Kysyn toiselta autistilta:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole ketään läheistä (tai kaukaista), joka voisi auttaa: pieni osallistuminen, läsnäolo, tuuppaus. Mutta kun ei. Mikään ei etene, laskut jää maksamatta, viat korjaamatta. Koko elämä muuttuu äkkiä mielettömäksi, pelkkää ahdistusta.

J u m i t u s

Ap

No jos nyt tässä ketjussa motivoin sua siihen, että menet ja tiskaat kaikki tiskit. Tuut sitten raportoimaan tähän ketjuun kun oot sen saanut tehtyä ja kerrot millaista se oli. Ok?

Haistellen omia pieruja. Saan pierunhajuista lisää keskittymiskykyä.🤪

Ja oisko joku nepsyvalmennus mitään? Siis näitä rutiineja ja ajastimen käyttöjä sielläkin treenataan, mutta jos kerran kaipaa ohjausta?

Ja sellainen loistava ohje kämpän siistinä pitämiseen on kodin tavaramäärän vähentäminen. Ei ollenkaan kaikki mutta moni nepsy on hamsteri tavaroiden suhteen, ja kodinhoito helpottuu kovasti kun vähintään puolet tavaramäärästä poistuu. 

 

Ja avaimillaan toki joku malja tai vastaava ovenpieleen, jottei ikinä enää tarvitse niitä etsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.

Ja sitten seuraava...

No tämä. Ei siihen alkamiseen taida olla kummempaa konstia kuin tahdonvoima. Ja näitä kannattaa hyödyntää:

a) rutiinit

b) aikataulut

c) tehtävälistat (ja nämä sillä tavalla realistisena, ei 50 eri asiaa päivän työlistaan ja sitten ahdistustaan kun ei saa kaikkea tehtyä)

 

Näillä ne neurotyypillisetkin elämäänsä pyörittää, ja lapsille pyritään opettamaan toistuvia aamu- ja iltarutiineja lapsesta alkaen, koulu opettaa sitten lisää. 

Joka ilta kerätään likaiset tiskit koneeseen ja tarvittaessa käynnistetään kone ja pyyhitään ruokapöytä ja keittiön tasot. Aamulla tyhjennetään tiskikone, laitetaan tarvit

Juu, kyllä minultakin rutiinit sujuvat. 

Mutta kun tulee yhteen syssyyn auton renkaiden vaihto, katsastus, huolto ja vakuutuksen uusiminen, en saa hoidettua  enää mitään. Ei voi puhua rutiinista, kun asia toistuu vain kerran vuodessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole ketään läheistä (tai kaukaista), joka voisi auttaa: pieni osallistuminen, läsnäolo, tuuppaus. Mutta kun ei. Mikään ei etene, laskut jää maksamatta, viat korjaamatta. Koko elämä muuttuu äkkiä mielettömäksi, pelkkää ahdistusta.

J u m i t u s

Ap

No jos nyt tässä ketjussa motivoin sua siihen, että menet ja tiskaat kaikki tiskit. Tuut sitten raportoimaan tähän ketjuun kun oot sen saanut tehtyä ja kerrot millaista se oli. Ok?

Mun tekemättömyysongelmat on isompia. Tiskit kyllä sujuu. Sen sijaan ajokortin uusiminen, lääkärintodistuksen hankinta, KAIKKI autoon liittyvät asiat jne. Tulee täys blokki ja blackout.

Ja tästä lähtee nouseen ahdistus, enkä saa hoidettua niitäkään asioita, jotka yleensä teen lempeästi pakottamalla.

Nenteille tiedoksi, että autistin hermorakenne ei toimi ylipäätään pakolla. Ei ole kyse puuttuvasta tahdonvoimasta, vaan henkisestä kuormituksesta, joka lamauttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja oisko joku nepsyvalmennus mitään? Siis näitä rutiineja ja ajastimen käyttöjä sielläkin treenataan, mutta jos kerran kaipaa ohjausta?

Ja sellainen loistava ohje kämpän siistinä pitämiseen on kodin tavaramäärän vähentäminen. Ei ollenkaan kaikki mutta moni nepsy on hamsteri tavaroiden suhteen, ja kodinhoito helpottuu kovasti kun vähintään puolet tavaramäärästä poistuu. 

