Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

UNIKOULU - elinikäisiä traumoja? Miksi minä en halua tehdä unikoulua.

25.01.2007 |


Tällä kirjoituksellani en halua syyllistää tai loukata ketään, vaan herättää avoimesti miettimään asoita. Asiat, jotka jakavat mielipiteitä ovat yleensä sellaisia, että niihin ei löydy selkeää vastausta. On erilaisia elämäntilanteita. Ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan, että tee niin tai näin. Esim. abortti, imetys ja unikoulu ovat mielipiteitä jakavia asioita.



Äideillä on väsymys syynä siihen, että päätyvät unikoluun, voisiko asian ratkaista muuten? Aina äiti ei ehkä keksi muutakaan ratkaisua. Toiset tekevät päätöksen helposti, toiset harkitsevat pitkään ja kokeilevat muut vaihtoehdot ja tekevät sen viimeisessä hädässä. Itse en tällä hetkellä voisi kuvitella väsymyksen tilaa ja tilannetta niin pahaksi, että ryhtyisin unikouluun. (Olen kuitenkin avarakatseinen, enkä sano, etten missään elämäntilanteessa tulisi toisiin ajatuksiin, sillä tiedän ettei jokainen lapseni ehkä olekaan samanlainen ja tilanne samanlainen.) Minäpä kerron miksi en ryhtyisi unikouluun;



1.SYY; En haluaisi satuttaa lastani henkisesti, mikäli unikoulusta aiheutuisi pahakin hylkäämisen kokemus ja trauma, joka olisi hänellä kannettavanaan aina aikuisenakin. Vauvat ovat erilaisia, mutta itselläni on tämänlainen hylkäämisen kokemus vauvana ja lapsena. Olin sairas ja minut jätettiin sairaalaan yksin. Äitini ei tietenkään voinut tilanteelle mitään, että näin oli pakkokin tehdä. Kukaan vanhempi ei voi valvoa lapsen vierellä sairaalassa yötäpäivää poistumatta paikalta. Tämä kuitenkin jätti syvät arvet, joita vieläkin käsittelen. Ikää minulla on jo useita vuosikymmeniä ja tämä on vaikuttanut elämääni, ihmissuhteisiini.



2.SYY; En näe syytä tehdä unikoulua, sillä olen lastani varten. Varsinkin hänen ollessa vauvaiässä. Vauva/lapsi ei itke turhaan. Siihen voi olla syynä esim. allergia, läheisyyden kaipuu, kivut, nälkä ja moni muu syy. Jokainen näistä syistä on sellainen, johon haluan vastata antamalla läheisyyttäni ja turvallisuuden tunteen vauvalle. En tietenkään tarkoita sitä, että menisin lapseni luokse, kun hän vähän älähtää. Jos hänellä ei ole hätää, hän rauhottuu itsekseekin. En siis " opeta" lapsiani siihen, että menen heidän luokseen paniikissa heti pienenkin äänen kuultuani.



Jokainenhan haluaisi nukkua hyvin. Lapsen hoitaminen on monella yöheräämisellä ja muutaman tunnin unilla pidemmän päälle raskasta. Silti en näe syytä unikoululle, sillä vauvani ei tarvitse " itsenäistyä" jo ihan pienenä. Allergisen tai vakavasti sairaan lapsen vanhemmat valvovat paljon, eikä heillä ole mielessä unikoulut ja omat väsymykset. Heille on yleensä tärkeintä, että lapsi elää ja että lapsi voisi paremmin.



Joskus vain mietin mikä täällä elämässä on tärkeintä? Mikä on lapsen vanhempana olossa tärkeintä? Mielestäni se, että voin antaa hänelle turvallisen ja hyvän olon. Se, että voin auttaa häntä kaikessa. Rakastaa ja helliä häntä niin paljon, kuin osaan. Toiset ovat menettäneet lapsensa ja he antaisivat mitä vain, että saisivat pienokaisensa takaisin. Saisivat pitää sylissä ja rakastaa.



Uskon, että jokainen äiti yrittää hoitaa lastaan parhailla mahdolisilla kyvyillään. Pidän tärkeänä kysyä itseltäni toisinaan kuitenkin, mikä on oikeasti tärkeää? Ja mietin myös omia käytäntötapojani, ovatko ne oikeita ja miten voisin parantaa niitä?



Mitäpä toisilla äideillä on ajatuksia näiden asioiden tiimoilta?

