Mä olen 35-vuotias. Se on kuulemma naisen parasta aikaa. Onko?

25-30-vuotiaana jos saisin itse päättää.

Tosin en tiedä miten hyväksi elämä tästä vielä muuttuu ;-).

elämä alkoi juuri tuosta maagisesta luvusta. Kohta neljäkymmentä ja täytyy sanoa, että antoisaa ja onnellista on ollut jo 5 vuotta. En mieti koko ajan miltä näytän, seksi on jotenkin parempaa, elämä harmoonista, työssä ei tartte koko ajan näyttää mitä osaa, sillä se on tiedossa.....äitiydestä voi nauttia ilman, että tarttee miettiä mistä jää paitsi, kuten ehkä nuoremmilla. Äitini sanoi, että tätä parasta vaihetta hänen mielestään jatkuu pitkälle yli 60-vuotiaaksi, toivottavasti.

osaa olla ihan oma itsensä, eikä tartte yrittää mitään muuta. nauti!

Kun ei ole vielä lähtenyt repsahtamaan...

Hienoa, että 35-vuotiaana se on vielä mukavampaa.

allekirjoitan kaiken, mitä no 5 kirjoitti.



Olin selvästi enemmän stressaantunut nuorempana, kun oli ammatissa pätevöityminen, parisuhdemarkkinat ja omat ulkonäkökriisit samaan aikaan menossa.

On löytänyt oikean itsensä. Alkaa olla jo uskottava työelämässä (ei mikään pelkästään tyttöseksi tituleerattava) ja elämässä on paljon myönteisiä asioita: perhe, hyvä toimeentulo, asiat hyvässä tärkeysjärjestyksessä.



Tosin voihan jollakulla olla nämä jo ennen tai jonkin verran jälkeen 35 ikävuodenkin.

ja nyt olen rennosti itseni

mutta olen 29, ja 30:n rikkominen hirvittää. En ymmärrä tuota, että yli kolmekymppisenä saa olla sitä mitä on, ei tarvitse esittää muuta. Olen aina ollut oma itseni, enkä piitannut muitten mielipiteistä. Mutta jostain tätä ikäkriisiä pukkaa. Ehkä se on mennyt kolmevitosena ohi :).

Täytin joku aika sitten 36v ja voin sanoa että elän elämäni parasta aikaa :-) Tää on just hyvä ikä. Ei ole enää mikään teini eikä kuitenkaan mikään vanhuskaan. Elämän kokemusta on kertynyt, kaikenlaista nähnyt, ei enää turhista vouhota jne. :-)

Ihanaa olla nainen :)

Uskaltaa olla sellainen kuin on sen kummempia konstailematta. Elämänkokemusta on sen verran, ettei ihan pienestä hätkähdä ja tietää itse mitä tahtoo. Seksikin sujuu, kun vertaa siihen, että teininä oli paniikki, ettei vaan tule raskaaksi. Sitten vähän alle kolmekymppisenä sai panikoida, että milloin tulee raskaaksi ja tuleeko ollenkaan. Nyt voi vaan nautiskella, kun lapsia jo on. Jos sattuisi niin että tulisi vielä yllättäen lisää, niin ei se maailmanloppu olisi sekään. Elämä on kaikin puolin eheämpää ja nautittavampaa. Ainakin mulla.

mut selvisin....tää on aikuisen naisen ikä.

Tuntuu todella, että elän elämäni parasta aikaa tähän mennessä.

ruumiillisesti ei tällä hetkellä: niskat jumissa ja hiirikäsi kipeä. Nykyisin pitäisi viitsiä jumpata että pysyy terveenä, tähän asti olen pärjännyt ilmankin.

Olen 37, ja olo on aivan paska. Tunnen oloni vanhaksi ja romuksi, toisin kuin omat vanhempani ja isoäitini, jotka porskuttavat elämänsä kunnossa:(((



Työ on liian rankkaa juuri nyt, lasten kanssa liikaa säätöä, liikaa huolta kaikesta...



Kaikesta aina on selvitty ennenkin, mutta silloin ennen sain edes nukkua riittävästi. Lähden kohta nukkumaan, tai siis odottamaan yhtä ahdistuksen yötä.



Ruumiini on menossa lakkoon, viimeinen sammuttakoon valot!

Allekirjoitan edellisten kommentit että uskaltaa olla oma itsensä. Lasten kanssa asiat lutviutuu ilman alkuaikojen hermoiluja, oma kroppa on taas hallinnassa kun pääsee omiin harrastuksiin ja intoa riittää jatko-opintoihinkin...

T: himpun alle 30v

tä hiuksia kuuden viikon välein kun tulee aina juurikasvua. Harmaat muuten paistaisivat liian selvästi ruskeiden hiusten seasta.