Kadutko jos lapsellesi nimessä c - kirjain? Minä kadun.
Mietin pitäisikö vaihdattaa k-kirjaimeksi. Lapsi juuri kouluiässä.
Kommentit (33)
Nauretaanko näille C-kirjaimille jo päiväkoti-iästä lähtien? Oletin että joutuvat naurunalaisille vasta koulussa. Vaikka kuinka vaihtaisit suomenkieliseen kirjoitusasuun, niin jää jälki virallisiin papereihin aikaisempana nimenä. Sitäkin joutuu selittelemään. Entä sitten esim. kummilahjat tms. eikö niissä ole kaiverrukset? En vaihtaisi enää, lapsi voi kokea sen outona.
Vierailija kirjoitti:
Nauretaanko näille C-kirjaimille jo päiväkoti-iästä lähtien? Oletin että joutuvat naurunalaisille vasta koulussa. Vaikka kuinka vaihtaisit suomenkieliseen kirjoitusasuun, niin jää jälki virallisiin papereihin aikaisempana nimenä. Sitäkin joutuu selittelemään. Entä sitten esim. kummilahjat tms. eikö niissä ole kaiverrukset? En vaihtaisi enää, lapsi voi kokea sen outona.
Omilta lapsiltani on vaihdettu sukunimet kahteen kertaan, ensin äidin nimestä isän nimeksi ja sitten isän nimestä takaisin äidin nimeksi. Ikinä sitä ei ole missään joutunut selittelemään, eikä koulussa ole asiasta kukaan tiennyt.
Ja kummilahjoja annettaessa ei muutenkaan vielä tiedetä nimiä, saati kaiverrella.
Vierailija kirjoitti:
Jessika on niinku jes sika
No on se kyllä sitä C:lläkin
Vierailija kirjoitti:
Nauretaanko näille C-kirjaimille jo päiväkoti-iästä lähtien? Oletin että joutuvat naurunalaisille vasta koulussa. Vaikka kuinka vaihtaisit suomenkieliseen kirjoitusasuun, niin jää jälki virallisiin papereihin aikaisempana nimenä. Sitäkin joutuu selittelemään. Entä sitten esim. kummilahjat tms. eikö niissä ole kaiverrukset? En vaihtaisi enää, lapsi voi kokea sen outona.
Ei niille naureta välttämättä koskaan. Pikemminkin on niin, että jos lapsi muusta syystä joutuu kiusatuksi, toki sitten siihen c-nimeenkin voidaan iskeä, kuten ihan kaikkeen muuhunkin. Kenenkään ainoa kiusaamisen syy nimi tuskin on. Mutta on niitä paljon c-nimellisiä, joita ei kiusata eikä ole kiusattu nimestään.
Muutenkin tuollainen nimistä kiusaaminen on nykyään harvinaisempaa kuin ennen, kun meno on niin kansainvälistä kouluissa. Siellä on ties mitä abdulkarimia, muhammedia, ramakhrishnania, ei siellä yksi nico-petteri tai cecilia hätkäytä ketään. Eikä sekään jos on tyyliin Cecilia Möttönen - niin monella on kansainvälisiä sukujuuria, että ihmiset vaan ajattelee että tulee jostain suvusta.
Kyllä meidän Jarcco ja Pircco ainakin ovat ylpeitä kansainvälisistä nimistään!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidän Jarcco ja Pircco ainakin ovat ylpeitä kansainvälisistä nimistään!
Eikä! Ihqut tuplaceet! Miten en itse keksiny noita! en kestä.
Cesilia ei ole paha. Jos on Nico, sitä voi kysyä lapselta, ehkei tykkää jos K ilmestyy yhtäkkiä. Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä, sanonta.
Vaihda vaan ap. Kesilia on kaunis nimi.
C, Q, W, X, Z ja Å ovat turhia. Mitä ne edes tekee suomen aakkosissa?
Vierailija kirjoitti:
Kekilia kieltämättä kuulostaa paremmalta
Harvinainen nimi, eikä niitä aina haluta antaa?
Vanha tuttuni sai muksun aikanaan. Ristiäisten jälkeen hän lähetti kaikille puolitutuillekin kimppaviestin, jossa kertoi lapsen hyvin erikoisen nimen lausuntaohjeineen, oli kolme nimeä ja ohje miten nimet lausutaan. Lisäksi oli ohje, että toisen nimen lempinimi on kutsumanimi ja se taas tulee lausua tuplavokaalilla, mutta kirjoittaa yhdellä vokaalilla. Ässä sai olla "pehmeä" lausuttaessa.
Ja sukunimi tyyliä Mönkkönen.
Vaihda ihmeessä. Yhdet mun kaverit vaihtoi lapsen koko etunimen kun alkoivat katua valintaa, ei tuota kukaan muista enää vuoden päästä.