Kommentit (40)

Vierailija
1/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun unikouluja on varmaan yhtä monta kuin vanhempiakin! Mä itse en kannata niitä huudatus-unikouluja, missä vauvan annetaan huutaa yksin omassa huoneessaan pitkiäkin aikoja. En kyllä tiedä, toimiiko joku vanhemmista vielä niin vai onko noi jo vanhentuneita juttuja (niin kuin esim. ne aikaisemmat 4 h syöttövälit vauvoilla). Itse en myöskään kannata toista ääripäätä eli sitä, että yöllä kun vauva itkee (minkä ikäinen on muuten vielä vauva?), antaa äiti hänelle joka kerta tissiä/pulloa, jos vauva ei itse rauhoitu. Ja näitä kertoja voi olla aika monta. Tietenkin jos äitiä ei nämä lukuisat yösyötöt väsytä, niin mikäs siinä, mutta siinä vaiheessa kun vauvalla on hampaita, ei musta ole kovinkaan fiksua syöttää lasta useita kertoja yössä.



Meillä on varsinkin esikoisen kanssa kokeiltu jos jonkinlaisia " unikouluja" , kun poika heräili aina vaan öisin huutamaan. Käytettiin myös lääkärissä (myös allergialääkärillä), mutta vasta aika auttoi ja poika alkoi nukkua yöt heräämättä/huutamatta 2,5 v iässä. Yhtenä yönä pojan ollessa n. 10 kk ikäinen kokeiltiin ns. huudatus-unikoulua. Poika ei silloin enää syönyt öisin, mutta heräsi 5-10 krt/yö konttailemaan, seisomaan, itkemään jne. Tämä oli jatkunut jo useita kuukausia. Pojan pinnasänky oli meidän sängyssä kiinni ja yöllä kun heräsi, annettiin huutaa aina pari minuuttia ennen kuin hyssyteltiin (tyyliin " nyt on yö, nyt nukutaan" ), mutta ei nostettu pinnasängystä pois. Pari ekaa heräämistä meni hyvin, kun poika nukahti n. 5 min uudestaan, mutta aamuyöllä kun heräsi, itki ja huusi tunnin verran ennen kuin nukahti uudelleen. Siihen jäi meidän unikoulut, koska en todellakaan voinut kuunnella muina öinä sitä huutoa. Poika toki jatkoi noita yöheräilyitä, mutta samalla sitten silittelin poikaa tai huudon yltyessä nostin syliin.



Kuopus-tyttö on nyt 11 kk ja yöimetyksistä olisi tarkoitus päästä eroon just noiden hampaiden takia. Viime yönä tyttö heräsi itkemään n. klo 04, 05, 06 (annoin tissiä), 07.30, 8 (annoin tissiä) ja 8.30 heräsi esikoisen " äiti, tuu pesemään peppu" -huutoon. Itki joka kerta 5-10 min, jolloin osan ajasta pidin kättä tytön selän päällä rauhoittamassa tyttöä. Joku toinen äiti olisi varmaan imettänyt tyttöä joka kerta, mutta niin kuin jo sanoin, musta se on hölmöä, kun hampaita on suussa kohta 8 kpl. En myöskään jaksa nousta tunnin välein pitämään tyttöä sylissä. Muuten saisi mun puolesta nukkua mun vieressä (pienempänä nukkuikin ja musta se oli ihanaa), mutta tyttö ei rauhoitu siihen ollenkaan, vaan mönkii ympäri sänkyä.



Meillä on siis edessä yösyöttöjen lopetus ja tiedän, että siitä seuraa itkua. Koska noita heräämisiä on muutenkin aika paljon, en ole vielä jaksanut vieroittaa yötissistä, mutta hampaiden takia haluan sen pian tehdä. Ainakin vähentää yhteen imetyskertaan/yö.



Ei tässä mun kirjoituksessa ollut kyllä mitään pointtia, mutta kerroinpahan mun kokemukset ja mielipiteet asiaan.



Vierailija
2/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Oletko saanut omaan ahdistukseesi apua? Oletko hakenut? Kuulostaa että olet vielä tunteen vallassa.



Itsellänikin on hylkäämisen kokemusta, ajalta jolloin päivähoitoon lapsi laitettiin kun oltiin vasta viikkoja tai kuukausia vanhoja. Traumatkin kai tuli.



