Lue keskustelun säännöt.
"Vielä minä näytän kaikille"
06.05.2024 |
Moni meistä varmaan tuntee noin, mutta onko kukaan täällä onnistunut "näyttämään kaikille"? Olisi kiva kuulla jotain kannustavia esimerkkejä. Siis ei mitään negatiivisia kostojuttuja vaan sellaisia, että menestymällä olisi "näyttänyt kaikille". No, menestyshän on paras kosto, sanotaan.
Olen kyllästynyt olemaan koko ikäni se väheksytty ja päähän potkittava, mutta en osaa päättää, olisiko parempi "näyttää kaikille" vai yksinkertaisesti lakata välittämästä enää kenenkään mielipiteistä.
Kommentit (50)
Mikä hirveä sekasotku tämäkin ketju oikein on? Ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä lisää vielä, että lähtökohtaisesti haluaisin menestyä vain parantaakseni omaa ja läheisteni elämää.
Esimerkkinä b:stä: lähetin entiselle parhaalle ystävälleni joulukortin, koska hän tuli mieleeni. (Meidän väleissä ei ollut mitään draamaa, kasvettiin vaan erilleen vuosia sitten, ja hänellä on nykyään ihan erilainen "menestynyt" elämä kuin minulla.) Ihan tavallisen joulukortin. Katsoin osoitteen tiedustelusta. Kun näin myöhemmin kyseisen ystävän äidin, tämä sanoi "X ihmetteli, mistä ihmeestä olit saanut hänen osoitteensa" :D Niin, onhan se kamalaa, kun entiset luuserikaveritkin voivat löytää osoitteesi tiedustelusta. En tiedä pelkäsikö tuo vanha ystävä sitten, että pyydän häneltä jotain. Turha pelko, mieluummin kuolisin kuin pyytäisin yhtään mitään.
Mikä ihmeen esimerkki tuo on?&nbs
No enpä tiedä. Jos jonkun mielestä on todella outoa, että olen saanut hänen osoitteensa käsiini, niin eikö se nyt selkeästi viittaa siihen, ettei minulla kuuluisi olla kyseistä osoitetta hallussani?
Ihmettely ei tarkoita, että kumpikaan pitäisi sinua luuserina. "Todella outoa" oli myös omaa puhettasi, eikä mikään suora lainaus kaverisi äidiltä. Ei sinua pelkkä menestyminen auta, jos puhut itsestäsi noin rumasti.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hirveä sekasotku tämäkin ketju oikein on? Ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Miten niin? Mielestäni ketju käsittelee ihan selkeästi näyttämisen halua, ylenkatsomista ja alemmuuskomplekseja, ja miten tervettä tuo ylipäätään on. Jos se ei koske sinua, niin sitten ei.
Mä onnistuin kouluiässä. Mua ei kiinnostanut koulu lapsena ja teininä yhtään, ja kapinoinkin sitä vastaan rajusti. Niinpä mulle sitten tuli sellainen leima, että olen vähän tyhmä ongelmalapsi. Vanhemmatkin vaan puhui, että eipä se mitään jos ei ole koulupäätä, jos kumminkin työtätekeväinen ihminen on, tarvitaan niitä duunareitakin aina.
Mulla kuitenkin tuli tästä jatkuvasta väheksynnästä sellainen olo, että minäpä aion näyttää niille, ja mennä lukioon, ja sitten yliopistoon, ja valmistua sieltäkin. Ysiluokalla kun puhuin opinto-ohjaajalle suunnitelmistani mennä lukioon, hän nauroi. Vakuutteli, että lukio EI ole minun paikkani enkä tule siellä pärjäämään. Esitteli kivoja linjoja ammattikoulusta, kuten parturi-kampaajalinja, tai ehkäpä tykkäisinkin enemmän vaikka maalarilinjasta? Minä sain nostettua ysiluokalla opiskeluun tarttumalla tosissani keskiarvoa niin paljon että pääsin lukioon. Siellä meninkin jo "näytän niille" vaihteella alusta asti ja kirjoitin lopulta 5 L:ää (Ruotsi, joka ei koskaan kiinnostanut, jäi M:ään). Sitten menin yliopistoon lukemaan matemaattis-luonnontieteellistä alaa (vaikka mulla oli lyhyt matematiikka lukiossa) ja valmistuin maisteriksi neljässä vuodessa.
