Lapsia ei saisi kuormittaa rahahuolilla, mutta mitä jos ei kertakaikkiaan ole rahaa mihinkään ylimääräiseen?

Minkä ikäiset lapset ja mikä teille on ylimääräistä? Vietimme juuri lasten kanssa hauskan leffaillan, popcornit ja limu maksoi ehkä 3 euroa. 

Kyllä ne ymmärtää kun selität. Ei ne kersat tyhmiä ole. Ja jotain positiivista siihen perään ettei ne ala murehtia.

Kyllä lapselle voi minusta sanoa, ettei ole rahaa. Ainakin mulle sitä sanottiin, kun olin lapsi ja perheemme ei ollut mikään kovin hyvätuloinen

Älä sitä noin ilmaise, että ei ole rahaa mihinkään.

Voi sanoa että joku asia maksaa paljon ja että ei voida sen takia ostaa sitä nyt. Lapsille monesti muut asiat on tärkeitä rahan sijaan.

Sanot, että kokoomuspersut varasti teidän karkkirahat hanhenmaksapalleroihin.

Lapset on tosi herkkiä aistimaan tunnelmia ja että onko asiat ok vai ei. Yrittäisin luoda mahdollisimman myönteisen ja varman ja turvallisen tuntuisen ympäristön.

Voi olla että rahaa on vähän mutta se ei ole lapsen tehtävä ratkoa.

Teinit kyseessä ja ovat tottuneet isäviikoilla korkeaan elintasoon, ulkomaanmatkoihin jne. Kaupasta ostavat mitä haluavat. Minun pitää ostaa vaan tarpeeseen ja aina edullisinta.ap

Kyllä lapsi ymmärtää jos kertoo neutraalisti, että ei ole nyt rahaa asiaan x. Älä voivottele tai syyllistä mitenkään, ihan vaan toteaminen, että rahaa ei ole mennä jonnekin/ostaa jotain, piste. 

Koettakaa keksiä halpaa tekemistä. Tuo mainittu leffailta, eväät reppuun ja pyöräretkelle piknikille johonkin luontokohteeseen, teltta pystyyn johonkin kivaan paikkaan ja viettäkää yö telttaillen (näitä saattaa saada lainattua, jos ei ole omaa, kannattaa googlata mitä omalla alueella on tarjolla) pelaamaan höntsäfutista tai frisbeegolfia johonkin luvalliseen paikkaan. Huomioiden tietysti lasten iät, mutta kyllä halpaa/maksutonta tekemistä löytyy vaikka kuinka paljon. 

Lapsi ei monesti edes hahmota että onko joku kiva asia kallis vai halpa.

3 euroa maksava lelu tai 160 euroa maksava lelu voi molemmat olla tosi paljon iloa tuottavia. Halpa kotiruoka voi ilahduttaa enemmän kuin kallis kaviaari.

Voi sanoa että ei ole varaa. Mutta lapsen kuullen ei valiteta että en tiedä mistä saan rahaa tähän laskuun tai millä rahalla ostetaan uusia vaatteita.

Lapselle sanotaan että ostetaan myöhemmin jos ei tiedä millä rahalla ja mitä hoitaa.

Jos ei ole vaikka tänään rahaa ostaa maitoa, niin sanotaan että tänään juodaan vettä. Ei valiteta että kelan tuet tulee vasta huomenna ja tilillä ei ole yhtään mitään...

Vierailija kirjoitti:

Teinit kyseessä ja ovat tottuneet isäviikoilla korkeaan elintasoon, ulkomaanmatkoihin jne. Kaupasta ostavat mitä haluavat. Minun pitää ostaa vaan tarpeeseen ja aina edullisinta.ap

Miksi sitten huolehdit, ettet voi ostaa rahalla asioita, joita he jo saavat? Anna isän tarjota mitä isä tarjoaa. Tarjoa sinä läsnäoloa, tukea ja turvaa. On aivan sallittua neutraalisti sanoa, että johonkin ei ole varaa. Voivottelu ja murehtiminen lasten kuullen on vahingollista, mutta ei tosiasian sanominen. Teini ymmärtää jo, että kaikki ei ole rikkaita rahassa mitattuna.