Myöhemmin sitten joka kerta kun joku ihmissuhde katkesi, minusta riippumattomista syistä, koin uudestaan tuon hylkäämisen tunteen. Monta vuotta terapiaa. Kunnes auringon säteet löysivät risukasan. Kasa lähti kytemään. Sitten syntyi lapsi.



Nyt ollaankin unikoulun edessä. Ja todellakin, unikoulu tuntuu minustakin keljulta. Mutta siitäkö pelkästään traumoja ja hylkäämisen kokemuksia, jos asiat muuten hyvin ja lapsi saa osakseen paljon huomiota ja rakkautta. Onko ne minun ja sinun ja monien muiden traumat jostakin suuremmasta hylkäämisen tunteesta. Esim kun sinut HYLÄTTIIN SAIRAALAAN. Unikouluhan pidetään yleensä kotona, joten lapsi on tutussa ympäristössään.



Hyvä että ajattelet asiaa. Tee asiat omalla tavallasi. Ole pehmeä ja lämmin lapsellesi. Ehkä siinä jonkin sortin unikoulu menee huomaamattakin. JOs on tarvis. Niin minä ainakin ajattelin tehdä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllähän näitä asioita kannattaa miettiä...:) Kukin omalla kohdallaan.:)

Vierailija
4/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

-Fassiloora-:


Tietenkin jos äitiä ei nämä lukuisat yösyötöt väsytä, niin mikäs siinä, mutta siinä vaiheessa kun vauvalla on hampaita, ei musta ole kovinkaan fiksua syöttää lasta useita kertoja yössä.

Meillä pojalla ( 10 kk ) on kuusi hammasta ja hän tissittelee edelleen öisinkin. Ei aina, mutta yleensä syö. Tällä hetkellä syö keskimäärin 1- 2 kertaa yössä, tai harvoin ei ollenkaan. En ala näistä yösyötöistä vieroittamaan, koska hän nukkuu useimmiten keskellämme-> helppo imettää. Sekä lapsi, että minä ( heh, ja isukki kuorsaa vieressä.;) ) nukahdamme heti uudestaan, kun tissi on löytänyt suuhun.

Tarkistin hammaslääkärissä tämän yöimetysasian. Jos pidetään tarkasti huoli, että lapsi ei saa kenenkään muun suusta bakteereja ( ei käytetä lapsen kanssa samaa lusikkaa yms. ), harjataan hampaat aamuin illoin, eikä anneta lapselle makeaa syötävää, mutta eihän muutenkaan alle vuoden ikäiselle anneta makeaa ja sittenkin kohtuudella, niin hampaiden puolesta tuo yötissittely on ihan o.k. Ja toimimme juurikin noin.

Uskon, että nämä yösyönnit jäävät kyllä itsestään pois. Ja jos ei jää, niin sitten katotaan uudestaan, mutta nyt mennään näin, eikä mitään valittamista.:)

Vierailija
5/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

2.SYY; En näe syytä tehdä unikoulua, sillä olen lastani varten. Varsinkin hänen ollessa vauvaiässä. Vauva/lapsi ei itke turhaan. Siihen voi olla syynä esim. allergia, läheisyyden kaipuu, kivut, nälkä ja moni muu syy. Jokainen näistä syistä on sellainen, johon haluan vastata antamalla läheisyyttäni ja turvallisuuden tunteen vauvalle.



Täysin samaa mieltä!

Vierailija
6/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka kuinka puhutaan siitä, että vauva tuo muutosta elämään niin silti hyvin monelle tuntuu olevan tärkeää saada olla täysin itsenäinen ja paljon irti lapsestaan jo vauvavuotena. En minäkään neljän seinän sisällä asu ja elämääni mahtuu paljon muutakin, kuin vauva, imetys yms. mutta silti koen että vauvavuosi ja sen jälkeenkin pienen lapsen kanssa ollessa olen hänen tukensa ja turvansa, vaikka joinain iltoina tai itseasiassa aika moninakin olen toivonut, että kunpa saisin hetken irrottautua tissittelystä, ajattelen niinä hetkinä myös sitä, että vauvani on pieni ja hänelle se tissi on tärkeä ja rakas osa äitiä ja itsekkäät mieliteot katoavat :) Tyttö 5kk ja nukahtaa lähinnä vain tissille (ja joskus syliin) ja minun puolestani saa nukahtaa omaa tahtiaan - eiköhän jonain päivänä tule se aika, kun uni tulee ilman tissiäkin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:n tekstistä huomaa, ettei hän ole juurikaan perehtynyt aiheeseen. Hänen mielessään taitaa kiilua huudatus-unikoulu, jossa kellon kanssa huudatetaan lasta pitkiä aikoja putkeen monta viikkoa. Voisiko enemmän pielessä olla tämä mielikuva.