Ja vielä koko yliopistoajankin vanhemmat jaksoi lannistaa. Et sinä pärjää, turhaan käytät aikaa opintoihin. Mutta mitä enemmän mua epäiltiin, sitä kovempi sisu tuli pärjätä ERINOMAISESTI, ei vain jotenkin. Ja niinhän se onnistui. Eli kiitos vaan tsemppauksesta kaikki lannistajat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä lisää vielä, että lähtökohtaisesti haluaisin menestyä vain parantaakseni omaa ja läheisteni elämää.
Esimerkkinä b:stä: lähetin entiselle parhaalle ystävälleni joulukortin, koska hän tuli mieleeni. (Meidän väleissä ei ollut mitään draamaa, kasvettiin vaan erilleen vuosia sitten, ja hänellä on nykyään ihan erilainen "menestynyt" elämä kuin minulla.) Ihan tavallisen joulukortin. Katsoin osoitteen tiedustelusta. Kun näin myöhemmin kyseisen ystävän äidin, tämä sanoi "X ihmetteli, mistä ihmeestä olit saanut hänen osoitteensa" :D Niin, onhan se kamalaa, kun entiset luuserikaveritkin voivat löytää osoitteesi tiedustelusta. En tiedä pelkäsikö tuo vanha ystävä sitten, että pyydän häneltä jotain. Turha pelko, mieluummin kuolisin kuin pyytäisin yhtään mitään.
"Ihmettely ei tarkoita, että kumpikaan pitäisi sinua luuserina. "Todella outoa" oli myös omaa puhettasi, eikä mikään suora lainaus kaverisi äidiltä. Ei sinua pelkkä menestyminen auta, jos puhut itsestäsi noin rumasti. "
No suora lainaus oli "X ihmetteli, mistä olit mahtanut saada hänen osoitteensa".
Jätetään tuo esimerkki sitten pois, jos se on mielestäsi niin kummallinen. Minun mielestäni kummallista on ylipäätään kummastella äidille, mistä vanha ystävä on saanut osoitteen joulukorttiin.
En pidä itseäni luuserina, mutta muut kyllä pitävät. Se kai se ketjun pointti taisi ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä onnistuin kouluiässä. Mua ei kiinnostanut koulu lapsena ja teininä yhtään, ja kapinoinkin sitä vastaan rajusti. Niinpä mulle sitten tuli sellainen leima, että olen vähän tyhmä ongelmalapsi. Vanhemmatkin vaan puhui, että eipä se mitään jos ei ole koulupäätä, jos kumminkin työtätekeväinen ihminen on, tarvitaan niitä duunareitakin aina.
Mulla kuitenkin tuli tästä jatkuvasta väheksynnästä sellainen olo, että minäpä aion näyttää niille, ja mennä lukioon, ja sitten yliopistoon, ja valmistua sieltäkin. Ysiluokalla kun puhuin opinto-ohjaajalle suunnitelmistani mennä lukioon, hän nauroi. Vakuutteli, että lukio EI ole minun paikkani enkä tule siellä pärjäämään. Esitteli kivoja linjoja ammattikoulusta, kuten parturi-kampaajalinja, tai ehkäpä tykkäisinkin enemmän vaikka maalarilinjasta? Minä sain nostettua ysiluokalla opiskeluun tarttumalla tosissani keskiarvoa niin paljon että pääsin lukioon. Siellä meninkin jo "näytän
Jes, tuo oli täydellinen esimerkki! Kiitos tästä, ja kiitos siitä että onnistuit <3
Ehdottomasti lakata välittämättä muiden mielipiteistä koska muut osaa kiusata ja väheksyä sua teit mitä tahansa. Et tule saamaan sellaisten ilkeiden ihmisten kunnioitusta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti lakata välittämättä muiden mielipiteistä koska muut osaa kiusata ja väheksyä sua teit mitä tahansa. Et tule saamaan sellaisten ilkeiden ihmisten kunnioitusta koskaan.
Tuo on kyllä totta. En silti tiedä, onko se "näyttäminen" mitään kunnioituksen kaipuuta edes. Siksi kai pohdinkin, onko siinä näyttämisen halussa edes mitään järkeä - tai ainakaan mitään muuta kuin sen motivoiva voima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni nainen lisääntyvässä määrin onlyfansissa näyttää kaikille.
Ettekö te ikinä kyllästy näihin kommentteihin? Ei näitä voi edes sanoa puujalkavitseiksi enää, pikemminkin se puujalka on lahonnut ja heitetty tunkiolle.
Olet selvästi pudonnut kehityksen kelkasta, vähissä on ne naiset jotka ei jotain esittele onlyfansissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä näytä, pidä ne housut jalassa.
