Ulkomailla olo laiskistaa?
Miksi moni ulkomailla asuva ottaa au pairin? Tälläkin palstalla kysellään säännöllisin väliajoin kokemuksia au paireista. Kuitenkin moni tuntuu olevan ihan kotiäitinä ainakin mitä tällä palstalla on kirjoitettu. Onko tosiaan niin, että ulkomailla on aivan mahdotonta selviytyä kotiaskareista itse? Usein vielä on ollut niin, että Suomessa on oltu töissä ja silti jaksettu itse siivota oma koti jne., mutta ulkomaille lähdetty kotiäidiksi ja heti ollaan sysäämässä oman kodin hoitaminen jollekin muulle. Taitaa se au pairin ottaminen olla tietynlaista ylpeilyä ja varakkuuden osoitusta.
Kommentit (8)
Hei, olen skotlannissa 6.kk.lla raskaana oleva täysipäiväisessä, kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä oleva koulutettu 34-vuotias.
Olen joutunut harkitsemaan AuPairin ottamista ihan siitä syystä että täällähän ei tarjota minkäälaista kunnallista lasten päivähoitoa. Normaalitaksa täyspäiväiselle hoitopaikalle on n. 200e/VKO. Eli helposti voit maksaa 1.000 e/kk hyvästä päivähoitopaikasta, aterioineen. Toisekseen ainakin täällä hoitopaikat ovat hyvin joustamattomia, lomat yms. pitää ilmoittaa kirjallisesti etukäteen moniin paikkoihin tai niiltäkin ajoilta veloitetaan maksut. Monet paikat haluavat myös kuukausien maksut ennakkoon kun lapsi aloittaa päivähoitopaikassa. AuPairin saat puoleen hintaan tästä, ja siltikin hän saisi HYVÄÄ palkkaa. Itseäni ei niinkään houkuta ajatus että ottaisin tuntemattoman jakamaan kotiani, vaikka olenkin itse ollut Lontoossa AuPairina 13 vuotta sittten. Mutta toisaalta taas, täällä on" palkallinen" äitiysloma 6kk, joten houkuttaako laittaa 7kk vanhaa lasta tarhaan? Mitään tukia ei irtoa jos haluisit jäädä kotiin pidemmäksi aikaa.Meille AuPair ei tod. olisi kotiorja. Ajattelin itse palata töihin 4pvä/vko jolloin AuPairilla olisi 4,5 työpäivää viikossa, puolikas päivä (3h) perussiivoukseen.
Koska itse tekisin ma-to pitkää päivää, enkä sitten haluaisi käyttää vapaa-aikaani siivoukseen vaan mielummin viettäisin sen lapseni kanssa. Tässä kulttuurissa kuitenkin painostetaan siihen aikaan ja tekemiseen lapsen kanssa enemmän kuin esim. Suomessa.
Voi olla, että perhe muuttaa kauas kotimaasta, keskelle täysin vierasta kulttuuria, toisenlaisiin sääoloihin, täysin uuden kielialueen keskelle.
Tälläisissä oloissa jo pelkka normaali kauppareissu on alussa todella hankalaa, kun tuoteet ovat erilaisia, tuoteselosteita ei ymmärrä, tuttuja elintarvikkeita ei ole, tiskiltä ei osaa pyytää, mitä tarvitsisi jne.
Kaiken muun lisäksi ulkomailla (ainakin aluksi) sosiaalinen tukiverkko puuttuu täysin. Ei ole mummeja eikä kummeja auttamassa hädän hetkellä, eikä ainakaan aluksi ole mielekästä jättää suomalaista ummikkolasta hoitajalle, jolta puuttuu yhteinen kieli.
Samoin esim. kaupungit ja etäisyydet saattavat monissa paikoissa olla aivan tosita luokkaa kuin Suomessa ja esim. koulusysteemi monasti toimii niin, että että pahimmassa tapauksessa lapsi on vietävä aamulla kouluun (esim. Kansainvälinen koulu ei välttämättä ole se ihan lähin koulu), haettava kotiin lounaalle, palautettava kouluun ja vielä haettava illalla kotiin. Ja jos matkaan kuluu paljon aikaa ja kotona on vielä nuorempia sisaruksia niin...
Itse en kyllä sanoisi, että ulkomailla olo laiskistaisi, avartaa paremminkin...
Itselläni ei ole koskaan ollut au pairia mutta tarvetta kyllä olisi ollut useammankin kerran. Tosin moni on myös sanonut, että nuori au pair saattaa olla kuin yksi lapsi lisää, ei siis välttämättä edes suuri apu vaan jopa rasite välillä...
Nyt meillä on taas mahdollisesti edessä muutto uuteen maahan (3. kerta viiden vuoden sisällä). Taas vaihtuu koti, koulut, kielet, kaverit ja kulttuurit...
Joitakin suomalaisia muuten rasittaa kovasti muuttaminen jopa ihan oman maan sisällä, jopa ihan samassa kaupungissakin, varsinkin jos lapset joutuvat vielä vaihtamaan koulua...
