Miten yli rakkaan läheisen yllättävästä kuolemasta? Mikä on teillä auttanut?

Aika auttaa. Sure nyt kun on surun aika.  Lopulta aika kultaa muistot.

😔 Voimia!

Miten hänen äiti ja läheiset pärjäävät. Sä selviät vielä. Onko joku jonka kanssa puhua. Joillakin ei ole ketään jonka kanssa puhua tai toinen ei tajua. Järkyttävää se kyllä on. En keski-iässä edelleenkään tajua miksi yksi tuttu kuoli lääkkeisiin vain 18 vuotiaana ja kuka ne toi hänelle, hänen isä asui maalla kauniissa paikassa, piti olla normaali tulevaisuus. Vaikka tämä maailma on joskus liian vaikea. Elämä jatkuu toisella puolella heillä, ellei synny pian uudelleen.

Se voi tuntua siltä että siihen suruun oikeasti kuolee. Tuska on niin kova. Tai siltä musta ainakin tuntui. Mulla meni n. 10kk että pääsin siitä ihan kauheimmasta olosta. Eli se _lähti helpottamaan_, sen haluan sulle kertoa. Ikinä elämä ei ole enää samanlaista kuin ennen mutta ihan hyvää ja tuntuu että mitä enemmän kuluu vuosia sitä helpommaksi muuttuu. Välillä itken mutta niistä surun hetkistä pääsen nykyään suht nopeasti yli.

Sinä suret omalla tavallasi, yksilöllinen prosessi. Yritä hakea ammattiapuakin jos yhtään tuntuu että tarvitsisit. Se voi auttaa, tai sitten ei. Täällä ainakin on muuten julkisella puolella kriisipsykologi. Toivon sulle maailman eniten voimia. 🙏

Puhumisesta oli apua,  ensin ammattiauttajan ja myöhemmin ystävien kanssa. Mutta oikeasti auttoi vain aika. Nyt monen vuoden jälkeen ei enää oikein muistakaan, kuinka paha olo silloin oli. Mutta tämä on kovin yksilöllistä, jokaisella on omat keinonsa.

Läheisriippuvuutta. Eihän huomisesta koskaan tiedä. Eläkää kaikki vain tässä hetkessä.

Aika auttaa. Minä itkin 1,5 vuotta. Itku loppui, kun työpaikalla tapahtui muutoksia, jotka veivät huomioni. Nyt 4 vuotta myöhemmin en ehkä edes ajattele häntä enää joka päivä.