Ja juuri kun olin tulossa sanomaa, että pikkari pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni nainen lisääntyvässä määrin onlyfansissa näyttää kaikille.
Ettekö te ikinä kyllästy näihin kommentteihin? Ei näitä voi edes sanoa puujalkavitseiksi enää, pikemminkin se puujalka on lahonnut ja heitetty tunkiolle.
Olet selvästi pudonnut kehityksen kelkasta, vähissä on ne naiset jotka ei jotain esittele onlyfansissa.
🙄 Oletan, että et edes tunne tosielämässä yhtään naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuin näyttämään kuinka pullukasta tuli urheilija. Eivät voineet sukulaiset miettiä kuinka paljon olen lihonut kesän aikana jne. Mutta mitä huomasin oli että nämä sukulaiset ovat silti ihan samanlaisia ihmisiä kuin ennenkin. Minä olin muuttunut mutta he alkoivat sitten eräästä muusta puhumaan *askaa. Tajusin että on parempi olla täysin välittämättä idioottien mielipiteistä. Jotkut eivät osaa muuttua vaikka heille kuinka näyttäisi.
Olin mielenterveyskuntoutuja ja voitin kirjoituskilpailun, tuomarina Antti Tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä lisää vielä, että lähtökohtaisesti haluaisin menestyä vain parantaakseni omaa ja läheisteni elämää.
Esimerkkinä b:stä: lähetin entiselle parhaalle ystävälleni joulukortin, koska hän tuli mieleeni. (Meidän väleissä ei ollut mitään draamaa, kasvettiin vaan erilleen vuosia sitten, ja hänellä on nykyään ihan erilainen "menestynyt" elämä kuin minulla.) Ihan tavallisen joulukortin. Katsoin osoitteen tiedustelusta. Kun näin myöhemmin kyseisen ystävän äidin, tämä sanoi "X ihmetteli, mistä ihmeestä olit saanut hänen osoitteensa" :D Niin, onhan se kamalaa, kun entiset luuserikaveritkin voivat löytää osoitteesi tiedustelusta. En tiedä pelkäsikö tuo vanha ystävä sitten, että pyydän häneltä jotain. Turha pelko, mieluummin
"Ihmettely ei tarkoita, että kumpikaan pitäisi sinua luuserina. "Todella outoa" oli myös omaa puhettasi, eikä mikään suora lainaus kaverisi äidiltä. Ei sinua pelkkä menestyminen auta, jos puhut itsestäsi noin rumasti. "
No suora lainaus oli "X ihmetteli, mistä olit mahtanut saada hänen osoitteensa".
Jätetään tuo esimerkki sitten pois, jos se on mielestäsi niin kummallinen. Minun mielestäni kummallista on ylipäätään kummastella äidille, mistä vanha ystävä on saanut osoitteen joulukorttiin.
En pidä itseäni luuserina, mutta muut kyllä pitävät. Se kai se ketjun pointti taisi ollakin.
Paitsi, että sinä et olet kertonut yhtäkään kunnollista esimerkkiä, jossa joku toinen olisi todellisuudessa pitänyt sinua luuserina. Voi olla, että siskosi pitää, mutta muut sinun tarinasi ovat vain kuvitelmaa, että muut pitävät sinua huonompana. On totaalisen lapsellista väittää, että jos joku ihmettelee, mistä olet saanut osoitteen, niin se tarkoittaisi, että sinä olet hänen mielestään luuseri.
Tässä "minä näytän kaikille" pienoiskoossa. Olen vielä melko nuori ja olen kohdannut työelämässä vähättelyä sen vuoksi. En myöskään ole kovin karismaattinen tai dominoiva persoona, joka ei ainakaan auta asiaa. Yhdessä asiassa olen kuitenkin hyvä, ja se on asioiden selvittäminen.
Homma menee usein niin, että tällaiset vanhat patut tyrmäävät suorilta käsin jonkin ehdotukseni siksi, ettei se ollut jostain syystä miellyttävä. Perusteluksi ei useimmiten käy se, että se vaihtoehto olisi edullisempi tai paremmin toimiva, koska tyrmäys on tehty jo ja tällaiset itsepäiset tyypit näkevät asiat jonain valtapelinä tai arvovaltakysymyksenä, että eivät voi muuttaa enää mielipidettään myöhemmin, ettei vaikuta "heikolta".
