Saako ihmiset apua viimeistään psykiatrisella osastolla ollessa vai vasta sen jälkeen?

Onko riittävästi uskossa olevaa henkilökuntaa töissä psykiatrisilla osastoilla tai mahdollisuutta pyytää seurakunnista tukea ihmisten tilanteisiin, joita osa terveydenhuollon työntekijöistä ei osaa tunnistaa oikealla tavalla (ei kai enää nykyään turhia lääkityksiäkään tarvita kelan hakemuksia varten; tarpeelliset, oikeasti vaikuttavat lääkkeet tietenkin voi olla ok). Sairaalapappejakaan ei aina epäselviin tilanteisiin kutsuta työntekijöiden ehdottamana ihmisten tueksi, eikä kaikki tietenkään ev.lut kirkkoon kuulukaan (omat  muut kuin ev.lut kotiseurakunnatkaan ei välttämättä aina tiedä keiden puolesta rukoilla enemmän ja tarvitseeko jotkut käytännössäkin jotain apua, tukea (mihin yhteiskunnan resurssit riittää ja mihin ei?) Joissain tilanteissa toki voi jonkun muun srk:n apu olla syystä tai toisesta osuvampaa) 

Joogaa, meditaatiota, mindfullnesstakin (tietoista läsnäoloa) ehdotellaan ja hyväksytään psykiatriassa ihmisille avuksi ja niistä taas ei ole kaikille mitään apua, vaikka osa ihmisistä kokeekin ne itselleen tarpeellisiksi.