Meillä lapsi 6,5kk heräili tunnin välein joka yö. Ja todellakaan sen suurempaa syytä ei ollut, kun vaikeus nukahtaa takaisin havahduttuaan. Se, että joku meni " rauhoittamaan" vain pahensi tilannetta, koska lapsi heräsi entistä enemmän. Ja maito taas käynnisti ruoansulatuksen ja kierre oli valmis. Lempeällä unikoululla vauva pääsi tavasta eroon 3 yössä. Itkuja oli enemmän vain ekana yönä ja niistäkin opin tunnistamaan tämän " uni-itkun" , johon ei siis todellakaan kannattanut vastata, jos halusi lapselleen hyvät unet. Kumpi on vauvalle traumaattisempaa: itkeä useita kuukausia joka yö tunnin välein (ja katsoa väsystä itkevää äitiä, joka makaa päivät lattialla), vai muutamassa yössä oppia nukkumaan hyvin ja levollisesti?



Ap:n kannattaisi lukaista ajatuksella tämän linkin takaa löytyvä teksti:



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Vierailija
8/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka olen lastani varten niin miten ihmeessä jaksan?! Itsellä sellainen tilanne että 11 kk poika valvottanu koko pienen ikänsä ja viimeviikot huutanut yöllä joa 3 tunnin pitkiä huutojaksoja. Syli eikä silittelyt ei auta. Sairaudet ja allergiat on jo pois suljettu ja MINÄ olen lopen uupunut. itken päivät enkä saa sitäkään vahää nukuttua mitä voisin. Meillä myös isommat lapset 6v ja 4 v. Isä auttaa senkun pystyy ja hoitelee vauvaa yöllä mutta ei tuolta huudolta saa kukaan meidän perheessä nukuttua. Olemme siis koko perhe aivan hajalla enkä tiedä mikä auttaisi muu kuin huudatus unikoulu mutta voimavaroja ei siihenkään ole enään. Meillä ei myöskään ole apuna isovanhempia tms joten mitäs tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tassuttelukaan ei auta ja vauvamme on sitkeetä laatua joka ei hevin periksi anna. Olen aika neuvoton jo ja mielenterveys alkaa kohta järkkyä. Miten tässä tilanteessa pitäisi toimia tehdä. Ei se keskustelu neuvolan tätin tai jonkun muun kanssa auta jos heillä ei ole tarjota apua meille. Sori meni vähän aiheen vierestä teksi mutta pääsinpähän hieman purkaan pahaa oloani. Anteeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei Lyytikki!



Ota ihmeessä yhteyttä vaikka Ensi-Kotiin, tai muistaakseni MLL:lläkin on jokin unikoulupalvelu. Löytyy varmaan netistä. Nämä siis ovat sellaisia " laitosunikouluja" , joihin otetaan ilmeisesti ainakin vauva ja äiti ja siellä ammattilaisten hyvässä hoidossa autetaan vauva nukkumaan ja nukahtamaan itse.



netistä löytynee yhteystietoja, puhelinnumeroja sun muuta. Toivottavasti saatte apua pian!



- Pyjamabansku

Vierailija
10/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alia ja Lyytikki, olen samoilla linjoilla. Eli asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia kuin ap kirjoitti. Unikouluja on muitakin kuin huudattaminen. Lisäksi on pakko ottaa huomioon äidin mielenterveys sekä muun perheen, erityisesti muiden lasten, yörauha.

Tuolla Hus:n sivuilla on täyttä asiaa. Vauvana luodaan hyvät perustat hyvällä unelle myöhemminkin. En kyllä kannata sitä että annetaan lapsen vaan itse päättää nukkuma-ajat ja yöriekunnat, siis kun niihin usein voi jollakin konstilla vaikuttaa. Ei lapsi tiedä omaa parastaan, se nyt on selvä kaiketi kaikille. Kyllähän ne riekkuisi vaikka aamu kolmeen jos antaisi, söisivät vaan herkkuja jne. Aikuisen tehtävä on ohjata turvallisesti lasta, myös unen kiinni saamisessa.