Kuitenkin tällaisissa tilanteissa monesti käy niin, että se minun ehdotukseni menee läpi yksinkertaisesti siitä syystä, että se on parempi vaihtoehto. Tästä saan itselleni voimaa ja mielessäni ajattelen "niinhän minä sanoin", vaikken mitään ikinä sanokaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä "minä näytän kaikille" pienoiskoossa. Olen vielä melko nuori ja olen kohdannut työelämässä vähättelyä sen vuoksi. En myöskään ole kovin karismaattinen tai dominoiva persoona, joka ei ainakaan auta asiaa. Yhdessä asiassa olen kuitenkin hyvä, ja se on asioiden selvittäminen.
Homma menee usein niin, että tällaiset vanhat patut tyrmäävät suorilta käsin jonkin ehdotukseni siksi, ettei se ollut jostain syystä miellyttävä. Perusteluksi ei useimmiten käy se, että se vaihtoehto olisi edullisempi tai paremmin toimiva, koska tyrmäys on tehty jo ja tällaiset itsepäiset tyypit näkevät asiat jonain valtapelinä tai arvovaltakysymyksenä, että eivät voi muuttaa enää mielipidettään myöhemmin, ettei vaikuta "heikolta".
Kuitenkin tällaisissa tilanteissa monesti käy niin, että se minun ehdotukseni menee läpi yksinkertaisesti siitä syystä, että se on parempi vaihtoehto. Tästä saan itselleni voimaa ja mielessäni ajattelen "nii
Tämä on se paras tapa "näyttää"! 👍
Vierailija kirjoitti:
Onnistuin näyttämään kuinka pullukasta tuli urheilija. Eivät voineet sukulaiset miettiä kuinka paljon olen lihonut kesän aikana jne. Mutta mitä huomasin oli että nämä sukulaiset ovat silti ihan samanlaisia ihmisiä kuin ennenkin. Minä olin muuttunut mutta he alkoivat sitten eräästä muusta puhumaan *askaa. Tajusin että on parempi olla täysin välittämättä idioottien mielipiteistä. Jotkut eivät osaa muuttua vaikka heille kuinka näyttäisi.
Noinhan se varmasti on, eivät ne muut muutu ikinä. Mutten tiedä, onko sillä loppupeleissä edes väliä. Eniten minua kiinnostaisi vain näyttää - itselleni ja muille - etten ole sellainen millaiseksi minut on leimattu.
Mitä sen jälkeen tapahtuu, muuttuuko suhtautumisessa mikään, on oikeastaan ihan yhdentekevää.
Vierailija kirjoitti:
Olin mielenterveyskuntoutuja ja voitin kirjoituskilpailun, tuomarina Antti Tuuri.
Toivottavasti jatkoit kirjoittamista senkin jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä lisää vielä, että lähtökohtaisesti haluaisin menestyä vain parantaakseni omaa ja läheisteni elämää.
Mutta aina välillä nousee pintaan kiukku ja katkeruus siitä, miten esimerkiksi a) sisarukseni silmissä olen selkeästi vähäpätöinen, toisarvoinen henkilö, b) vanhat ystävät eivät ole enää tuntevinaankaan, koska elämäni ei mennyt (itsestäni riippumattomista syistä) kuten piti, ja c) uudetkin tuttavat katsovat nokanviertä pitkin heti, kun huomaavat, etten olekaan koulutuksestani huolimatta mikään menestyjä.
Esimerkkinä b:stä: lähetin entiselle parhaalle ystävälleni joulukortin, koska hän tuli mieleeni. (Meidän väleissä ei ollut mitään draamaa, kasvettiin vaan erilleen vuosia sitten, ja hänellä on nykyään ihan erilainen "menestynyt" elämä kuin minulla.) Ihan tavallisen joulukortin. Katsoin osoitteen tiedustelusta. Kun näin myöhemmin kyseisen ystävän äidin, tämä sanoi "X ihmetteli, mistä ihmeestä oli
Kujaa että sinua on sivuutettu, jätetty huomiotta. Mutta huomaatko, että syistä et ehkä voi tietää. Ei voi tietää, ellei ystävä niin ihan sanonut, että syy ollapiittaamatta kortista liittyisi jotenkin köyhyyteen tai menestymättömyyteen. Ehkä hän vain kokee ajautuneenne erilleen tai muuta. Tunnut korostavan itse menestymistä ja varakkuutta, mutta onko varmasti niin, että muidenkin osalta siinä on syy hyleksimiselle?
No enpä tiedä. Jos jonkun mielestä on todella outoa, että olen saanut hänen osoitteensa käsiini, niin eikö se nyt selkeästi viittaa siihen, ettei minulla kuuluisi olla kyseistä osoitetta hallussani?
Sikäli toki outoa, että tiedustelu näytti olevan heille ihan vieras käsite.