Lue keskustelun säännöt.
Rakastunut viiskymppiseen naiseen, mutta haluan omia lapsia, mitä tehdä?
09.05.2024 |
Olen rakastunut syvemmin kuin koskaan aiemmin, ja raastaisi vetäytyä suhteesta, mutta raastaa myös ajatus, etten saisi lainkaan omia lapsia.
Jos vetäydyn suhteesta, entä jos en sitten löydäkään ketään, jonka kanssa tehdä niitä lapsia? Olen itse 38v., tai jo lähemmäs 39. En rakastu helposti, enkä voi "vain ottaa jotain" naista, jonka kanssa tehdä lapsia.
Mitä tässä voi tehdä? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja mitä seurasi?
Ja ei sitten kannata ehdotella, että jatka suhdetta, mutta tee lapset jonkun muun kanssa, koska sellaiseen ei moraalini taivu.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää miettiä mikä itsellesi on tärkeintä. On tosiaan mahdollista, ettet rakastu yhtä suuresti kehenkään. Tai voi olla, että rakastut. Voi olla että löydät sopivan kumppanin ja saatte monta lasta. Toisaalta voi käydä niin, että löydät kolmekymppisen naisen, johon rakastut palavasti ja sitten ette yrityksistä huolimatta saa lapsia. Lasten saaminen ei ole varmaa koskaan. Ei edes parikymppisenä. Siksi muiden kokemuksetkaan eivät oikein käy ohjenuorana.
Tässä tilanteessa ei ole oikeita ratkaisuja. Pitää mennä oman intuition mukaan.
Minä valitsisin kumppanin, mutta minulle lasten saaminen ei ole koskaan ollut niin tärkeää joten valinta on helpompi.
Kypsää pohdintaa, kiitos sinulle tästä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverivanhemmuus, kumppanuusvanhemmuus... Ei tarkoita että roiskitaan ympäriinsä.
Kumppanuusvanhemmuus toteutetaan koti-inseminaatiolla sen jälkeen kun kaikki lapsen syntymään, huoltamiseen ja kasvatukseen liittyvät asiat on sovittu paperilla..
Vierailija kirjoitti:
Adoptio ei tule kysymykseen nykyisen naisen kanssa koska 50v.
Kumppanuusvanhemmuus nykyisen kanssa on ainut vaihtoehto. Oletko kysynyt naisen mielipidettä? Voit yllättyä, se voi olla naisenkin mielestä hyvä jos lapsiluku on jäänyt hänellä vajaaksi.
Muutoin ei ole kuin yksi vaihtoehto. Alat sinkuksi ja määrätietoisesti etsimään naista joka haluaa kanssasi lapsen.
Rajattomat sekasuhteet, joissa kevyesti tehdään lapsia sinne tänne ovat ehdottomasti moraalini vastaisia, eivätkä tule kyseeseen, kuten jo pariin kertaan olen tehnyt selväksi. Syvä monogaminen rakkaussuhde on ehdoton ja ensisijainen vaatimukseni suhteelle ylipäätään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Luovutetulla soluilla? Jos kohtu toimii.
Aika harvassa on ne naiset jotka tuohon lähtisi enää viisikymppisenä. Eikä Suomessa onnistukaan.
Sijaissynnyttäjä? Eli ruiskulla spermat valittuun synnyttäjään, joka lapsen synnyttyä luovuttaa teille lapsen eli adoptoitte tämän vauvan.Tämä ei toki riskitöntä ja yleensä sijaissynnyttäjä haluaa jonkun maksun vauvan kantamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutetuilla munasoluilla voisitte kokeilla, jos luomuna ei ole enää tärpännyt.
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus, kumppanuusvanhemmuus... Ei tarkoita että roiskitaan ympäriinsä.
Kumppanuusvanhemmuus toteutetaan koti-inseminaatiolla sen jälkeen kun kaikki lapsen syntymään, huoltamiseen ja kasvatukseen liittyvät asiat on sovittu paperilla..