Meidän perheellä oli rahat tosi tiukalla, kun olin teini. Mutta sitä ei voivoteltu, elettiin  vaan sillä mitä oli ja minä pystyin luottamaan, että vanhemmat osaavat hallita ja hoitaa tilanteen. En edes osannut ajatella, että olisi pitänyt olla enemmän rahaa. Tilanne vaan oli se mikä oli. Sain pitää itselleni tärkeän harrastuksen, kotona oli riittävästi ruokaa (vaikka esimerkiksi kinkkua leivän päälle ei ollut ja silmät pyöreänä ihmettelin kaverin perheen "tuhlailua", kun heillä oli viikonloppuna usein limsaa) ja vaatteita yms. sai välttämättömän. Helpotti toki, että oli 90-luvun lama, joten monella muullakin oli tiukkaa.

Lapsille voi kertoa, että äiti/isä tekee valintoja juuri siksi että sillä tavalla on varaa kustantaa ne tarpeelliset ja tärkeät jutut. Että ei tarvitse olla huolissaan, koska vanhimpi nimenomaan osaa tämän ja tekee ne valinnat, jolloin raha riittää oleelliseen. Silloin ei ole rahahuolia. Järkevä rahankäyttö on hyvä juttu ja hieno taito ja siitä voi sellaisena puhua! Onhan se vähän tylsää ettei voi ostaa halujen mukaan, mutta huolen aihe se ei vielä ole. 

Lapsi on onnellinen kun käydään vaikka kirjastossa, leikkipuistossa tai uimarannalla. Lapselle tärkeintä on että hänen kanssaan leikitään ja vietetään aikaa yhdessä.

Voisiko lapset asua isän luona ja tulla sun luokse parina viikonloppuna kuussa?

Vierailija kirjoitti:

Älä sitä noin ilmaise, että ei ole rahaa mihinkään.

Voi sanoa että joku asia maksaa paljon ja että ei voida sen takia ostaa sitä nyt. Lapsille monesti muut asiat on tärkeitä rahan sijaan.

Lapsille rahaa tärkeämpää on se, että vanhemmat viettää aikaa heidän kanssaan. Lukee, ulkoilee ja pelaa lasten kanssa. Yhdessä voi myös laittaa ruokaa ja leipoa . Ottaa kavereita kylään, kesällä uimareissulle tms. Kannattaa itsekin orientoitua vähemmän kulutus keskeiseksi .

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheellä oli rahat tosi tiukalla, kun olin teini. Mutta sitä ei voivoteltu, elettiin  vaan sillä mitä oli ja minä pystyin luottamaan, että vanhemmat osaavat hallita ja hoitaa tilanteen. En edes osannut ajatella, että olisi pitänyt olla enemmän rahaa. Tilanne vaan oli se mikä oli. Sain pitää itselleni tärkeän harrastuksen, kotona oli riittävästi ruokaa (vaikka esimerkiksi kinkkua leivän päälle ei ollut ja silmät pyöreänä ihmettelin kaverin perheen "tuhlailua", kun heillä oli viikonloppuna usein limsaa) ja vaatteita yms. sai välttämättömän. Helpotti toki, että oli 90-luvun lama, joten monella muullakin oli tiukkaa.

Ja kotimme saimme myös pitää, se toki toi turvaa eikä onneksi tarvinnut sen menettämistä pelätä.

Mutta tarkoitti mm. sitä, että leipää ei usein ostettu kaupasta, koska itse leivottu oli halvempaa. Oli siis luksusta, kun sai ihan kaupan leipää välillä. Mutta en tuosta mitenkään kärsinyt, se nyt oli vaan tapa, jolla elettiin. Ja aikuistuttuani se antoi luottamusta siihen, että tiukemmistakin ajoista selviäisi myös itse.

T. edellinen

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on onnellinen kun käydään vaikka kirjastossa, leikkipuistossa tai uimarannalla. Lapselle tärkeintä on että hänen kanssaan leikitään ja vietetään aikaa yhdessä.

Minulla 11 ja 13 v....

Kyllä lapsille voi puhua ikätason mukaan rahasta ja hyvä olisikin puhua. Tilannetta ei kuitenkaan tarvitse voivotella joka käänteessä ja vääntää itkua lasten nähden.

Jos ei ole varaa lapsiin, niin lapset menee sijaiskotiin