Lyytikki, älä pyydä anteeksi suotta. Varmasti olet väsynyt ja asialle täytyy tehdä jotain. Ei kenenkään mielenterveys kestää kauaa tuota valvomista. Toivottavasti saatte pikkuisen yöt rauhoittumaan!



Joku jossain ketjussa kirjoitti, että onneksi vauva-aika kestää vain vuoden, muuten sitä ei jaksaisi, niin...niinhän se kestää juu, mutta yöheräilyt ei kuitenkaan useinkaan lopu itsestään siihen vuoteen, joillakin se kestää useita vuosia. Että kyllä viimeistään siinä vaiheessa saattaa jo unikoulutkin tulla mieleen, varsinkin jos on jo pohjalla usean lapsen vuosia jatkuvat valvottamiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos asiallisesta aloituksesta!



Vain pari kommenttia:

- Unikouluja on monenlaisia. Joku pitää unikouluna jo sitä, ettei ensimmäisenä lykkää tissiä itkevän vauvan suuhun.



- Jos äiti kulkee päivät zombiena, siinä voivat vauvan sisarukset saada traumoja.



- Joskus on pakko jaksaa valvoa, mutta valvomisen seuraukset voivat näkyä paljon, paljon myöhemmin kuin siinä akuutissa kriisissä. Kukaan ei jaksa loputtomiin. Väsymys voi heijastua vanhemman ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen, jolloin nettovaikutus voi olla miinuksen puolella ja pahasti.



- Käyttäisin mielelläni lentokonevertausta: jos matkustamossa hapen osapaine laskee, auta ensin maski itsellesi. Vasta sitten voit auttaa maskin toisen naamalle.

Vierailija
12/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:lla hienoja ajatuksia, mutta eiköhän tämänkin asian osalta jokainen vanhempi tunne oman tilanteensa parhaiten ja myös lapsensa. Meillä unikoulu (kahden yön lempeä sellainen, jos puolustautua pitää) toi perheeseen kaksi pirteämpää vanhempaa ja hyväntuulisen, hyvin nukkuvan ja levänneen vauvan. Toivon, ettei kukaan syyllisty tämän keskustelun osalta siitä, jos pitää unikoulua vauvalleen, vaan tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tsemppiä kaikille unikoulun pitäjille ja niille, jotka sitä eivät halua pitää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko paikkakunnalla missä asutte ensi- ja turvakotia, missä annetaan unikoulutusta? Jos on, niin otappa ihmeessä yhteyttä sinne.

Meidän paikkakunnalla tälläinen toimii ja sinne menee lapsi ja toinen vanhemista, yleensä äiti, olikohan kolmeksi yöksi unikouluun. Siellä hoitajat ihan kädestä pitäen auttavat asiassa ja muistaakseni kolmantena yönä äitä saa nukkua toisessa huoneessa ja hoitaja huolehtii lapsesta. Tällä on saatu käsittääkseni moniin perheisiin yörauha.

Vierailija
14/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko paikkakunnalla missä asutte ensi- ja turvakotia, missä annetaan unikoulutusta? Jos on, niin otappa ihmeessä yhteyttä sinne.

Meidän paikkakunnalla tälläinen toimii ja sinne menee lapsi ja toinen vanhemista, yleensä äiti, olikohan kolmeksi yöksi unikouluun. Siellä hoitajat ihan kädestä pitäen auttavat asiassa ja muistaakseni kolmantena yönä äitä saa nukkua toisessa huoneessa ja hoitaja huolehtii lapsesta. Tällä on saatu käsittääkseni moniin perheisiin yörauha.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

___Äiti___:

2.SYY; En näe syytä tehdä unikoulua, sillä olen lastani varten. Varsinkin hänen ollessa vauvaiässä. Vauva/lapsi ei itke turhaan. Siihen voi olla syynä esim. allergia, läheisyyden kaipuu, kivut, nälkä ja moni muu syy. Jokainen näistä syistä on sellainen, johon haluan vastata antamalla läheisyyttäni ja turvallisuuden tunteen vauvalle.

