Ylä-aste ikäiset lapset
Hei!
Haluaisin kuulla kokemuksia kun nuori menee ylä-asteelle? Onko tullut jotain ikäviä juttuja vastaan? Onko koulutoverit miten ottaneet nuoren vastaan? Kaikki kokemukset olisi kiva kuulla. Meillä on ensi vuonna poika menossa seiskalle, meitä jännittää todella paljon. Asumme pinenessä Siilinjärven kylässä Pohjois-Savossa.
Kommentit (2)
ihana viesti! Kiitos päivän naurunhykerryksestä. Olisipa kaikki lapset noin hyvällä itsetunnolla varustettuja kuin sinä olet selvästi ollut, loistavia vastauksia olit keksinyt kiusaajille. Hitsi, itsekin lievää koulukiusaamista yläasteella kokeneena tuollaisia keksi vasta illalla kotona asiaa märehtiessä :) Täytyy panna mieleen ja kertoa juniorille kunhan tuosta nyt ensin oppii puhumaan ja silleen...
Hei,
Vastaan omasta kokemuksesta, tosin siitä kun menin yläasteelle alkaa olla aikaa, olen jo 29-vuotias!
Minun perheessäni isä ja äiti ovat olleet naimisissa mutta eronneet, ja ollessani yläasteella isäni oli asunut miehen (jonka kanssa olin myös hyvin läheinen, vrt. "isäpuoli") kanssa jo vuosia. Äitinikin vastaavasti oli jo uudelleen naimisissa, ja molemmat perheet tulivat hyvin toimeen keskenään (todiste tästä: nykyään 18-vuotias pikkusisko"puoleni" on hyvin läheinen myös minun isäni kanssa).
Minulla ei ollut yläasteella mitään suurempia ongelmia, mutta luulen että tätä helppoutta pohjustettiin jo vuosia aiemmin: meidän perheessä asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä, Homot on homoja, lesbot lesboja, ja kaverini huomasivat tosi pian käydessään meillä kylässä että meillä oli ihan tavallista (homotkin tiskaa, laittaa ruokaa ja nalkuttaa lapsille kun läksyt on tekemättä!).
Eli siis, avoimuus oli ehkä kaiken avain (vaikka en minä tietysti asiaa kailottanut tyyliin "hei nimeni on XXX, isäni on homo"... Kuten eivät heteroperheidenkään lapset kauheasti erittele vanhempiensa intiimielämää). Tutustuttuani paremmin en mitenkään salaillut koko juttua, ja uusien kavereiden uteliaisuus tai asenteellisuus haihtui siinä vaiheessa kun he tulivat ensi kertaa meille kylään. Isä taisi muuten auttaa asiaa antamalla mulle luvan pitää kotona "bileet" joihin kutsuttiin luokkakavereita.
Muistan vaan kaksi sattumaa yläasteen vikalta luokalta, joku luokan tytöistä jonka kanssa sillä hetkellä en ollut niin hyvissä väleissä (muistat varmaan millaisia tytöt yläasteella on), yritti kiristää multa jotain sihisemällä "teet niin ja niin, tai kerron kaikille että isäsi on homo!". Siinä vaiheessa minulla oli onneksi jo sen verran tervettä itsetuntoa että vastasin "siitä vaan, jos vielä löydät jonkun joka ei tiedä!".
Toinen sattuma oli myös yläasteen ihan lopulla, joku kysäisi ilkëilläkseen että "onks kivaa kun sun isä nai XX:ää perseeseen", johon sanoin että eiköhän niillä ole muitakin tpoja olla yhdessä mutta ei kiinnosta, kuten ei varmaan häntäkään kiinnosta vanhempiensa sänkypuuhat.
Varmaan riippuu paljon luokkakavereista (ja näiden vanhempien asenteista), mutta ihan rehellisesti sanottuna omat yläastekokemukseni olivat ihan positiivisia. Ja varmasti asenteet ovat yli 15 vuodessa paljon jo avautuneet! Tsemppiä teidän perheelle!