 

Ja avaimillaan toki joku malja tai vastaava ovenpieleen, jottei ikinä enää tarvitse niitä etsiä. 

Mun koti on kyllä siisti, ellen ole jostain syystä väsähtänyt loputtomiin velvoitteisiin. Mut periaatteessa oon järjestyksen ihminen.

Ap

Jätä tekemättä. Ei autoa, ei stressiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.

Ja sitten seuraava...

No tämä. Ei siihen alkamiseen taida olla kummempaa konstia kuin tahdonvoima. Ja näitä kannattaa hyödyntää:

a) rutiinit

b) aikataulut

c) tehtävälistat (ja nämä sillä tavalla realistisena, ei 50 eri asiaa päivän työlistaan ja sitten ahdistustaan kun ei saa kaikkea tehtyä)

 

Näillä ne neurotyypillisetkin elämäänsä pyörittää, ja lapsille pyritään opettamaan toistuvia aamu- ja iltarutiineja lapsesta alkaen, koulu opettaa sitten lisää. 

Mistä sitä tahdonvoimaa saa?

Olen tietääkseni neurotyypillinen, mutta välillä ei saa aloitettua, koska suoritettavaa nykymaailmassa on niin paljon. Lisäksi traumatausta altistaa viivyttelylle. Mutta siis itse teen niin, että pakotan itseni + ajattelen miten hienoa se on vartin tai puolen tunnin päästä kun vihaamani asia on tehty. Varastan nautintoa sieltä tulevaisuudesta ja sen voimalla aloitan tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa itseäsi sillä että kurjan tehtävän tekemisen viivyttely on tuhat kertaa kurjempi tunne . Tehty tehtävä taas tuo iloa , hyvä minä . Sama juttu vaikka lenkille lähdön kanssa , mieti sitä harmin ja huonon olon määrää jos et käy ulkona lainkaan . Suihku sama juttu . Raikkaana on mukavampi olla kuin haisevana ja likaisena . Usein viivyttelyyn ja meinaamiseen kuluu monin kertainen aika verrattuna itse tehtävän tekemiseen . 

Ei ne teot tuo aina iloa ihmisille. Joitakin ne voi masentaa tai tuoda selkäkivun. Paitsi jos ajattelee sen aikana muita juttuja osittain. Jos imuroit, näyttää samalta kuin ennenkin. Ja taas uusi imurointi. Ainoa on että se ehkäisee pölyn kertymisen ja on järkevää. Mutta ehkä voi olla itse valittu aika. Suihkun jälkeen on puhtaampi kyllä ja ehkä parempi mieli.

Ei todellak

On ihan eri asia olla tekemättä asiaa mitä ei halua, kuin ettei kykene tekemään jotain asiaa. Aikuisuuden kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä. Ymmärrän että voi olla vaikea ymmärtää eroa, mutta onneksi itseään voi sivistää kätevästi vaikka netin kautta👍 Se on aikuisuutta se, ettei kommentoi asioita joista ei tiedä mitään, vaan ottaa ensin selvää.

Tiedän tunteen. Joskus joitain asioita ei vaan saa tehtyä. Ne roikkuu ja roikkuu vaivaamassa mieltä, kunnes yhtäkkiä tulee joku ihme inspiraatio ja hommat on, hups vaan, hoidettu. Mutta ei sitä nyt aina voi oikein inspistäkään odotella. Joskus onnistun selittämään asian itselleni niin, että saan asian tehtyä. 

Rutiini on ainoa, joka auttaa. Enkä vaadi itseltäni liikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan yrittää löytää jokin ihan pienikin asia mihin keskittyä ja tehdä, vaikka väkisin.

Ja sitten seuraava...

No tämä. Ei siihen alkamiseen taida olla kummempaa konstia kuin tahdonvoima. Ja näitä kannattaa hyödyntää:

a) rutiinit

b) aikataulut

c) tehtävälistat (ja nämä sillä tavalla realistisena, ei 50 eri asiaa päivän työlistaan ja sitten ahdistustaan kun ei saa kaikkea tehtyä)

 

Näillä ne neurotyypillisetkin elämäänsä pyörittää, ja lapsille pyritään opettamaan toistuvia aamu- ja iltarutiineja lapsesta alkaen, koulu opettaa sitten lisää. 

