Olenko paha ihminen kun en voi sietää veljen vaimon sukulaisia?
Veljen vaimosta pidän paljon. Mutta hän on hyvin läheinen oman lapsuudenperheensä ja sukulaistensa kanssa ja haluaa hyvin usein viettää heidän kanssa aikaa ja tietenkin jokaisen äitienpäivän, isänpäivän, joulun, pääsiäisen, juhannuksen, kaikki syntymäpäivät (myös veljeni syntymäpäivän), suuren osan viikonlopuista, välillä arkisinkin. Eli aina kun haluaisin viettää aikaa veljeni ja hänen vaimon kanssa, niin paikalla on näitä sukulaisia. Itse koen heidät ikäviksi ihmisiksi, ovat varsin tungettelevia ja hyvin uteliaita, tunkevat nenänsä jokaiseen yksityisasiaan, välillä ilkeitä, eivät koskaan ystävällisiä, puhuvat keskenään kovaan ääneen muista sukulaisistaan joita minä, mieheni, toinen veljeni ja tämän vaimo ei tunneta ollenkaan (ja puhuvat niin kovaan ääneen ja toistensa päälle ettei siinä pysty muut keskustelemaan muusta). Olenko paha ihminen, kun ärsyynnyn heistä ja heidän läsnäolostaan paljon?
Kommentit (65)
Olet todennäköisesti melko sulkeutunut ja hiljainen ihminen, joka tulkitsee kälysi sukulaisten "kovaan ääneen puhumiset" jonain pahantahtoisena juoruiluna.
Olette erilaisia, erilaiset luonteet ja perhekulttuurit.
Vierailija kirjoitti:
Taattua aaveeta tämän ketjun vastaukset.
Mitä tarkoitat?
Mielestäni ketjussa on oikeutetusti ihmetelty aloittajan elämää, joka on turhan riippuvainen veljen vaimon sukulaisista.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Itse päädyin siihen ratkaisuun että aloin viettämään noita juhlia ensin yksin ja myöhemmin puolison kanssa. Tiedän että veljeni ei tykkää siitä porukasta joiden kanssa juhlii, mutta se on hänen valinta.
Et ole paha.
En ymmärrä aloittajan kysymystä, että onko hän paha ihminen. Vastauksena siihen on se että et ole paha ihminen, vaikka et pidä kaikista maailman ihmisistä. Minäkään en pidä seurustelukumppanini suvusta, he ovat minusta tappavan tylsiä. Minun on kuitenkin helppo ymmärtää että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja tapoja ja toiset tykkää toisenlaisesta kuin minä. En soimaa itseäni siitä, mietin vain käytännön asioita, että kuinka paljon olen heidän kanssaan. Ap:n kannattaa vain miettiä että miten toimia, onko parempi olla olematta kivojen ihmisten kanssa jos mukana on aina nämä ikävät vai onko parempi vain yrittää kestää.
Mikä siinä hassua on?