämäänsä kaikkiruokaisena vai alkaako jossain kohtaa nirsoilu!

Omat lapset on vasta 2v ja 3v, joten en tee kaikista mausteisimpia ruokia, mutta ovat kyllä ihan pienestä saakka oppineet syömään niitä "erikoisempiakin" ruokia, kun ollaan itse käyty ulkona syömässä ja tarjottu myös lapsille. On käyty kiinalaisessa, thaimaalaisessa, nepalilaista syödään. Kanapallerot, kevätrullat ja miedot kastikkeet menee, tulinen ruoka ei, paitsi äidin Mama's nuudelit. Niitä syödään vaikka vähän itkettäisi, kun ovat hyviä :D

Parsakaali oli isomman herkkua vauvasta saakka, edelleen tykkää. Oliiveja ja marinoituja valkosipuleita syö (tästä yllätyin itsekin) kun näkee, että aikuiset syövät. Silliä, maksamakkaraa, aurajuusto on suurta herkkua ja muutkin juustot, myös valkohomejuusto. Jollekin ei-erikoisia, eikä minullekaan, mutta yleensä ei kai lapset niin näistä välitä.

Minulla on se "maistaa pitää" logiikka, mutta samaan aikaan ei haittaa, jos toinen lapsi syö lohikeitosta vaan kalat ja toinen perunat, tai toinen syö perunamuusin ja toinen vain uunimakkarat. Tai jos syövät leipää ja minä syön sitten sen ruoan, koska tuon ikäiset nyt sanoo yhtenä päivänä, että en tykkää, en syö ja toisena uppoaa. Samaa ruokaa syövät eri osoitteessa ja hyvin kelpaa, mutta lähtökohtaisesti yritän maistattaa.

En myöskään rajaa ruokia, esim. sokeria pois. Rajoitan kyllä sokerinsaantia, esim. limuja ei tuon ikäiset saa ja karkkia vain pari kerrallaan. Saavat hampurilaisia joskus, pizzaa joskus, mutta valtaosan ajasta on sitä ihan perushyvää kotiruokaa, niin ei se roskaruoka ole sitten sellainen valtava mörkö tai vaihtoehtoisesti herkku, jota joko vältellään tai himoitaan, koska koko lapsuus kielletty. Kaikkea saa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ruoka on pelkkää energiaa, siksi syödään vain sitä, mitä halutaan. Ruoka on ruokaa, ei herkkuja! Tiedän aikuisia, joiden oli lapsena pakko syödä kaikkea (äidin mielestä maistaa) ja jotka nyt syövät hyvin rajoitetusti, kun enää ei ole pakko maistella.

En keksi mitään muuta syytä kuin nälänhätä sille, että on pakko maistaa.

Mahtaa olla aika tylsä elämä tuolla sivistystasolla. Syöminen on valtava osa elämää ja osa kulttuuria niin miksei siitä voisi nauttia kun syömättä ei kuitenkaan kukaan hengissä selviä...

En ymmärrä kommenttiasi. Miksi oletat, että meillä on sivistystasossa ongelmia, koska ruokaa ei ole pakko edes maistaa? Tai miksi ruuasta ei voisi nauttia, vaikka sen ensisijainen tehtävä on täyttää energiatarve, ei olla nautinnonlähteenä (mistä muuten monelle syntyy paino-ongelmia, kun se syöminen on ihanan nautinnollista!).

Meillä lapsi saa päättää, mitä syö. Tästä oli huomattavasti iloa, kun pari isompaa lasta syötti 4v ikäisille tupakantumppeja vedoten siihen, että kaikkea pitää maistaa. Meidän lapsi ei maistanut, koska ei ole kotonakaan pakko. Hän ei päätynyt sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen päätettävissä mitä syödään. Meillä syödään mitä on tarjolla, on sitten syömättä jos ei maistu. Kyllä se näläntunne opettaa syömään myös ns. erikoisia ruokia.

Ei opeta. On ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti saa joitain ruokia alas, vaan oksentavat. Siinä ei auta maistelemiset, eikä näläntunteet yhtään mitään. Vain tietämättömät kuvittelevat nirsouden olevan ihmisen oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Pizza, ranskalaiset, nakit, jauheliharuuat suunnilleen kaikki... Oli jo koulussa ennenkuin alkoi kelvata. Kaikkia kummallisuuksia (muiden mielestä) se sitten söi. Mm. parsakaali oli 3-vuotiaan lemppari. Reissussa tuo oli ärsyttävää, kun ei voinut vaan napata hampurilaista nopeasti ja syödä lennossa.

Tämä kummallinen maku muuten oli itselläkin kun olin muksu. Nakit, makkara, ketsuppi ja sinappi olivat kaikki "yök en syö", mutta sitten jotain sieniä (esim. kanttarelleja) olisin syönyt ämpärillisen, samoin simpukoita (niitä säilykesinisimpukoita). Äidin paistama kokonainen maksa oli myös herkkua. Olin aina kauhean pettynyt kun meille ei ostettu mitään jännittäviä juustoja, vaan aina mautonta edamia. Vieläkään en muuten näin viisikymppisenä tykkää ketsupista tai sinapista. Lapsuudessa päiväkodin ja koulun retkillä pyyhin aina salaa lenkkimakkaran päälle laitetut "mausteet" pois paperiin...