Voi ei, löysin unelmieni miehen mutta Uudesta-Seelannista asti, mitäs nyt?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä Kanadaan? Eikö esim. Singapore olisi molemmille nopeampi saavuttaa?

No, Kanada liittyy tähän meidän juttuun enemmän kuin Singapore. Toki joskus voisi sielläkin käydä, miksei. Mutta nyt tuo Kanada on tietyistä syistä ollut enemmän suunnitteilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuijaa. Taas. Voi pyhä yksinkertaisuus. Huomasin luettuani, ettet kestä, suuntaan etkä toiseen vastausta kysymykseesi. Joten tee mitään lystäät, koska et kuitenkaan hyväksy kommentteja. Omahan on elämäsi, omatpahan on rahasi, omahan on päätöksesi.

Netistä löydetty, mikään tähän asti tekemäsi ei todista toisella puolella maapalloa olevan oikeaa henkilöllisyyttä, joten lykkyä pyttyyn vaan. Videopuhelu, jee, tiedän kuinka kaverin seitsemänvuotias osaa tehdä videopuhelun (ite en osaa), jossa oma naama ei näy vaan ihan jonkun muun. Jippii, hiphurraa.

Niin, kukaan ikinä tässä maailmassa ei ole tavannut ja tutustunut ihmiseen joka asuu toisella puolella palloa vaan kaikki ovat aina ottaneet puolison siitä naapurista. Kaikki ulkomaalaiset ovat huijareita, kotimaiset eivät koskaan. Jep jep.

Pointti ei ole ulkomaalaisuus, vaan ettet ole tavannut tätä toisella puolella maapalloa asuvaa ihmistä. Et voi tuntea häntä, jollette ole tavanneet. Lähelläasuvistakaan ihmisistä suurimman osan kanssa ei synny parisuhdetta, mikä on todennäköisyys, että kaukana asuvan kanssa onnistuisi paremmin? Se on mahdollista, mutta aika epätodennäköistä.

Jessus, yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Juuri niin, minullakin on satojen ja tuhansien ihmisten kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita en silti ole niistä yhteenkään lääpällään tai perään kuolaamassa. Aika olematon on sinulla syy että, noin löyhillä perusteilla kuvittelet löytäneesi elämäsi miehen hornan tuutin välimatkan päästä. 

Ihan oikeesti yksikään oikea kunnon suhde ei todellakaan perustu pelkkiin yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin. Siihen tarvitaan paljon ja todella paljon muutakin, älä nyt tyttö oikeesti heittäydy hullaantumisen pauloihin noilla "eväillä" mitä kirjoitat teillä olevan.

Muista myös, että maapallo on pullollaan ihmisiä, joiden pelkästä tuntemisesta ei hyvää heilu.

T. 50 v avioliittoa takana ja matka jatkuu.

Oletko miettinyt että onko liian kallis maa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuijaa. Taas. Voi pyhä yksinkertaisuus. Huomasin luettuani, ettet kestä, suuntaan etkä toiseen vastausta kysymykseesi. Joten tee mitään lystäät, koska et kuitenkaan hyväksy kommentteja. Omahan on elämäsi, omatpahan on rahasi, omahan on päätöksesi.

Netistä löydetty, mikään tähän asti tekemäsi ei todista toisella puolella maapalloa olevan oikeaa henkilöllisyyttä, joten lykkyä pyttyyn vaan. Videopuhelu, jee, tiedän kuinka kaverin seitsemänvuotias osaa tehdä videopuhelun (ite en osaa), jossa oma naama ei näy vaan ihan jonkun muun. Jippii, hiphurraa.

Niin, kukaan ikinä tässä maailmassa ei ole tavannut ja tutustunut ihmiseen joka asuu toisella puolella palloa vaan kaikki ovat aina ottaneet puolison siitä naapurista. Kaikki ulkomaalaiset ovat huijareita, kotimaiset eivät koskaan. Jep jep.

