Lue keskustelun säännöt.
Mies! Miksi et suostu pariterapiaan?
09.05.2024 |
Meillä on monenlaisia ongelmia avioliitossa. Haluaisin, että menisimme pariterapiaan selvittelemään niitä koska emme pysty puhumaan ongelmistamme ilman että se päättyy riitaan ja syyttelyyn. Mies ei todellakaan suostu terapiaan, sanoo vaan ettei lähde ja piste. Mitään syytä ei suostu sanomaan. Täältäsaa usein lukea ettei mies suostu pariterapiaan. Jos siis olet sellainen mies, niin mitä syitä sinulla on siihen, ettet suostu edes kokeilemaan?
Kommentit (22)
Tuo saattaisi meilläkin olla lopputulos. Itse arvelen, että mies pelkää joutuvansa siellä pois mukavuusalueeltaan ja pelkää että joutuu puhumaam tunteistaan ja vaikeista asioista. Jospa joku mies vielä innostuisi vastaamaan tähän. t.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies piiiiitkän keskustelun jälkeen suostui pariterapiaan, joka ei todellakaan ollut sellaista että vain toinen olisi ollut äänessä, eli terapeutti oli hyvä ja asiansa osaava. Puoli vuotta käytiin, sitten tiesin, etten halunnut jatkaa suhdetta. Tuli ero kun mies viimein alkoi puhua sivusuhteista joihin minä - MINÄ - olin hänet ajanut kun en 2 lapsen jälkeen ottanut häntä vastaan iltaisin ruuantuoksulla, kynttilänvalolla, itse pikkumustassa ja korkokengät jalassa, skumppalasin kera sohvalla hymyillen.
Miehet on itsekkäitä. JA KYLLÄ HE TIETÄVÄT IHAN TASANTARKKAAN MIKSI PERHETERAPIAAN EI KANNATA MENNÄ.
Vierailija kirjoitti:
Tuo saattaisi meilläkin olla lopputulos. Itse arvelen, että mies pelkää joutuvansa siellä pois mukavuusalueeltaan ja pelkää että joutuu puhumaam tunteistaan ja vaikeista asioista. Jospa joku mies vielä innostuisi vastaamaan tähän. t.Ap
Oletko mittauttanut ferritiin ja kilpirauhasarvot?
Miksi suostuisin maksamaan huuhaasta?
Pariterapia = kaksi nalkuttavaa naista vastaa yksi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies piiiiitkän keskustelun jälkeen suostui pariterapiaan, joka ei todellakaan ollut sellaista että vain toinen olisi ollut äänessä, eli terapeutti oli hyvä ja asiansa osaava. Puoli vuotta käytiin, sitten tiesin, etten halunnut jatkaa suhdetta. Tuli ero kun mies viimein alkoi puhua sivusuhteista joihin minä - MINÄ - olin hänet ajanut kun en 2 lapsen jälkeen ottanut häntä vastaan iltaisin ruuantuoksulla, kynttilänvalolla, itse pikkumustassa ja korkokengät jalassa, skumppalasin kera sohvalla hymyillen.
Miehet on itsekkäitä. JA KYLLÄ HE TIETÄVÄT IHAN TASANTARKKAAN MIKSI PERHETERAPIAAN EI KANNATA MENNÄ.
Soita 112, olet psykoosissa.
Terapeutin koulutus, siviilisääty ja sukupuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas vaimo ei suostunut. Ei halunnut puhua mistään vaikeasta asiasta, ei varsinkaan niin, että joku ulkopuolinen kuulee.
Olemme siis nyt eronneet. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies piiiiitkän keskustelun jälkeen suostui pariterapiaan, joka ei todellakaan ollut sellaista että vain toinen olisi ollut äänessä, eli terapeutti oli hyvä ja asiansa osaava. Puoli vuotta käytiin, sitten tiesin, etten halunnut jatkaa suhdetta. Tuli ero kun mies viimein alkoi puhua sivusuhteista joihin minä - MINÄ - olin hänet ajanut kun en 2 lapsen jälkeen ottanut häntä vastaan iltaisin ruuantuoksulla, kynttilänvalolla, itse pikkumustassa ja korkokengät jalassa, skumppalasin kera sohvalla hymyillen.
Miehet on itsekkäitä. JA KYLLÄ HE TIETÄVÄT IHAN TASANTARKKAAN MIKSI PERHETERAPIAAN EI KANNATA MENNÄ.Soita 112, olet psykoosissa.
Ihan norminainen tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet käy vaan alapeukuttamassa eivätkä edes täällä anonyymina osaa tai uskalla kertoa, mikä siinä terapiassa niin pelottaa
Mies täällä.
No ihan aluksi: Olette oikeassa, minä koen tilanteessa oloni uhatuksi. Minä olen niin huono, että uhataan terapialla. Se on sallittu tunne, joka naisen pitää ottaa huomioon.