Mistä sitä tahdonvoimaa saa?

Olen tietääkseni neurotyypillinen, mutta välillä ei saa aloitettua, kosk

En saa mitään tyydytystä tai nautintoa sen kammotehtävän suorittamisesta. Kuormitus jatkuu väkisintekemisen jälkeenkin, kun on vaatinut itseltään liikaa siinä tilanteessa. En pysty rentoutumaan tehtävän suoritettuani, vaan ahdistus jatkuu.

Tämä on se olennainen ero neurotyypillisiin vitkastelijoihin.

Minulla on sisäinen aikuinen joka sanoo, että nyt liikettä. Teet näin. Yksi asia kerrallaan ja ohjaan sinut tästä läpi. Siitä on aina ollut hyötyä että kykenen sammuttamaan osia ajatustoiminnastani ja siirtymään toiseen tilaan. Joskus kun teen epämiellyttäviä ja tylsiä tehtäviä suljen kokonaan ajatustoiminnot ja jätän manuaalin vain päälle. Sutten kun tehtävä on valmis napsaisen vain valot päälle ja systeemit käyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa itseäsi sillä että kurjan tehtävän tekemisen viivyttely on tuhat kertaa kurjempi tunne . Tehty tehtävä taas tuo iloa , hyvä minä . Sama juttu vaikka lenkille lähdön kanssa , mieti sitä harmin ja huonon olon määrää jos et käy ulkona lainkaan . Suihku sama juttu . Raikkaana on mukavampi olla kuin haisevana ja likaisena . Usein viivyttelyyn ja meinaamiseen kuluu monin kertainen aika verrattuna itse tehtävän tekemiseen . 

Ei ne teot tuo aina iloa ihmisille. Joitakin ne voi masentaa tai tuoda selkäkivun. Paitsi jos ajattelee sen aikana muita juttuja osittain. Jos imuroit, näyttää samalta kuin ennenkin. Ja taas uusi imurointi. Ainoa on että se ehkäisee pölyn kertymisen ja on järkevää. Mutta ehkä voi olla itse valittu aika. Suihkun jälkeen on puhtaampi kyllä ja ehkä

Kiitos! 🌹🧡

Autistina en koe iloa siitä, että saan välttämättömät tehtävät pakolla suoritettua.  Minulle ei ole mitään "porkkanaa" tehdä asioita, kun en siihen kuormittuneena kykene. 

Pelkkää ahdistusta, teet tai et tee. Edellinen ei ole omavalintaista: joko toimintakykyä on tai sitä ei ole.  Ei helpota mitenkään tuommoiset aiemmin vinkatut "hyvät neuvot" tavisaivoille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sisäinen aikuinen joka sanoo, että nyt liikettä. Teet näin. Yksi asia kerrallaan ja ohjaan sinut tästä läpi. Siitä on aina ollut hyötyä että kykenen sammuttamaan osia ajatustoiminnastani ja siirtymään toiseen tilaan. Joskus kun teen epämiellyttäviä ja tylsiä tehtäviä suljen kokonaan ajatustoiminnot ja jätän manuaalin vain päälle. Sutten kun tehtävä on valmis napsaisen vain valot päälle ja systeemit käyntiin.

Jollaun tapaa ymmärrän tuon, mitä kerrot. Pitää hyperkeskittyä vain siihen eksaktiin asiaan, mikä pitää tehdä. Niin kuin laput sivusilmille hevosilla ja korvahuput myös. Joskus se auttaa.

Mutta sisäinen tunnemaailma on vaikeampi sammuttaa. Esim. kun piti tehdä reklamaatio ja vastineita vastineen perään, mulla vihastus kasvoi joka kerralla, ja puhkuin sisäistä raivoa niin, etten päässyt puusta pitkään vastineen laatimisessa. Lopulta olin kuin tyhjä nahka, josta sisukset oli palaneet pois. Vaikka lopputulos oli minulle hyvä, en jaksanut siitä iloita, päin vastoin olin lopen uupunut koko paskaan, jonka koin tuhonneen multa monta kuukautta elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sisäinen aikuinen joka sanoo, että nyt liikettä. Teet näin. Yksi asia kerrallaan ja ohjaan sinut tästä läpi. Siitä on aina ollut hyötyä että kykenen sammuttamaan osia ajatustoiminnastani ja siirtymään toiseen tilaan. Joskus kun teen epämiellyttäviä ja tylsiä tehtäviä suljen kokonaan ajatustoiminnot ja jätän manuaalin vain päälle. Sutten kun tehtävä on valmis napsaisen vain valot päälle ja systeemit käyntiin.