Ap kirjoitti esimerkkejä vauvan heräilystä, mutta yksi tärkeimmistä puuttui. Nimittäin vauvoilla on tutkimusten mukaan erilainen kyky rauhoittua. Kaikki vauvat heräilevät öisin. Toiset vauvat osaavat nukahtaa uudelleen itse, toisia täytyy opettaa ja se opettaminen on nykyoppien mukaan mm. silittämistä tai koskettamista. Itse olen joutunut pitämään molemmille lapsilleni unikoulun, eikä syynä ole ollut pelkästään oma väsymiseni, vaan myös vauvat ovat olleet päivällä väsyneitä ja kitiseviä. Kun he ovat ruvenneet nukkumaan paremmin öisin, on myös päivänaikaiset kitinät vähentyneet murto-osaan. Eli unikoulu on ollut myös vauvan etu:)

Vierailija
16/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen jo pidempään ihmetellyt tätä vallitsevaa unikouluvillitystä. Tuntuu, että unikouluja tuputetaan kaikille ja niitä toteutetaan hyvinkin kevyin perustein. Esim. ystävälleni oli neuvolasta käsin kehoitettu ryhtymään unikouluun ja siirtämään vauva omaan huoneeseen, vaikka hän ei itse ollut tähän halukas. Käsittämätöntä! Olen lempeiden unikoulujen kannattaja, mikäli perheen tilanne todellakin sen vaatii. Huudatusunikouluja en näe vauvan kehityksen kannalta hyväksi vaihtoehdoksi mm. samoista syistä kuin ap. Tämän kaiken unikouluintoilun keskellä tuntuu joskus unohtuvan se, että on aivan normaalia, että vauvojen elämässä on ajanjaksoja, jolloin luonnollisesti nukkuvat huonommin. On tosiaan äidin tehtävä joskus joutua hieman " kärsimään" ja olemaan vähemmillä yöunilla vauvaansa hoivaten ja tämän tarpeista huolehtien. Asia erikseen on tietenkin Lyytikin kaltaiset kokemukset. Toivon todellakin, että perheenne löytää ulkopuolista apua! Paljon voimia sinulle!!

Vierailija
17/40 |
25.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tarkoittanut, että on tyhmää imettää vauvaa 1-2 krt/yö (tai vaikka 3 krt), vaan sitä, kun jotkut äidit imettävät näitä vajaan vuoden ikäisiäkin joka kerta, kun vähän yöllä itkevät eli helposti 5-7 kertaakin (mitä olen juttuja lukenut). Se on mun mielestä vähän liikaa pienille hampaille! Itsekin imetän 11 kk ikäistä tyttöä yleensä 2 krt/yö, mutta toisesta yösyötöstä yritän tosiaan tässä joskus eroon, vaikka lapsi joutuisi silloin vähän itkemäänkin. Mä uskon, että ne ohjeet, jotka olette hammaslääkäriltä saaneet, on tosi hyvät ja oikeat, mutta ainakin meillä on mahdotonta vahtia, ettei tyttö saa kariesbakteeria suuhunsa. Imeskelee samoja leluja, joita isoveli (3,5 v) joskus laittaa suuhunsa (esim. kun esikoinen tekee leikisti ruokaa ja laittaa leikkilusikoitaan suuhun, niin sisko on siinä kärppänä nuolemassa samoja lusikoita), imeskelee samoja leluja mitä muut lapset/vauvat perhekerhoissa, kylässä yms. Tietenkin toivon, ettei kariesbakteeria saa ja me vanhemmat yritetään ainakin olla tartuttamatta sitä tyttöön, mutta ikävä kyllä, sen voi saada jostain muualtakin.



Edelleen olen myös minäkin sitä mieltä, että ns. huudatus-unikoulut ei ole hyväksi lapselle, mutta on olemassa myös lempeämpiä unikoulumuotoja, joita voi kokeilla. Ja joskus tilanne perheessä saattaa vaan olla sellainen, ettei mikään lempeäkään unikoulu auta. Varsinkin jos perheessä on useampia lapsia, olisi hyvä, että äiti olisi edes jotenkin tolkuissaan (eikä siis kävelevä zombie).