Minulle kaikki tällainen on mahdoton ja vastenmielinen ajatus. Moneen kertaan jo tehnyt selväksi täällä.
Vaihtoehdot ovat siinä, että eroanko ja etsin uutta rakkautta, vai jatkanko nykyistä, ja mahdollisesti suru nakertaa suhteen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luovutetuilla munasoluilla voisitte kokeilla, jos luomuna ei ole enää tärpännyt.
Haluan, että munasolu on rakastettuni eikä jonkun randomin, joten ei tule kyseeseen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio ei tule kysymykseen nykyisen naisen kanssa koska 50v.
Kumppanuusvanhemmuus nykyisen kanssa on ainut vaihtoehto. Oletko kysynyt naisen mielipidettä? Voit yllättyä, se voi olla naisenkin mielestä hyvä jos lapsiluku on jäänyt hänellä vajaaksi.
Muutoin ei ole kuin yksi vaihtoehto. Alat sinkuksi ja määrätietoisesti etsimään naista joka haluaa kanssasi lapsen.
Rajattomat sekasuhteet, joissa kevyesti tehdään lapsia sinne tänne ovat ehdottomasti moraalini vastaisia, eivätkä tule kyseeseen, kuten jo pariin kertaan olen tehnyt selväksi. Syvä monogaminen rakkaussuhde on ehdoton ja ensisijainen vaatimukseni suhteelle ylipäätään.
-ap
Eihän sinulle ole mitään tuollaista ehdotettukaan, vaan kumppanuusvanhemmuutta. Joka on yleensä syvän ja vakaan harkinnan tulos eikä siihen liity mitään seksisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijaissynnyttäjä? Eli ruiskulla spermat valittuun synnyttäjään, joka lapsen synnyttyä luovuttaa teille lapsen eli adoptoitte tämän vauvan.Tämä ei toki riskitöntä ja yleensä sijaissynnyttäjä haluaa jonkun maksun vauvan kantamisesta.
En halua jonkun randomin sukusoluja. Vastenmielinen ajatuskin. Jos lapsia tulee, niiden tulee tulla rakkaussuhteessa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutetuilla munasoluilla voisitte kokeilla, jos luomuna ei ole enää tärpännyt.
Haluan, että munasolu on rakastettuni eikä jonkun randomin, joten ei tule kyseeseen.
-ap
No näillä ehdoilla sanoisin, että paras haudata lapsihaaveet ja nauttia siitä mitä on. Ei ole mitenkään sanottua että löydät kumppanin jonka kanssa saat kaiken helposti ilman vaikkapa niitä lapsettomuushoitoja, ei varsinkaan kun olet jo tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, minä, minä. Ajattelisit ilmastoa, etkä itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio ei tule kysymykseen nykyisen naisen kanssa koska 50v.
Kumppanuusvanhemmuus nykyisen kanssa on ainut vaihtoehto. Oletko kysynyt naisen mielipidettä? Voit yllättyä, se voi olla naisenkin mielestä hyvä jos lapsiluku on jäänyt hänellä vajaaksi.
Muutoin ei ole kuin yksi vaihtoehto. Alat sinkuksi ja määrätietoisesti etsimään naista joka haluaa kanssasi lapsen.
Rajattomat sekasuhteet, joissa kevyesti tehdään lapsia sinne tänne ovat ehdottomasti moraalini vastaisia, eivätkä tule kyseeseen, kuten jo pariin kertaan olen tehnyt selväksi. Syvä monogaminen rakkaussuhde on ehdoton ja ensisijainen vaatimukseni suhteelle ylipäätään.
