Suuttuisitko jos kumppanillasi olisi miljoonaomaisuus etkä tietäisi?

Otsikkoon viitaten(muuta en lukenut), miten coi suuttua jostain mistä ei ole minkäänlaista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että tänä päivänä huomaa jo toisena päivänä onko henkilö varakas vai keppikerjäläinen. Jos on rehellisesti hankittu omaisuus, se tulee heti esille.

Jotain mätää, en luottaisi pätkääkään. Miksi hillota omaisuutta jos se ei missään näy?

Jos taas rahaa on, pelkäsi että olet rahan vuoksi, et rakasta eikä hänkään.

No varmaan näkyy onko kerjäläinen, mutta missä luulet vaikka parin miljoonan näkyvän heti?

En usko, että esim. ystäväni tai työkaveri tietävät omaisuuteni määrää. 

Kuinka monensilla treffeillä pitäisi mainita oman pankkitilinsä saldo ja sijoitukset?

T. 30

Tuntisin oloni petetyksi vain jos olisi siihen asti esittänyt rahatonta ja antanut minun hyvää hyvyyttäni maksaa hänelle kaikenlaista. 

Suhde on sen verran tuore, että on ymmärrettävää, ettei puoliso ole kertonut omaisuudestaan ennen kuin nyt. Voihan olla, että hänellä on ollut huonoja kokemuksia asian paljastamisesta ja halusi, että suhde on vakaalla pohjalla ennenkuin kertoo.

Eri asia olisi, jos olisitte olleet yhdessä pari vuosikymmentä ja koko tuon ajan kumppani olisi pimittänyt omaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että tänä päivänä huomaa jo toisena päivänä onko henkilö varakas vai keppikerjäläinen. Jos on rehellisesti hankittu omaisuus, se tulee heti esille.

Jotain mätää, en luottaisi pätkääkään. Miksi hillota omaisuutta jos se ei missään näy?

Jos taas rahaa on, pelkäsi että olet rahan vuoksi, et rakasta eikä hänkään.

No varmaan näkyy onko kerjäläinen, mutta missä luulet vaikka parin miljoonan näkyvän heti?

En usko, että esim. ystäväni tai työkaveri tietävät omaisuuteni määrää. 

Kuinka monensilla treffeillä pitäisi mainita oman pankkitilinsä saldo ja sijoitukset?

T. 30

Kyllähän se raha yleensä näkyy käytöksessä, itsevarmuudessa ja elintavoissa. Ei esimerkiksi tarvitse täällä kysellä tuommoisia höpsötyksiä. 😁 Ei yleensä ole tapana summista puhua, mutta totta kai ihmiset puhuvat vaikkapa siitä mihin sijoittavat. Osakesijoittajilla on tapana, ettei koskaan puhuta summista ettei kukaan joudu mihinkään kiusalliseen tilanteeseen, vaan puhutaan että yhden prosentin salkusta sijoitti nyt sinne. Toki näistä voi keskustella sitten vain ne jotka osaavat prosenttilaskua eli palstalaisten mielestä ei juuri kukaan (viime päivien peruskouluketjut). 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että tänä päivänä huomaa jo toisena päivänä onko henkilö varakas vai keppikerjäläinen. Jos on rehellisesti hankittu omaisuus, se tulee heti esille.

Jotain mätää, en luottaisi pätkääkään. Miksi hillota omaisuutta jos se ei missään näy?

Jos taas rahaa on, pelkäsi että olet rahan vuoksi, et rakasta eikä hänkään.

No varmaan näkyy onko kerjäläinen, mutta missä luulet vaikka parin miljoonan näkyvän heti?

En usko, että esim. ystäväni tai työkaveri tietävät omaisuuteni määrää. 

Kuinka monensilla treffeillä pitäisi mainita oman pankkitilinsä saldo ja sijoitukset?

T. 30

Kyllähän se raha yleensä näkyy käytöksessä, itsevarmuudessa ja elintavoissa. Ei esimerkiksi tarvitse täällä kysellä tuommoisia höpsötyksiä. 😁

Sitten me elämme aika erilaisissa maailmoissa. En koskaan juttele ystävieni kanssa sijoituksista. Perheen ja suvun sisällä tästä teemasta jutellaan, ei muuten.

T. 30

Mä voitin lotossa 90 luvulla, rahat sijoitettiin mm kiinteistöihin. Ostin mm nykyisen kotimme, josta oli irroitettu erikseen yksiö. Asuin ja myöhemmin asuimme yksiössä ja toinen puoli oli vuokralla. Valmistuin, aloitin työuran, tapasin mieheni ja hän aikanaan muutti yksiööni. Kun minua oli kosittu, hääpäiväkin oli sovittu, kerroin. Esikoisen syntymän jälkeen en palannut työelämään, elän mm vuokratuloilla.

Suuttuisin, jos olisi suoranaisesti valehdellut asiasta.

Hyppisin tasajalkaa kädet pystyssä, huutaen Vihdoinkin! Alkaisin innoissani suunnittelemaan että mistä päin Kauniaista ostetaan talo ja missä hyväntekeväisyysjärjestössä alkaisin tekemään vapaaehtoistyötä ja trivagosta etsisin kaukomatkoja Amerikkaan. Kävisin Stockmannilla ostoksilla ja Herkkukaupan kotiin pihvejä paistamaan.

Ei ainakaan minulla jo kohta parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeenkään ole mitään tarkempaa tietoa siitä, josko puolisollani olisi kenties minkä verran rahaa jollain Suomen ulkopuolella olevalla pankkitilillä, eikä tuo asia minua edes kiinnosta. Kotimme ja elämämme on siis täällä vaikka puolisoni ei olekaan suomalainen.

Meidän arjessamme makselemme yhdessä erilaisia laskujamme sitä mukaa kun niitä tulee. Itse ansaitsen ainakin vielä toistaiseksi selkeästi enemmän nettona kuin puolisoni, joten yhteiselle tilillemme siirrän rahaa siten, että meidän nettona käytettävät rahat kuukausittain ovat suunnilleen samaa luokkaa. Asuntolainammekin lyhennys on jo aika lailla loppusuoralla, joten meidän nykyisten perustarpeidemme osalta rahaa jää ihan mukavasti joko käyttöön tai säästöön joka kuukausi.

Ainakaan toistaiseksi minua ei siis kiinnosta tuon taivaallista puolison mahdolliset miljoonat säästössä, kun elämämme rullaa hyvin ja mahdolliset jäljelle jäävät varamme päätyvät perintönä lapsille.

Nainen suuttuisi, mies ei.

Mitä se kertoo naisista.