Mitä tykkäsit armeijasta?

Vihasin jokaista hetkeä siellä. Omille pojille olen voimakkaasti suositellut sivaria 

Ilmoitin jo kutsunnoissa 1983 haluavani tutka-hommiin. Toivettani ymmärrettiin, olinhan valmistumassa elektroniikka-asentajaksi ennen palvelukseen astumistani. Pääsin peruskoulutuskaudeksi viestijoukkoihin, josta muutama kaveri yleensä valitaan tutka-aliupseerikouluun. Panostin sen minkä kykenin ja tulin valituksi haluamaani jatkokoulutukseen, eli armeijan Sähköteknisen kouluun. Aliupseerikoulu kesti 5kk ja oli yhtä metsäreissua lukuunottamatta pelkkää luokka-opiskelua. Koulun päätyttyä oppilaat saivat valita todistusten paremmuusjärjestyksessä palveluspaikkansa. Itse pääsin sinne, minne eniten halusinkin. Loppuaika oli kuin olisin töissä käynyt. Kukaan ei komentanut millään tavalla, vaan hyvin itsenäisesti sain tehdä tutka- ja tietokonehuoltoa. Monenlaista armeijan laivaa ja luolaa yms. tuli nähtyä palvelusajan viimeisten kuukausien aikana. Armeija-aikani auttoi uravalinnassani monin tavoin. Sen myötä päätin ryhtyä rakentamaan uraa tietokoneiden ja niiden ohjelmistojen parissa. Lisäksi armeijan Sähköteknisen koulun päästötodistuksella sain niin paljon hakupisteitä, että jatko-opiskelu paikka aukesi tekniseen opistoon. Kokonaisuutena voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen armeija-aikaani.

Aivan perseestä! Vihasin jokaista 270 aamua. En oikeasti keksi mitään positiivista siitä. En yhtä vajaata porukkaa ollut nähnyt ennen armeijaa, enkä armeijan jälkeenkään. Alikit pomppi muna pystyssä tuvan ovella edes takaisin, kun oli niin hiton hauskaa kun tupalaiset huutaa huomio. Nyt jos olisin kutsunnoissa, niin en tiedä kumman valitsisin sivarin vaiko totaalin. Totaali pääsis tätä nykyä alle puolella vuodella, joten varmaan se.

Vierailija kirjoitti:

Armeijasta, tarkemmin RUK:sta, tulee suomalaiset ". huippujohtajat" suuriin yrityksiin. Eihän tuo armeijan RUK anna minkäänlaisia eväitä ihmisjohtamiseen tai sosiaalisia taitoja, mutta niin vain RUK:n käyneistä tulee myös yritysjohtajia. Ehkäpä siksi juuri yritykset ei pärjää juurikaan. 

Siis miten voi olla niin puusilmäistä, että tyypit, joita opetetaan johtamaan lähinnä rangaistuksen uhkaa käyttäen tai huutamalla ja nolaamalla, on suomalaisia johtajia?

Mihin tuo perustuu? Montako amista ylipäätään joutuu aukkiin? Ei montaa, moniko näistä amiksista päätyy rukkiin? Ei montaa. Niin jos sinne suurinosa on lukiolaisia, niin niistä aika moni päätyy yliopistoon ja siitä sitten mahdollisesti yritysten johtotehtäviin. Niin tässä meillä on joku vau ilmiö, kuinka rukki tekee yritysjohtajia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin ekan viikon armeijaan saapumistarkastuksesta missä kopeloitiin pallit ja peräaukko siitä tykkäsin myös että kuume mitattiin pyllyn kautta

Valetta.

Kyllä tuo on täyttä totta ja oli ainoa hyvä asia intissä.

Kaikkein masentavin paikka. 

Ihan paska paikka. Eihän sen tietenkään kuulu hauskaa ollakaan, mutta ainakin minulla meni niin, ettei siellä mitään varsinaista maanpuolustusta oppinut. Oltiin vain melkein koko 8kk keskellä metsää teltoissa kärsimässä kylmää ja nälkää, eikä paljon muuta.

En vieläkään ymmärrä mitä hyötyä siitä oli suomen maanpuolustuksen kannalta tai muutenkaan.

Tekee oikein pahaa katsoa kun meillä on pojasta kadonnut kaikki elämänilo kun pakottivat vuoden palvelukseen vaikka halusi selvitä puolella vuodella. Vihaa koko paikkaa sydämensä pohjasta ja laskee vaan päiviä että se loppuisi. Meni tammikuun erässä ja opiskelut olisi alkanut nyt tänä syksynä mutta siitä huolimatta joutuu olemaan vuoden ja tulee kaksi turhaa välivuotta. 

