Mitä tykkäsit armeijasta?

Ihan ookoohan se oli, vaikka kävin intin kauan sitten. Silloin tyyli taisi olla vähän vanhanaikainen 'kovine' kureineen, mutta itselle ei sattunut kohdalle kuin asiallisia tyyppejä. Hankalinta siinä oli jatkuva sosiaalisuus. Metsään kun pääsi, oli paljon mukavampaa kuin kasarmilla. Nyttemmin olen käynyt aika paljon kertaamassa ja siellä on tosi asiallinen ja rento meininki.

Tykkäsin ekan viikon armeijaan saapumistarkastuksesta missä kopeloitiin pallit ja peräaukko siitä tykkäsin myös että kuume mitattiin pyllyn kautta

Poika armeijassa paraikaa ja tykkää kyllä. Aukki kakkonen menossa ja kaikki ok. Varmasti paljon vaikuttaa myös se, millainen tupaväki sattuu ja toki esihenkilöt. Ihmiset ovat erilaisia ja joillekin iso yhteistupa voi olla hankala asia sopeutua. Armeija on armeija ja helpoimmalla pääsee, kun ei koko ajan mieti, että miksi näitä portaita pitää taas pestä tai muuta vastaavaa. Ryhmäytyminen jos onnistuu hyvin, niin kaikki on helpompaa. 

Oli päiviä ja päiviä.

Sitä vihas ne jotka ei joko tottuneet tottelemaan tai määräämään, tai jotka eivät pärjänneet tai oppineet asioita.

Kävin jopa kolme kertaa lenkillä ennen armeijaa. Olis kannattanu käydä vähintään 12 kertaa :D

Kaikki on mukavampaa ja helpompaa, kun ei ole niin väsyny. Esim. uskaltaa mennä nukkumaan hiljaisuuden alkaessa, jos väsyttää. Siellä tv-huoneessa ei ole pakko olla.

Armeijassa fiilis vaihtelee. Eka viikot yleensä menee ihmetellessä. Jossain kohtaa voi tulla vähän seinä vastaan, mutta sen jälkeen on parempaa.

Se on tarkoitus olla vaativaa, mutta semmosta että saavuttaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkälti opin miten asioita ei pidä tehdä ja oli hyvä herätys omaan kuplautumiseen. En ole koskaan tavannut niin tyhmiä ihmisiä kuin armeijassa, niin varusmiehinä kuin kouluttajina. Sitä ns sieti mutta varmaan nykyään olisi mennyt kevyemmin koska vähemmän simputusta ja lisäksi älypuhelin seuraksi tylsiin hetkiin. 

Kyllä se melkoista simputusta on kuulemma nykyäänkin. Jatkuvaa vi**n karjuntaa ja tyhmäksi haukkumista. Asioita ei opeteta, vaan pitää kantapään kautta oppia. 

Eniten varmaan ärsyttää se unen puute. Miksi ihmeessä ei kertaakaan saa nukkua sitä yleensä hyvänä pidettyä 8 t? Ihan maksimissaan 7 t on mahdollinen, usein vain 3 t. Miten noilla onkin päivystyksiä ihan vähän väliä tai jotain yö- tai aamuohjelmaa?

Kunto on huonontunut. Ei ole mahdollisuutta urheiluun. Vaikka periaatteessa on kuljetukset uimaan, pelailemaan jne. niin näih

Täysin keksitty tarina. Jos et ole itse keksinyt, vaan poikasi yrittää syöttää sinulle tuollaista satua, hänellä on varmaan isompi hätä kuin olet arvannut ja tarvitsee apua mielenterveytensä kanssa. Siellä ei haukuta ketään tyhmäksi, vaikka jokainen tietää, että esimerkiksi sadan ihmisen joukossa on niitä hyvin yksinkertaisiakin joukossa. Mitään ei vaadita, jos ei ole opetettu ensin. Kunnon huonontuminen on teoriassa mahdollista, jos päätyy palvelemaan tehtävään, jossa ei liikuntaa paljon vaadita esimerkiksi kuljetuspuolelle JA on ollut aiemmin erittäin hyvässä kunnossa JA ei suostu liikkumaan vapaaehtoisesti enää. Vapaaehtoiseen liikkumiseen nimittäin jää aikaa runsaasti niissä tehtävissä, joissa muu koulutus on fyysisesti kevyempää.

Osan tuosta vuodatuksesta olisi voinut uskoa, jos olisit väittänyt kertovasi jostain 1960-luvun alusta, mutta nykyään armeijassa asiat on todella hyvin. Kaikki eivät tietenkään tykkää, kun ei saa makoilla kännykkä kädessä sängyllä eikä ymmärretä, että siellä ollaan opettelemassa niitä asioita, joita esimerkiksi ukrainalaiset nyt ovat joutuneet opettelemaan pikakoulutuksella ja maksaneet kovaa hintaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Todella typerä upseeri pilasi armeijassa käynnin ja esti kaiken ylenemisen... Suomessa on niin huonoa armeijan johtamista että vastaavaa ei mistään muualta löydy... todella surkeaa...

Kuinka monen maan armeijassa olet käynyt testaamassa, kun noin suurella varmuudella toteat Suomen meininkin huonoimmaksi?