Point

No kuten just kirjoitin että meillä yhteisiä asioita on niin paljon etten ole vastaavaa löytänyt Suomesta koskaan (eikä kumpikaan kalastele toista vaan näitä on tullut ihan molemmin puolin). Niin todellakin haluan tämän katsoa. Tuo kaukainen kotimaa on pikkuseikka nyt vain. 

Vierailija kirjoitti:

Jessus, yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Juuri niin, minullakin on satojen ja tuhansien ihmisten kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita en silti ole niistä yhteenkään lääpällään tai perään kuolaamassa. Aika olematon on sinulla syy että, noin löyhillä perusteilla kuvittelet löytäneesi elämäsi miehen hornan tuutin välimatkan päästä. 

Ihan oikeesti yksikään oikea kunnon suhde ei todellakaan perustu pelkkiin yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin. Siihen tarvitaan paljon ja todella paljon muutakin, älä nyt tyttö oikeesti heittäydy hullaantumisen pauloihin noilla "eväillä" mitä kirjoitat teillä olevan.

Muista myös, että maapallo on pullollaan ihmisiä, joiden pelkästä tuntemisesta ei hyvää heilu.

T. 50 v avioliittoa takana ja matka jatkuu.

Niin no minä en ole saanut vuosien avioliittoa joten on tartuttava niihin tilaisuuksiin joita elämä eteen heittelee. Jäisin kokonaan yksin muuten. Sehän se olisi paras eikös vaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos olet valmis etäsuhteeseen tai jopa muuttamaan, ja jos sinulla on varaa ja ajallinen mahdollisuus seurusteluaikana matkustaa treffeille, niin mikäs siinä sitten. Itse en kyllä lähtisi tuollaiseen - liian vaivalloista, liian kallista, liian epävarmaa, ja hyvin todennäköisesti homma kaatuu välimatkaan. Niin, itse en siis olisi valmis muuttamaan. Ja pitäisin epätodennäköisenä, että suomen kieltä osaamaton ikäiseni keski-ikäinen mies haluaisi muuttaa Suomeen - ja jos haluaisikin, niin tuskin täältä mitään töitä saisi (siitähän on ollut puhetta mediassa, että ulkomaalaisten vaikea työllistyä Suomessa).

Pystytään kyllä kumpikin rahoittamaan treffimatkat ja kuka sanoo että täytyisi kummankaan kotimaahan jäädä. Onhan niitä vaihtoehtoja jos haluaa

"Jos saa lomat sopimaan" jep, jep. JOS lehmällä ois pyörät se ois maitoauto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus, yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Juuri niin, minullakin on satojen ja tuhansien ihmisten kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita en silti ole niistä yhteenkään lääpällään tai perään kuolaamassa. Aika olematon on sinulla syy että, noin löyhillä perusteilla kuvittelet löytäneesi elämäsi miehen hornan tuutin välimatkan päästä. 

Ihan oikeesti yksikään oikea kunnon suhde ei todellakaan perustu pelkkiin yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin. Siihen tarvitaan paljon ja todella paljon muutakin, älä nyt tyttö oikeesti heittäydy hullaantumisen pauloihin noilla "eväillä" mitä kirjoitat teillä olevan.

Muista myös, että maapallo on pullollaan ihmisiä, joiden pelkästä tuntemisesta ei hyvää heilu.

T. 50 v avioliittoa takana ja matka jatkuu.

Niin no minä en ole saanut vuosien avioliittoa joten on tartuttava niihin tilaisuuksiin joita elämä et

Tottakai sinunkin on mahdollisuus vaikka mihin, mutta kuten jo kirjoitin, nyt on eväät heiveröiset. Kirjoitit siihen malliin, että et olisi kotimaassa ikinä saanut minkäänlaista tilaisuutta edes miehen kanssa. En tiedä näitä sinun kiinnostuksen kohteita, mutta täytyy olla jotain todella erikoista, jos täältä ei löydy toista jota samat asiat kiinnostaisi. Silti se on väärä perusta mihinkään pysyvään. Toisaalta ihan hirvittää puolestasi, koska et millään voi tietää mitä vastassasi on, ei näinä tietokoneaikoina voi pelkkiin kuviin tai puheluihin luottaa. Ole ihan oikeasti varovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus, yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Juuri niin, minullakin on satojen ja tuhansien ihmisten kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita en silti ole niistä yhteenkään lääpällään tai perään kuolaamassa. Aika olematon on sinulla syy että, noin löyhillä perusteilla kuvittelet löytäneesi elämäsi miehen hornan tuutin välimatkan päästä. 