Parasta oli ampumaleirit Lohtajan Vattajaniemellä. 2 intissä ja 1 kertauksessa. Voiko olla hienompaa, kiitos SAINT.

Vierailija kirjoitti:

Sain sieltä pysyvän astman, kiitos homekasarmin. Jouduin jättämään koko leikin kesken C-papereilla. Valtiolta ei korvauksia senttiäkään. Että sellaiset muistot 

Nuo homekasarmit on kyllä oikeasti perseestä. Kävin kertaamassa viime yönä ja siinä yhteydessä nukuin muutaman yön kasarmilla. Joka aamu herätessä kurkku kipeä ja yskitti koko ajan vaikka normaalisti en ole edes hirveän herkkä sisäilmaongelmille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain sieltä pysyvän astman, kiitos homekasarmin. Jouduin jättämään koko leikin kesken C-papereilla. Valtiolta ei korvauksia senttiäkään. Että sellaiset muistot 

Nuo homekasarmit on kyllä oikeasti perseestä. Kävin kertaamassa viime yönä ja siinä yhteydessä nukuin muutaman yön kasarmilla. Joka aamu herätessä kurkku kipeä ja yskitti koko ajan vaikka normaalisti en ole edes hirveän herkkä sisäilmaongelmille

Viime vuonna siis 

Miksi menette sinne jos ette kerran tykkää? Ei sinne pakko ole mennä, aina voi hankkia c-pabers

Kokeilin muutaman kuukauden ajan ja vaihdoin sivariin.En halunnut olla aseiden kanssa missään tekemisissä edes välillisesti.Hakeuduin sairaanhoidon puolelle tämän rumban jälkeen.On huomattavasti vaikeampaa korjata aseiden aiheuttamia vammoja kuin tehdä niitä.

Elämäni kurjimpia kokemuksia, mielenterveys oli koetuksella tuona aikana. Kaikkein pahinta oli se totaalinen yksinäisyys mitä kasarmilla tunsin, muut löysivät kavereita ympäriltä mutta itse en vaan missään vaiheessa tuntenut kuuluvani joukkoon ja jäin ulkopuoliseksi kaikessa. En tiedä miksi juuri armeijassa kävi näin kun peruskoulussa, lukiossa, yliopistossa ja työpaikoilla olen aina tullut toimeen muiden kanssa ja saanut kavereita   

Elämäni tylsimmät ja turhimmat 6 kuukautta

Alun perin menin sinne vain siksi että sivari kestää vuoden ja armeija on mahdollista hoitaa puolessa vuodessa. No, päättivät sitten pakottaa minut vuoden palvelukseen tahtomattani joten vaihdoin alokaskauden jälkeen sivariin enkä ole katunut. Pää olisi yksinkertaisesti hajonnut jos olisin joutunut olemaan siellä vuoden 

Vanhin poikani kävi muutama vuosi sitten, tykkäsi ihan olla, ei koskaan valittanut. Sai uusia kavereita. Nyt on nuorempi armeijassa ja hänkin sanoo viihtyvänsä hyvin. Molemmat ovat fiksuja ja hyvin urheilullisia. He ovat päässeet vastuullisiin tehtäviin, mikä lienee yksi syy, että tuntuu kiinnostavalta. Molemmilla vuoden palvelusaika. Prikaati on omassa kotikaupungissamme, joten sieltä pääsee tosi nopeasti myös käymään kotona.

Sen verran hauskaa oli että varusmiesaikani vietin sekä ilmavoimissa että merivoimissa. 

 

Muutama vuosi sitten kotiuduin 6kk viestimiehenä ja aika mitäänsanomaton kokemus kaikin puolin. Koulutus ei ollut mitenkään rankkaa tai vaikeaa joten missään ei vaiheessa ei ollut oikeasti kunto eikä pää koetuksella. Vaikka intissä olikin kavereita niin pysyviä ystävyyssuhteita ei siellä syntynyt, muutaman kanssa tosin oltaisiin varmaan oltu enemmän yhteydessä jos ei asuttaisi eri puolilla Suomea. Tavallaan olen ihan tyytyväinen että intin kävin mutta ikinä en kyllä olisi mennyt sinne vapaaehtoisesti vaan olisin mennyt suoraan opiskelemaan lukion jälkeen 

Homona oli mukavaa aikaa, etenkin yhteiset suihkut