Onko teidän kaikkien lapsen adoptoivien elämä hirveää?
Täällä saa sen käsityksen, että jos on hyvää hyvyyttään adoptoinut lapsia niin elämä on pelkkää vastoinkäymistä ja ylämäkeä. Parisuhde kuolee, inhoatte toisianne ja adoptio lasten takia sinnittelette. Seksi loppuu ja väsyttää.. Niinkö se menee? Taidan harkita vielä haluanko sittenkään adoptoida lasta.
Kommentit (12)
Ei kukaan adoptoinut hyvää hyvyyttään. Sellaista kaavaileva ei saa adoptiolupaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan adoptoinut hyvää hyvyyttään. Sellaista kaavaileva ei saa adoptiolupaa.
🤮
Olen neuvolan Th ja nähnyt aika surullisia juttuja. Adoptio on kuitenkin sitä, että olet kasvattivanhempi toisten lapselle. Lapsi ei ole oma. Ihan sana mitä sanotaan, mutta näin se on. Lapset ovat yleensä todella vaurioituneita, paljon ongelmia ja kiintymyssuhteen luominen lapseen vaikeaa. En suosittele.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan adoptoinut hyvää hyvyyttään. Sellaista kaavaileva ei saa adoptiolupaa.
Ai miksi siten hän teki sille? Rahan takia?
Missä "täällä" olet saanut tuollaisen käsityksen? Palstallako? Vietän täällä liikaa aikaa ja äärimmäisen harvoin täällä mitään adoptiokeskusteluja on.
Kaffebulla kirjoitti:
Olen neuvolan Th ja nähnyt aika surullisia juttuja. Adoptio on kuitenkin sitä, että olet kasvattivanhempi toisten lapselle. Lapsi ei ole oma. Ihan sana mitä sanotaan, mutta näin se on. Lapset ovat yleensä todella vaurioituneita, paljon ongelmia ja kiintymyssuhteen luominen lapseen vaikeaa. En suosittele.
Arvostan lippuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan adoptoinut hyvää hyvyyttään. Sellaista kaavaileva ei saa adoptiolupaa.
Ai miksi siten hän teki sille? Rahan takia?
Mitä raha adoptiolapaesta saa???😂
Mun lapseni adoptioäiti on kyllä ollut ihan tyytyväinen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan adoptoinut hyvää hyvyyttään. Sellaista kaavaileva ei saa adoptiolupaa.
Ai miksi siten hän teki sille? Rahan takia?
Ei adoptiolapsesta mitään rahaa saa vain paljon siihen menee rahaa itseltä. Ei ole mitään köyhien hommaa.
Kaffebulla kirjoitti hyvin:
"Olen neuvolan Th ja nähnyt aika surullisia juttuja. Adoptio on kuitenkin sitä, että olet kasvattivanhempi toisten lapselle. Lapsi ei ole oma. Ihan sana mitä sanotaan, mutta näin se on. Lapset ovat yleensä todella vaurioituneita, paljon ongelmia ja kiintymyssuhteen luominen lapseen vaikeaa. En suosittele."
Olen itse sijaisvanhempi. Lapset ovat luonamme aikuisiksi asti, koska kotiin palaaminen ei tule olemaan missään kohtaa lapsen edun mukaista.
Ensimmäiset pari vuotta yritetään saada kiintymysvaurioinen, oireileva lapsi kiintymään sijaisperheeseen. Kuitenkin samaan aikaan tapaavat vakavat vauriot aiheuttaneita biologisia vanhempia. Vain avoimessa adoptiossa näin tapahtuu.
Vuodet ovat olleet raskaita, myös paljon terapiassa käyntejä ja lääkäreiden tutkimuksia. Ei voi puhua tavallisesta perhe-elämästä. Meillä on myös biologisia lapsia ja kyllä on iso ero sijoitettujen, nyt jo niin rakkaiden lasten, ja biologisten lasten kasvatuksessa. Kaiken perusta on kiintymyssuhde, joka muodostuu terveessä lapsi-vanhempi-suhteessa turvalliseksi. Mutta sijoitetuilla on paljon traumaattisia kokemuksia ja kiintymyssuhde biologisiin vanhempiin on yleensä epävakaa.
Mitä vanhempi lapsi ja mitä kauemmin hän on ollut sijaishuollossa, sitä haastavampi. Noin niin kuin yleensä.
En uskaltaisi itse lähteä adoptoimaan omia sijaislapsiamme, koska tulevat murrosiät ja muut saattavat tehdä yhteiselon yhä vain vaikeammaksi ja silloin sijaishuollon tuki on tärkeää. Minulla sentään on sosiaalialan korkeakoulutus, joten jotain näistä asioista onneksi tiesin ennen sijoitusta.
Adoptoituja lapsia ja nuoria on huostaanotettuna tälläkin hetkellä Suomessa, koska he ovat hyvin haastavia. Ihan pelkkä rakkaus lasta kohtaan ja halu auttaa eivät riitä. Eikä aina ole edes itsestään selvää, että molemminpuolinen rakkaus ja kiintymys syntyy.
Adoptio on syöpää