Ihan oikeesti yksikään oikea kunnon suhde ei todellakaan perustu pelkkiin yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin. Siihen tarvitaan paljon ja todella paljon muutakin, älä nyt tyttö oikeesti heittäydy hullaantumisen pauloihin noilla "eväillä" mitä kirjoitat teillä olevan.

Muista myös, että maapallo on pullollaan ihmisiä, joiden pelkästä tuntemisesta ei hyvää heilu.

T. 50 v avioliittoa takana ja matka jatkuu.

Niin no minä en ole saanut vuosien avioliittoa joten

Onko pieneen mieleesi koskaan tullut sellaista ajatusta, että kaikki eivät halua suomalaista puolisoa ja miestä?

Rohkea rokan syö.

Ap sattumalta tässä, vieläkin ihmettelen noita varoitteluja kun tosiaan ei tässä ole mikään romanssipalsta ollut kyseessä eikä siinä mielessä vuosisadan rakkaustarina että vaihdeltaisiin jotain rakkaudentunnustuksia puolin ja toisin emmekä edes kunnolla tuntisi muuten.

Vaan ajatelkaapa tilannetta että kuulutaan molemmat vaikka junamatkustajat-faceryhmään. No sitten olen siellä jo pitkään seurannut kuvia, videoita, tekstejä mieheltä joka kertoo omista reissuistaan kotimaassaan ja muuallakin. Laitan satunnaisesti jotain kommenttia, alamme tutustua/tuntea ja siirrymme yksityisviesteihin joissa kumpikin pitkän ajan kuluessa avaa enemmän elämästään, esim. fanittaa Abbaa, opiskelee espanjaa, rakastaa kiinalaista ruokaa jne. Voinette kuvitella mitä haen takaa - näistä hänen kertomistaan JOKAINEN osuu minuun. Sama päinvastoin, jos minä kerron jotain omista kiinnostuksenkohteistani, hän innostuu niistä tai on jo ennestään ollut kiinnostunut. 

Miettikää mikä tilanne on se että tutustumme näin toisella puolella maapalloa asuvan kanssa ja löydän hänestä itseni kopion, siis karrikoidusti. Sitten kerromme unelmamme toiselle, että haluamme junailla Kanadan halki niin mikä oikeasti olisi sen luontevampaa kuin todella tavata tuolla ensitreffeillä?

Onpa todella "heiveröiset" eväät rakentaa suhdetta pidemmälle, siis paljon enemmän minä tätä miestä tunnen kuin yhtäkään exääni jonka yhden kanssa olen hankkinut lapsetkin!

Ja täällä pelotellaan että tämä mies on ryöstämässä rahani ja vähintään ***skaamassa minut sinne Kanadan pöpelikköön. Sitten kun on saanut Suomen kansalaisuuden huijattuaan minua.

Eipä täällä taida olla kukaan aikaisemmin vastanneista kommentoimassa... ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuijaa. Taas. Voi pyhä yksinkertaisuus. Huomasin luettuani, ettet kestä, suuntaan etkä toiseen vastausta kysymykseesi. Joten tee mitään lystäät, koska et kuitenkaan hyväksy kommentteja. Omahan on elämäsi, omatpahan on rahasi, omahan on päätöksesi.

Netistä löydetty, mikään tähän asti tekemäsi ei todista toisella puolella maapalloa olevan oikeaa henkilöllisyyttä, joten lykkyä pyttyyn vaan. Videopuhelu, jee, tiedän kuinka kaverin seitsemänvuotias osaa tehdä videopuhelun (ite en osaa), jossa oma naama ei näy vaan ihan jonkun muun. Jippii, hiphurraa.