Nainen ottaa usein tilanteessa muutenkin vallan, eli on jo valinnut jonkun terapeutin. Tämä on virhe, koska mies kokee silloin jäävänsä passiiviseksi osallistujaksi, jonka nyt on vaan pakko mennä johonkin mihin ei ole perehtynyt eikä oikein halukaskaan.
Eli: "Minusta me voisimme käydä jollakin ammattiauttajalla. Voitaisiinko me yhdessä katsella ja valita jotakin terapeuttia tai muuta vastaavaa?"
Moni mies ei ole ikinä läynyt terapiassa. Tietenkin kaikki defenssit on päällä, jos vain raahataan jonkun luo, että puhupa vähän parantavaan sävyyn. Äkkiä siinä tulee noustua ylös ja otettua taksi lentokentälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks te ootte näiden miesten kanssa. Mitä jos se ei koskaan muutu eikä ole halua siihen. Riitasuhteessa ei kannata olla. Mitä jos se on väärä tyyppi ylipäänsä? Miehet eivät tiedä kuka on pariterapeuttina, onko se joku kotka vai nuori nainen ja ehkä eivät halua avautua kaikesta siellä vieraalle? Joku Jyrki miesterapeutti voi pelottaa myös niitä? Miksi eivät osaa keskustella kotona rauhallisesti, onko joku asperger vai mikä. t. nainen
Vierailija kirjoitti:
Mies täällä.
No ihan aluksi: Olette oikeassa, minä koen tilanteessa oloni uhatuksi. Minä olen niin huono, että uhataan terapialla. Se on sallittu tunne, joka naisen pitää ottaa huomioon.
Nainen ottaa usein tilanteessa muutenkin vallan, eli on jo valinnut jonkun terapeutin. Tämä on virhe, koska mies kokee silloin jäävänsä passiiviseksi osallistujaksi, jonka nyt on vaan pakko mennä johonkin mihin ei ole perehtynyt eikä oikein halukaskaan.
Eli: "Minusta me voisimme käydä jollakin ammattiauttajalla. Voitaisiinko me yhdessä katsella ja valita jotakin terapeuttia tai muuta vastaavaa?"
Moni mies ei ole ikinä läynyt terapiassa. Tietenkin kaikki defenssit on päällä, jos vain raahataan jonkun luo, että puhupa vähän parantavaan sävyyn. Äkkiä siinä tulee noustua ylös ja otettua taksi lentokentälle.
Kiitos todella paljon tästä vastauksesta t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut. Toista kertaa en erehdy haukuttavaksi aiheetta.
Riidat vain pahenivat terapian myötä. Ex-vaimo tenttasi ja syytti minua sanomisistani, vaati perusteluja, jotka eivät kuitenkaan kelvanneet. Terapia ei ollut mikään turvallinen paikka jakaa ajatuksia, koska niistä rankaistiin kotona. Terapeutti oli fiksu nainen ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tulin aidosti kuulluksi. Terapia vahvisti päätökseni erosta.
Helpompaa on vaihtaa naista. Miksi nähdä vaivaa kun vapaita pilluja juoksee ympäriinsä?
Lupaa pullia, jos lähtee. Olin aikaan puolison kanssa vuoden pariterapiassa, mutta hetken helpotti. Nykyään avoin suhde ja kiva nuorempi FWB rakastajatar, joka asuu 10 min. kävelymatkan päässä. Ihan sama, mitä vaimo tekee.
Suostuin pariterapiaan. Mielestäni olisi vastuutonta erota pikkulapsivaiheessa, ilman että on kääntänyt kaikki kortit ja vastaanottanut myös ulkopuolista apua ja näkökulmia.
Kävimme siis vaimon kanssa siellä muutamaan otteeseen. Kokemus oli neutraalin positiivinen. Vaimo joutui ehkä hieman altavastaajaksi, kun itse puhuin siellä suuni puhtaaksi. Vaatii terapeutilta ammattitaitoa, ettei toinen pääse dominoimaan keskusteluja.
Aikaa siitä on vajaa kymmenen vuotta. Yhdessä ollaan, lapset kasvaneet ja pikkulapsiperheen paineet hellittäneet.
Miksi miesten haukkumista kutsutaan perheterapiaksi?
Meillä mies suostui kahteenkin eri otteeseen. Mutta ne oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Mies kykeni sielläkin vain kevyeen jutusteluun, ei minkäänlaiseen syvempään, niinkuin ei arjessakaan. Olisi edes sitten vaikka haukkunut minua, olisipahan ollut jonkinlainen reaktio ja tunteenilmaisu. Terapeutti meni jotenkin tähän halpaan ja antoi asian olla. Niinpä koko jutustelu siellä oli aivan 💩.
Koska en voi muuttaa miestä keskustelevansa toiseksi aikuiseksi, harkitsen nyt vakavasti eroa.