-ap
Eihän sinulle ole mitään tuollaista ehdotettukaan, vaan kumppanuusvanhemmuutta. Joka on yleensä syvän ja vakaan harkinnan tulos eikä siihen
Kumma kun ei mene perille, en halua kenenkään randomin sukusoluja ja mitä ihmeellisimpiä perheviritelmiä. Rakkaussuhde on ehdoton vaatimus lastenhankinnalle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijaissynnyttäjä? Kaverivanhemmuus? Adoption ikäraja lienee 45. Puhukaa avoimesti, siitä se lähtee. Etkä voi olla varma, että sinäkään saisit biologisia lapsia nuoremman naisenkaan kanssa.
Eikös se ikäraja tarkoita vanhemman ja lapsen välistä ikäeroa. Eli viisikymppinen voisi adoptoida sellaisen vähän isomman lapsen. Se olisi kyllä varmaan haastava tilanne, jos esim. pitäisi ykskaks alkaa vanhemmaksi koululaiselle, jonka kanssa ei ole välttämättä yhteistä kieltä ja joka todellakin muistaa siihenastiset traumaattiset tapahtumat elämässään. Jotenkin kuvittelisi, että vauvan tai taaperon kanssa olisi yksinkertaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Sijaissynnyttäjä? Eli ruiskulla spermat valittuun synnyttäjään, joka lapsen synnyttyä luovuttaa teille lapsen eli adoptoitte tämän vauvan.Tämä ei toki riskitöntä ja yleensä sijaissynnyttäjä haluaa jonkun maksun vauvan kantamisesta.
Plus on Suomessa laitonta.
Ok ap koska et halua kumppanussvanhempaa, sijaissynnyttäjää, luovutettua munasolua sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin yrittää saattaa sitten nainen raskaaksi ja hyväksyä mahdollinen lapsettomuus. Olet selvästi päättänyt etkä mieti muita vaihtoehtoja.
Se mikä on hallussasi suhteeseen jäädessä on optimoida omasi ja naisen elämäntapa ruokavalioineen, päihteettömästi yms superhedelmälliseksi aivan kuten olisit osallistumassa hedelmällisyysolympialaisiin ja panna joka helvetin päivä kuin kanit siittämässä toisiaan. Ota selville raskauden luonnollisesta alkamisesta kaikki tutkimustieto, höpöuskomukset mitä pystyt ja kokeile kaikkea.
Jotkut ehdottavat ap lle että hankkisi lapsen naisensa kanssa luovutetuilla munasoluilla. Suomessa naisen tulee olla alle 47v, yksityisillä klinikoillakin. Virossa ikäraja on 50. Muut lähimaat taitavat noudattaa samoja ikärajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaissynnyttäjä? Kaverivanhemmuus? Adoption ikäraja lienee 45. Puhukaa avoimesti, siitä se lähtee. Etkä voi olla varma, että sinäkään saisit biologisia lapsia nuoremman naisenkaan kanssa.
Eikös se ikäraja tarkoita vanhemman ja lapsen välistä ikäeroa. Eli viisikymppinen voisi adoptoida sellaisen vähän isomman lapsen. Se olisi kyllä varmaan haastava tilanne, jos esim. pitäisi ykskaks alkaa vanhemmaksi koululaiselle, jonka kanssa ei ole välttämättä yhteistä kieltä ja joka todellakin muistaa siihenastiset traumaattiset tapahtumat elämässään. Jotenkin kuvittelisi, että vauvan tai taaperon kanssa olisi yksinkertaisempaa.
Adoption raja taitaa olla ylipäätään olla 50v.? Lisäksi adoptiot ovat käsittääkseni vuosien projekteja, sukulaisella kesti prosessi ainakin 7 vuotta, ja lapsen on ollut tosi hankalaa sopeutua vieraasta kulttuurista ja eri kielisenä kouluun tai saada ystäviä.
Lisäksi ap haluaa nimenomaan biologisen lapsen.
Mene itseesi ja mieti, MIKSI haluat lapsia?
Onko sinulla veljeä?
Painostavatko vanhemmat sinua lisääntymään?
Olet liian myöhään liikkeellä vauvahaluinesi. Se juna meni jo.