Niin, kukaan ikinä tässä maailmassa ei ole tavannut ja tutustunut ihmiseen joka asuu toisella puolella palloa vaan kaikki ovat aina ottaneet puolison siitä naapurista. Kaikki ulkomaalaiset ovat huijareita, kotimaiset eiv

No sitten sä menet ja katsot. Miksi ihmeessä sun pitikään täältä hakea vastausta, joka ei edes miellytä.

No sitten sä menet ja katsot. Miksi ihmeessä sun pitikään täältä hakea vastausta, joka ei edes miellytä.

Edelleen, vertaistukea olin vailla. Miten joku muu on tavannut, miten kaukotreffailu onnistunut jne mutta joudun puolustelemaan itseäni koko ajan sellaisille vastaajille joilla ei ole kokemusta em. kaukosuhteista. ap

Kaukosuhteissa on haasteensa etenkin kun välimatkaa on puoli maapalloa ja aikero tarkoittaa että olette aina ihan eri "vaiheessa" päivää.

Suosittelisin viettämään mahdollisimman paljon aikaa IRL  varhaisessa vaiheessa ettei turhaan tuhlaa vuosikausia kaukosuhteeseen jolla ei ole tulevaisuutta. Jomman kumman tai molempien on oltava halukkaita muuttamaan pois kotimaastaan, tämäkin kannattaa selvittää mitä pikimmiten. Oma viiden vuoden suhteeni Uusi-Seelantilaiseen mieheen, josta kolme vuotta etänä, kariutui lopulta siihen että hän ei halunnut muuttaa sieltä pois enkä minä halunnut farmarin vaimoksi maaseudulle toiselle puolelle maailmaa. 

Hän ei siis ollut farmari kun tapasimme, vaan yritysmaailmassa, mutta halusi sitten ottaa vanhempiensa maatilan hoidettavakseen.

Sattumalta Uusi-Seelanti on kauimmaisin mahdollinen paikka Suomesta katsoen, joten kukaan ei sinne ihan spontaanisti lähde. Jännä.

Vierailija kirjoitti:

Sattumalta Uusi-Seelanti on kauimmaisin mahdollinen paikka Suomesta katsoen, joten kukaan ei sinne ihan spontaanisti lähde. Jännä.

 

Noin yleisesti ottaen suomalaiset ja uusi-seelantilaiset tulevat usein tosi hyvin juttuun. Tunnen useamman Kiwi-Finn pariskunnan jotka ovat olleet yhdessä vuosikausia ja itselläni on monta uusi-seelantilaista kaveria. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon et ei kannata. Ainakaan jos haluat lapsia. Ihan paskaa kun puolet lapsen suvusta on ihan toisella puolella palloa. Ja onhan se muutenkin ihan järkyttävää byrokratian kanssa tappelua et saa viisumit. Ja entäs se ero sitten. Kannattaa olla tarkkana kummassa maassa menee naimisiin koska sen maan lakien mukaan sitten mennään. Niin ja varathan on erossa helppo piilottaa toiseen maahan eikä niitä sieltä suomen oikeuslaitos tule ikinä saamaan. Etsi joku mies lähempää, säästyt paljolta. 

Omani on Australiasta ja muutettiin lopulta yhdessä Sydneyhin. Tavattiin kyllä molemmat samassa yliopistossa Ranskassa, joten meillä oli siinä mielessä helpompaa kuin kuitenkin alkuvaiheilla oltiin samassa maassa. Onhan se rankkaa kun sukulaisia on ympäri maailmaa ja tulee myös rahallisesti kalliiksi lentäminen mannerten välillä, mutta en kyllä silti vaihtaisi miestäni kehenkään muuhun ja rakkaus auttaa selviytymään haasteista.

Onko hän kenraali, jolla on paljon sairaita sukulaisia?

Haha yllättäen taas suomalainen nainen ja ulkomaalainen mies.

Voitteko kuvitella että joku mies kirjottas tänne että hän on löytäny unelmien naisen Uudesta-Seelannista?