Kävin armeijan 90-luvulla, ja se oli hienoa aikaa, vaikka olikin aika paljon "simputtavampaa" kuin nykyään. Jouduttiin oikeasti jätkien kanssa aika koville, osin senkin takia että kyseessä oli erikoisjoukko, ja se teki meistä hienon yhteen hiileen puhaltavan ryhmän. Edelleen pidän yhteyttä useisiin armeija-aikaisiin kavereihin. Ei tarvii olla mikään sotahullu viihtyäkseen siellä, sen voi ottaa ihan vaan vaikka kokemuksena ja urheilun kannalta. Asenne ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkälti opin miten asioita ei pidä tehdä ja oli hyvä herätys omaan kuplautumiseen. En ole koskaan tavannut niin tyhmiä ihmisiä kuin armeijassa, niin varusmiehinä kuin kouluttajina. Sitä ns sieti mutta varmaan nykyään olisi mennyt kevyemmin koska vähemmän simputusta ja lisäksi älypuhelin seuraksi tylsiin hetkiin. 

Kyllä se melkoista simputusta on kuulemma nykyäänkin. Jatkuvaa vi**n karjuntaa ja tyhmäksi haukkumista. Asioita ei opeteta, vaan pitää kantapään kautta oppia. 

Eniten varmaan ärsyttää se unen puute. Miksi ihmeessä ei kertaakaan saa nukkua sitä yleensä hyvänä pidettyä 8 t? Ihan maksimissaan 7 t on mahdollinen, usein vain 3 t. Miten noilla onkin päivystyksiä ihan vähän väliä tai jotain yö- tai aamuohjelmaa?

Kunto on huonontunut. Ei ole mahdollisuutta urheiluun. Vaikka periaatteess

Paikkoja on varmaan erilaisia, mutta uskon kyllä poikani sanaa. Esim. se tyhmäksi huutaminen ja kiroilu. Juuri joku oli lehtitietojen mukaan saanut tuomion, kun nöyryyttänyt ja juoksuttanut sotilasta, jolla jalka poikki. Kuulemma täsmälleen samaa toimintaa on harva se päivä. Kaikille huudetaan siis ihan tasapuolisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kävin intin parikymmentä vuotta sitten. Aukkiin päästäkseen olisi pitänyt antaa p####a yhdelle skapparille, siitä voi itse kukin päätellä minkälainen ilmapiiri ja tunnelma siellä oli.Ja en todellakaan antanut vaan olin  6kuukautta.

Meillä Aukkiin pääsi p-kauden tulosten perusteella niin miehet, kuin naisetkin.

Imin armeijan johtajan pippeliä öisin muutaman kerran viikossa. Imuteltiin molemminpuolin. Patukka maustui. 

Kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta en pitänyt siitä yhtään, mutta toisaalta se oli hyvä paikka siihen elämäntilanteeseen, kun oli hädin tuskin täysi-ikäinen vailla opiskelu- tai työpaikkaa. Oppi ainakin olemaan monenlaisten ihmisten kanssa. Sinänsä varsin rankkaa se ei ollut, vaikka olin rapakunnossa, niin aina siellä mentiin hitaimman ehdoilla. Vaikeinta siellä oli sietää urpoja ja tuijotella seiniä, kun kassulla oli p-kauden jälkeen todella vähän mitään järjellistä tekemistä.

Oli kivaa lennättää Hornetteja. Jos en olisi ehtinyt käydä kouluja ja saada vakkaripaikkaa ennen inttiä, saattaisin olla nyt Ilmavoimien palveluksessa. Poika suojaa niitä nyt, sekin tuntuu viihtyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä oppii toimimaan ryhmässä, paineensietokyky kehittyy ja yleinen särmyys kasvaa. Kunnolla suoritettuna se on myös käypäinen ohituskaista työelämässä johtopositioihin. Kaikin puolin tarpeellinen laitos.

m39

Sinua ei olekaan hetkeen näkynyt, kas kun et maininnut korpin natsoja tai vanhan liiton patuja.

Palstan armeijavihamielisyys on syönyt motivaatiota. Korpin natsat toki on arvokasta pääomaa ja se on yksi indikaattori kunnolla suorittamisesta.

m39

Tapa itsesi.

Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. 

80-luvulla pienessä varuskunnassa  jatkuvaa simputusta, jopa keskellä yötä.

Esim. metsäleirillä alasti lumisateessa ns. pesujonossa. Mitään ei pesty, seisottiin vaan lumisateessa munasillaan, kapiaiset nauroi autossa juoden kaljaa ja soittivat stereoista Anita Hirvosen Rantareggaeta.

Varustarkastuksia talvella pihalla asuna ns. runkkupuku ja ohutpohjaiset tennarit. Kesti helposti pari tuntia pakkasessa. Kaikkea tämmöistä pikkukivaa jatkuvasti. Pääasia, että saadaaan jätkät sairastumaan mahd. paljon.

Kantapeikot potkivat ym.

Kannatti ehdottomasti käydä. 1978 alik. Tykistö.

Aivan järkyttävää. En muista milloin olisin viimeksi tavannut niin paljon tyhmiä ihmisiä, pitkälti tiesi että kapteeniin asti ei aivoissa juuri mikään liikkunut. Naisia ja homoja halventava juttuja, asiattomia vitsejä, huonosti johdettuja koulutuksia, näiden päälle se homma oli rakennettu. Komppanian päällikkö oli vähän lihava alkoholisti, kantahenkilökunta vitsaili sotavankien ampumisella ja sivarien käytöllä miinanraivaukseen. 

Hieno paikka se Santahamina, mutta 9kk tuli oltua. 

Typerää pelleilyä koko intti. Jokainen osaa tarvittaessa ampua jos on hätä. Tuollaista pikkuhitlereiden komentelua ei viitsi kuunnella. 

Itsellä ainakin oli hauskaa silloin ysärillä. Reipasta ulkoilua mukavassa porukassa, makkaran paistamista kaminan päällä nukkumista teltassa.

Viimeisin tuttu armeijan käynyt on kaverin poika, joka on nyt sitten puolustusvoimilla töiaaä.