Kysynkin nyt, että laiskistaako se Suomessa asuminen, kun muuttaminen tuntuu monille suomalaisille olevan niin valtavan rasittava juttu???
Terveisin iida
En ollutkaan ajatellut, että joku ajattelisi asiaa noin...
Me ainakin otamme au-pairin siksi, että pystyn itse myös ottamaan kaiken irti uuden maan kulttuurista ja erillaisista mahdollisuksista sekä saan toisen käsiparin avuksi, kun kolmen pienen lapsen kanssa lähden liikenteeseen. Olen myös Suomessa aktiivinen ja käytän lastenhoito apua. Pitäähän aikuisellaihmisellä olla myös oma elämä, vaikka kotona onkin lasten kanssa. Se se vasta antaa potkua jaksamaan ja olemaan iloinen lasten kanssa, kun pitää huolen myös itsestään ja omasta-ajastaan. Jaksaa sitten vielä hymyillä, kun mies tulee töistä kotiin ja koko perhe voi nauttia. En nyt tietenkään tarkoita, että kaikki tarvitsevat omaa-aikaa erillään kotoa, mutta suosittelen kokeilemaan :)
Meitä vaan on maonia erillaisia ja uskoisin, että nimen omaan aktiiviset äidit käyttävät au-paireja ei laiskat.
Iloisia kesähetkiä!
pallomasut ja tenavat
Ja en voi sanoa muuta kuin onpa sinulla ennakkoluuloja!!
Suurin osa ulkomailla asuvista perheistä ovat semmoisia kuin suomessakin, eli kummatkin vanhemmat tekevät tyotä.
Ja tyostä saa ihan hyvää palkkaa - joten tyonantajat ovat aika vaativia.
Eli tyotä tehdään viikossa suurinpiirtein 50 tyotuntia, siihen päälle lisää tyomatkat. Lomia saavuodesssa 10 päivää, ja usein tyonantaja odottaa että et pidä kaikkia loma päiviä.
Unohda se että tyonantaja antaisi palkallista lomaa sen takia että lapsi on sairas.
Minä olen kerran joutunut tuomaan lapsen toihin kuumeisena ja sairaana koska hän ei voinut tarhaan mennä ja vaikka soitin että olen kotona niin silti soitettiin että tule toihin. Ja kun olin äitiyslomalla niin jouduin kotoa käsin tekemään tyotä.
Pyoritä siinä sitten kotitalouttta ja pidä huoli että lapset eivät unohda kieltä kun kerran kuulevat sitä puhuttavan niin vähän. Ja tyopäivän jälkeen huolehdi että he tekevät läksyt jne.
Jos muuttaisin suomeen niin aivan varmasti mielestäni laiskistuisin. Saisin pitää sen 5 viikkoa lomaa vuodessa, ei tarvitsisi tehdä ylityotä läheskään yhtään niin paljon kuin mitä olen tottunut. Ja ei tarvitsisi pelätä että mitä teen jos lapsi sairastuu.
Voisin luottaa siihen että mummu ja vaari joskus hoitavat ja olisi joskus jopa yohoitoakin.
Nyt kun ajattelen, tuntuu aika epätodennäkoiseltä. Olen siihen että teen koko ajan jotain ja olen kovin omatoiminen.
Briteissä esimerkiksi voisi puhua jopa " aupair-kulttuurista" , täällä heitä on paljon, täällä perheet pitävät paljon aupaireja. Suomessa sellaista kulttuuria ei ole, syynä päivähoidon järjestymisen helppous ym ym ym, myös verotuskäytäntö. On ajatusmaailman köyhyyttä katsoa asiaa vain yhdeltä kantilta. Suomessa asuva varmasti mieltääkin sen laiskuudeksi, ehkä siellä se sitä olisikin, en tiedä - mutta täytyy ottaa huomioon maiden erilaiset olot, työhön ja lastenhoidon järjestymiseen ym. liittyen. Suomessa mies olisi töissä päivittäin 8-16 ja päälle vartin työmatkat per suunta. Lontoossa hän onkin töissä 9-19 ja päälle parin tunnin työmatka per suunta. Suomessa olisi isovanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset pienen matkan päässä - ulkomailla ehkä ei ole ketään, jolle voisi edes kerran vuodessa yhdeksi illaksi antaa lapsensa hoitoon. Erittäin monille on tärkeää se, että suomen kieltä vaalitaan lapsen ollessa pieni. Siihen aupair on hyvä vaihtoehto. Myöskään, aupairiksi kukaan tuskin lähtee vasten tahtoaan - ellei aupairia pitäviä perheitä olisi, mitä juuri elämän kynnyksellä olevat nuoret tekisivät vaihtoehtona. Yhtä kätevää ja helppoa tapaa lähteä vuodeksi ulkomaille en ole vielä keksinyt. Perheillä elämäntilanteita on niin monia, vain laiska yleistää.
