Mulla on monta hyvää ja läheistä ystävää, mutta nyt olen niin maassa ja lannistunut kaikista vaikeuksista johtuen,
että en haluaisi pitää yhteyttä. Tuntuu syylliseltä se, että päivä päivältä voin huonommin, enkä halua kuormittaa muita... mutta kuinka viisasta on kokonaan eristäytyä?
Kommentit (9)
Itselleni on masentuneena tehnyt hyvää eristäytyä. Ei tarvitse enää kokea riittämättömyyttä eikä teeskennellä, voi keskittyä vain paranemiseen.
Ei ne ystävät mihinkään sillä välin katoa, jos ovat aitoja ystäviä. Olet yhteydessä taas kun jaksat. Kyllä he ymmärtävät.
Varmaan vaikuttaa kuinka pitkästä ajasta puhutaan. Itse introverttinä kaipaan tosi paljon omaa aikaa, mut pitkät ajat on asia erikseen. Huolista puhuminen auttaa aina.
Kiitos - ystävilläkin on mennyt huonosti eikä kenenkään elämä ole kiiltokuvamaista, mutta itselle lähinnä tulee paha mieli siitä, että toistamiseen sanon, että tosi huonosti menee.
ap
Mulla sama. Ja tuntuu raskaalta kuunnella toisten positiivisia asioita kun omalla kohdalla vaan koko ajan kaikkea raskasta. Vaikea edes kertoa asioita heille, kun ikävät jutut ovat niiiin kaukana heidän elämäntilanteestaan. Joku ei voisi edes kuvitella sellaista sattuvan, mitä lähipiirissä on sattunut.
En jaksa iloita nyt muiden onnesta ja valitusta jostain aivan typeristä asioista. Ei ole voimia mihinkään
Ymmärrän. Mulla kahdella läheisimmällä ystävällä ollut myös vaikeaa, mutta ei niin vaikeaa kuin mulla - siis kumpikin sanoo, että mulle on nyt kasautunut kohtuuttomasti vaikeuksia. Pitäisi olla saikulla, mutta en voi, koska olen tosi kilpaillulla alalla ja se on heikkouden merkki.
ap
Tavata en ole halunnut ketään koko alkuvuonna.