Vierailija
18/40 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

-Fassiloora-:


En tarkoittanut, että on tyhmää imettää vauvaa 1-2 krt/yö (tai vaikka 3 krt), vaan sitä, kun jotkut äidit imettävät näitä vajaan vuoden ikäisiäkin joka kerta, kun vähän yöllä itkevät eli helposti 5-7 kertaakin (mitä olen juttuja lukenut). Se on mun mielestä vähän liikaa pienille hampaille! Itsekin imetän 11 kk ikäistä tyttöä yleensä 2 krt/yö, mutta toisesta yösyötöstä yritän tosiaan tässä joskus eroon, vaikka lapsi joutuisi silloin vähän itkemäänkin. Mä uskon, että ne ohjeet, jotka olette hammaslääkäriltä saaneet, on tosi hyvät ja oikeat, mutta ainakin meillä on mahdotonta vahtia, ettei tyttö saa kariesbakteeria suuhunsa. Imeskelee samoja leluja, joita isoveli (3,5 v) joskus laittaa suuhunsa (esim. kun esikoinen tekee leikisti ruokaa ja laittaa leikkilusikoitaan suuhun, niin sisko on siinä kärppänä nuolemassa samoja lusikoita), imeskelee samoja leluja mitä muut lapset/vauvat perhekerhoissa, kylässä yms. Tietenkin toivon, ettei kariesbakteeria saa ja me vanhemmat yritetään ainakin olla tartuttamatta sitä tyttöön, mutta ikävä kyllä, sen voi saada jostain muualtakin.

Vierailija
19/40 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:lla hyviä perusajatuksia, joita itsekkin pohtinut paljon ja tahtoisin kovasti asian olevan noin mustavalkoinen. Mutta ne sävyt tulevevat tosielämän realiteeteista ja vaatimuksista. Näin yhden vauvan äitiysvapailevana äitinä pärjään kyllä risaöiden kanssa, mutta entä jos:



- minulla olisi kouluikäisiä, joiden aamulla pitäisi virkkuna lähteä kouluun

- joutuisin töihin 4kk:n päästä, kun vauva 10kk eikä edelleenkään osaa nukahtaa itse unesta havahduttuaan

- tahtoisimme taas huonounisen mieheni minun ja vauvan valtaamaan sänkyyn, eikä ilman " unikoulua" pinnikseen siirtyminen sujuisi

- pitäisi jaksaa vanhempien lasten kanssa, sillä heillä taatusti olisi oikeus äitinsä henkiseen läsnäoloon



Ja nimenomaan, pitäisi siis ensin määritellä sana unikoulu, niitä on todellakin olemassa mainettaan parempia/nykyaikaisempia.Jotkut vauvat todella tarvitsevat apua ja ohjausta rauhoittumiseen ja nukahtamiseen ja sen voi tehdä myös ilman huudatusta ajan kanssa (Pantley!).Haluaisin uskoa, että aika hoitaa homman, kyllä tämä joskus oppii, mutta valitettavasti olen seurannut nukkumisongelmaisten 3-vuotiaidensa kanssa tuskailevien perheiden elämää.Vauvalle nyt vaan opetetaan kaikenlaista, kiinteiden syömistä, potalla käyntiä ja kunnollista nukkumista.

Vierailija
20/40 |
26.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni on aika karua verrata unikoulua siihen, että vauva jätetään yksin sairaalaan... Meidän unikoulussamme isä kävi unikoulun ajan vähän väliä makuuhuoneessa silittelemässä vauvan uudestaan uneen, joten vauvaa ei jätetty yksin! Ja tästähän nykyisissä unikouluissa onkin kyse.



Meillä vauva alkoi 3kk iässä heräilemään joka yö 1-2 tunnin välein, ja vaati aina tissiä nukahtaakseen. Puolta vuotta lähestyttäessä heräilyjä saattoi olla jopa puolen tunnin välein läpi yön, kaiken lisäksi aamuherätykset olivat klo 5. Itse kärsin siinä vaiheessa jo pahasta päänsärystä, olin äreä ja itkuinen, koska en ikinä saanut nukkua läheskään tarpeeksi. Eli olisinko sellaisena " vauvaa varten" niinkuin ap kirjoitti?



Unikoulu pidettiin, vaikka olin kaikesta huolimatta vastahakoinen ja pelkäsin koko hommaa. Enkä ole kyllä katunut ollenkaan! Vauva oli itsekin aamulla ja päivisinkin paremmalla tuulella, kun oli saanut nukkua kunnolla. Tuntui, että vauva oli suorastaan kiitollinen, että hänet oli opetettu nukkumaan. Itse sain taas nukkua täysiä öitä, joka tuntui todelliselta luksuselämältä.



Niin että minä ainakin voin kuvitella sen väsymyksen tilan, jolloin muuta vaihtoehtoa ei ole! Nyt tyttö on jo 14kk ja puolivuotiaasta nukkunut yönsä hyvin, muutaman kerran olemme toistaneet unikoulun " mini" versiona, mutta ei enää aikoihin.