Toivottavasti et ole tosissasi! Sinulla ei ole kyllä mitään käsitystä miltä tuntuu kun yhtäkkiä joudut paikkaan missä kaikki erilaista, et puhu kieltä vielä hyvin, kaikki kohtelevat kuin muukalaista, apua ei ole saatavilla jne jne jne niin kun tossa tulikin esille aiemmissa kirjotuksisa. Meillä kolme pientä lasta joissa olen oikeasti kiinni 24h/vrk ja joka ainoa päivä. Ystäviä on vähän ja olo on usein yksinäinen vaikka yritän kyllä luoda kontakteja enkä ujostele hankkia kavereita. Oli pikkasen eri asia Suomessa kun saattoi aina välillä viedä lapset johonkin edes hetkeksi...
Ja meillä ei olisi ollut varaa au pairiin mutta että sain opiskelut loppuun oli pakko joustaa niin että saatiin au pairi lapsia hoitamaan. Sitä paitsi, suurimmalle osalle perheistä au pair on jonkinasteinen rasite. Mietipä että ei sekään niin hehkeetä ole että joku ventovieras asuu kodissasi niin että et voikaan jos huvittaa hyppiä alusasusilla olkkarissa ym. Au pairilla on myös oltava elämä joten hän tuo kavereita ehkä kotiin ja tosi monilla on suuria ongelmia au pairien kanssa. Meillä on kyllä ollut tosi hyvät au pairit mutta en varmasti ottaisi sellasta ellei siihen todellakin olisi hyvää syytä. Eiköhän jokainen perhe, myös ne " laiskat kotiäidit" tee aikamoisen päätöksen ottaessaan sen au pairin sinne.
Mietis nyt vähän mitä tänne sepostelet. ihan tosi!
että susta on kiva provosoida ihmisiä. Ja näyt onnistuneen. Minä en tästä keskustelun avauksesta kuitenkaan ota nokkiini - hyvä vain, että keskustelua tästäkin asiasta tulee, kun kerran Suomessa näyttää niin paljon väärinkäsityksiä ja kateutta olevan asiasta.
Meillä ei ole au pairia, koska on pienet tilat ja olemme oman perheen kesken viihtyvää väkeä, mutta tosissaan lastenhoitoapua täälläkin joskus kaivattaisiin. Juuri olen saanut pienimmäiselle päiväkotipaikan: 1,5 päivää tarhaa viikossa maksaa meille kuukaudessa melkein 200 euroa. Toiset isovanhemmat asuvat 200 ja toiset 2000 km päässä, joten eipä heitäkään ihan lyhyellä varoitusajalla lapsenvahdeiksi saa. Miehellä pitkät työpäivät, joten kodin pyörittäminen jää enimmäkseen minun niskoilleni. Koulusta on isompi tyttö haettava ruokatunniksi kotiin ja vietävä takaisin, ja kun iltapäivällä haen häntä taas kotiin, on yleensä jätettävä vauva siksi aikaa yksin kotiin nukkumaan. Ja välillä olisi kiva tehdä omiakin töitä, etteivät aina jäisi iltaan.
Ei olis au pair hullumpi, ei, jos talo ois isompi ja au pairille oma kylppäri... Sitä paitsi suomalaiselta au pairilta oppisivat lapset mukavasti suomeakin.
Edellisilta vastaajilta onkin tullut jo ihan hyvia pointteja sille, miksi ulkomailla asuvissa perheissa usein on au pair. Meilla(kaan) au pair ei ole " laiskan kotiaidin palvelustyttö" vaan han on meilla ihan muista syista:
- Emme tunteneet yhtakaan ihmista asuinmaastamme kun muutimme sinne. Mieheni on matkatyössa (3 - 4 matkapaivaa viikossa) ja itse olen raskaana, kahden leikki-ikaisen kanssa kotona. Au pair korvaa puuttuvan sosiaalisen turvaverkon. Olen itse ollut kuluneen vuoden aikana sairaana, toinen lapsistamme oli sairaalahoidossa kevaalla kolme paivaa ja mina mukana, lisaksi olen jonottanut lukemattomia kertoja virastoissa hoitamassa byrokratiaa... kerran esikoinen piti vieda paivystavalle laakarille keskella yöta korvakivun vuoksi, olipa helpotus etta au pair oli kotona eika tarvinnut herattaa 2-vuotiasta tulemaan aidin ja veljen mukaan sille reissulle... tallaisissa tilanteissa olisin kotimaassa kutsunut mummon, naapurintadin tai sukulaistytön hoitamaan lapsia. Au pair on meille korvaamaton apu tallaisissa ja vastaavissa tilanteissa.
- Mieheni ei osaa suomea, joten au pair on myös tukena lasten kielen oppimisessa. Ilman au pairia lapset kuulisivat suomea ainoastaan minulta eivatka esim. koskaan kuulisi kahden aikuisen valista suomenkielista keskustelua. Suomen kielta on kuitenkin erittain tarkea pitaa ylla, ja kahden aikuisen voimin se onnistuu paremmin kuin yksin.
Tuollaiset ennakkoluulot ovat tosi yleisia, ja niihin tottuu ulkosuomalaisena ennen pitkaa....