 

Jollaun tapaa ymmärrän tuon, mitä kerrot. Pitää hyperkeskittyä vain siihen eksaktiin asiaan, mikä pitää tehdä. Niin kuin laput sivusilmille hevosilla ja korvahuput myös. Joskus se auttaa.

Mutta sisäinen tunnemaailma on vaikeampi sammuttaa. Esim. kun piti tehdä reklamaatio ja vastineita vastineen perään, mulla vihastus kasvoi joka kerralla, ja puhkuin sisäistä raivoa niin, etten päässyt puusta pitkään vastineen laatimi

Pilko, pilko, pilko niin pitkään että on jäljellä yksi yksinkertainen tehtävä kerrallaan. Mutta vasta sitten kun on pitänyt rauhoittumistauon. Silloin kun on tuossa tilassa että pää myrskyää niin silloin on turha yrittää mitään.

Ystäväpalvelu ja esim. biikottainen puhelu?  Sopiminen, että kysyy mitä olet tehnyt ja käskee tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpalvelu ja esim. biikottainen puhelu?  Sopiminen, että kysyy mitä olet tehnyt ja käskee tehdä.

Sä olet käsittänyt asian väärin. Ongelma on just se, että pakko ja patistaminen ei toimi. 

Mulla auttaa, että teen asiat omilla ehdoillani ja omaan tahtiini. Joskus mulla on sotkuista, so what? 

Vastaan vaikka en olekaan autisti, piirteitä ehkä vähän sillä jumittumaan olen hyvä, mutta lapseni nyt jo aikuinen on autisti. Hänellä hoituu tuo laskujen maksu, siisteyspuoli on vaikeampi toisin kuin monella muulla tietämälläni on autismin lisänä ODC ja mikään kohta ei saa olla yhtään epäjärjetyksessä. 

Laskut yms. asiat hoituu hänellä hyvin kyllä. Mutta hammaslääkärin ajanvaraukset yms ensimmäiset kerrat on äärimmäisen vaikeita, terveelle voisi suhteuttaa että juokse maraton ja mieti sen jälkeen mitä jaksat tehdä. Ehkä vähän liioittelua, mutta tämän tapaista se on. 

Ratkaisu sinulle on monessa asiassa että jos vain voit, käytä valmiita palveluita. Et kerro oletko työelämässä ja mikä on tulotasosi, mutta sinulla on kuitenkin auto joten oletan että on tulojakin. Hammaslääkäriajat: ota sellainen joka lähettää vuosittain muistuksen valmiin ajan kera. Auton katsastuksessakin taitaa jossain olla tällaista palvelua. Tietysti ongelma tässä on, että tarvitsisit jonkun, joka ottaa kanssasi selvää, kenellä tällaisia palveluita on. Älä edes yritä hoitaa kaikkea kerralla. Laskuissa saa nykyään e-laskut jo lähes kaikessa. Pyydä eräpäivä niin että se on päivänä, jolloin sinulle tulee tilille tuloja, oli ne mitä tuloja vain, jos jaksaisit tämän tehdä. 

Älä kuormita itseäsi yrittämällä kaikkea kerralla. Ota kaksi päivää viikossa, jolloin hoidat yhden tai kaksi vaikeaa asiaa. Se ei saa olla siivouspäivä ja jos käyt töissä, tee se viikonloppuisin. Muistutus kalenteriin. Siivous koska sinulla hoituu, niin ei noita laskuja kuitenkaan voi joka päivälle olla sen jälkeen kun on e-laskut käytössä. Lähde purkamaan vyyhti yksi asia kerrallaan yhtenä päivänä ja kun on virkeä päivä, tee silloin useampi asia kerrallaan.