Epämiellyttävä olo isän kanssa puhuessa. Muita jotka kokevat niin?

Vierailija kirjoitti:

Et kerro miksi sulla on epämiellyttävä olo. Aloituksesi on yhtä tyhjän kanssa. Tuskinpa muiden isät ovat samanlaisia.

No mun on kans tosi epämiellyttävä olo, kun juttelen oman isäni kanssa. Ehkä AP haluaa herättää keskustelua juuri niistä eri syistä, mitä taustalla voi olla. Keskustelusta tulee laveampi.

Omien sukulaisten kanssa ei ole pakko olla läheinen, koska heitä ei ole itse saanut valita elämäänsä. Itse hankittu ystävä voi olla paljon läheisempi.

Isäni on erittäin hankala ja dominoiva ihminen. Itserakas, ääri itsekäs, vaikea, äkkipikainen. Käytti nuoruudessani henkistä ja fyysistä väkivaltaa. En oikeastaan ole koskaan tiennyt rakastanko isääni, pelännyt olen kyllä suurimman osan elämääni kunnes menin naimisiin. Isäni ei sen jälkeen enää kehdannut käyttää valtaansa koska mieheni olisi siihen puuttunut. 

Eivät kaikki vanhemmat ole hyviä vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni on erittäin hankala ja dominoiva ihminen. Itserakas, ääri itsekäs, vaikea, äkkipikainen. Käytti nuoruudessani henkistä ja fyysistä väkivaltaa. En oikeastaan ole koskaan tiennyt rakastanko isääni, pelännyt olen kyllä suurimman osan elämääni kunnes menin naimisiin. Isäni ei sen jälkeen enää kehdannut käyttää valtaansa koska mieheni olisi siihen puuttunut. 

Eivät kaikki vanhemmat ole hyviä vanhempia. 

Hyvin todettu

Valitettavasti asia on juuri näin. Itselleni sattui ne huonot vanhemmat. Pershäiriötä ja muutakin diagnosoimatonta mielenterveyden häikkää.

J

Tämä