Suomalaisen lääketieteen huippuasiantuntijan mukaan masennus on aivosairaus, joka voitaisiin hoitaa kuin hammaslääkärillä käynti

Vierailija kirjoitti:

Masennus on lääkefirmojen lempilapsi. Masennuslääkkeet tuottavat heille paljon rahaa. Taustalla olevat todelliset syyt eivät heitä kiinnosta.

eikä näytä kiinnostavan myöskään reseptejä likuhihnalla kirjoittavia työterveyslääkäreitä, lääkefirmat järkkää kivoja tapahtumia..

On jotenkin absurdia, että vuonna 2024 masennus vieläkin typistetään aivo-ongelmaksi. Siis joo kaikki ihmisen ongelmathan monesti ovat aivo-ongelmia. Ajatukset on aivoissa niin tottakai asiat on aivo-ongelmia.

Ymmärrän kyllä, että jotkut ovat kokeneet esim henkensä pelastuvan jollain ketamiinilla tai sähköhoidolla. Mutta mitä olen ihmisen elämiä seurannut niin sekin tilapäinen parantuminen jollain ei välttämättä kanna pitkälle jos oikeasti sisällä ei ole tehty työstöä ja opittu uusia selviytymiskeinoja eli ihminen jatkaa niitä samoja selviytymiskeinoja jotka ennen johti siihen samaan tilanteeseen. Olen myös itse kokenut "paranemisen" ja oikean paranemisen. Se eka parantuminen lääkkeillä oli sitä että mikään ei loppupeleissä kuitenkaan muuttunut minkä olisi pitänyt muuttua tai itseymmärrys kasvanut siinä määrin. Pahimmillaan se lääkekuuri torppaa kykyä nähdä asioita syvemmin. Ja pahimmillaan se lääkekuuri vielä alkaa varastaa ihmiselämästä jotain.

On myös niitä, jotka on saaneet kapuloita rattaisiin asioidessaan psykiatrian diagnoosi- ja lääkekeskeisessä hoitojärjestelmässä jossa voisi kritisoida tietynlaista valkotakkimaista suhtautumistapaa mielen ongelmiin jossa ne yritetään osoittaa lääketieteellisenä ongelmana kuten diabetes. Kun ihmistä aletaan peukaloida kuin konetta jonka joku osanen halutaan korjata kuntoon voidaan kuitenkin jäädä näkemättä paljon asioita syvemmällä.

Kyllä psykiatrialla olisi syytä omaksua traumainformoidumpi, sosiaalisen ympäristön paremmin huomioiva, yhteiskunnallisen kontekstin paremmin huomioiva, kehon hyvinvoinnin paremmin huomioiva, stressivaikutusten kehoon paremmin huomioiva, ihmisen tarpeita paremmin kunnioittava näkökulma hoitoon (esim. potilaan oikeus tuntea tunteita koko laajuudessaan mihin lääkkeet voi vaikuttaa, potilaan oikeus tehdä informoitu päätös lääkkeistä). Masennus on myös filosofinen ongelma, ja siksi usein monella uskonnon filosofioilla on käsityksiä siitä miten kärsimystä pitäisi lähestyä ja miten sitä voisi kestää.

Kukaan ei oikein koskaan tunnu heräävän siihen että hyvin yleinen puhe mielenterveydestä usein liikkuu jo siinä mitä käytännössä huumausaineina pidettäviä aineita mikrodosetettuna pitäisi ottaa että mielenterveys paranee. Really?

Tämä psykiatrian esittelemä näkökulma perustuu siihen samaan paradigmaan millä lääkeyhtiöt myi lääkkeitänsä 2000-luvun puolella. 

Aivot on rikki ja epätasapainossa, kemiallisessa epätasapainossa. psykiatria korjaa. Oma kokemukseni oli että nämä lääkkeet enemmänkin LISÄSIVÄT epätasapainoa elämässäni ja tunne-elämässäni ja todennäköisesti pitemmällä välillä myös aivojeni kemiallisessa toiminnassa. Sinänsä näen kyllä lyhytkestoisten hoitojen suosimiset potentiaalisesti ihan posiitivisena vuosien aivojen kemiallisen päivittäismuokkaamisen sijaan.

Joku tohtori kirjoitti että jos alkoholi kiellettäs niin 90% masentuneista paranisi.

Masennus on usein ongelma jonka aika parantaa. Osalla ei oikein ole aikaa, kun tappavat itsensä. Osa jaksaa odottaa, että aika parantaa ja lopputulos on parempikin niin. Jos haluaa, että se ei uusi, pitää tehdä töitä kokonaisvaltaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Luin joitakin vuosia sitten kirjan, jossa masentunutta kehoitettiin antaa masennuksen tulla eikä yrittää vastustaa, niin se häipyy itsestään aikanaan.  Se toimii moneen asiaan aika hyvin.

Lievään alakuloon varmasti auttaakin, mutta vakavaan ja psykoottiseen masennukseen ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psilosybiini sieniä ja dmt:tä. Parantavat masennuksen.

Syökää sieniä...ja polttakaa kannabista..............!!!!

Kannabis pahentaa masennusta.

Ärsyttää, että Psilosybiini on käytännössä jo todettu todella tehokkaaksi lääkkeeksi masennukseen. Mutta koska se ei ole teollisesti valmistettu tuote, sen tutkimus on ollut vaikeuksissa ja kellään ei ole intressiä edistää sitä lääkkeeksi joka voisi tulla kauppoihin. Luonnosta niiden sienien poimiminen tai sienien ostaminen on tehty laittomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä mitä tuossa artikkelissa sanotaan. Mutta masennus on ainakin yhdistetty elimistön matala-asteiseen tulehdukseen. Tästä on puhunut mm se Turun yliopiston evoluutiopsykologi, vai mikä hän nyt onkaan. En nyt muista nimeäkään. Mutta erittäin mielenkiintoista juttua kuitenkin. 

Tunge nyt se matala-asteinen tulehdus... Mikäli on uskominen, niin onnettomuudetkin johtuvat niin lievästä infektiosta, ettei sitä kykene havaitseaan. Naistenlehtidiagnoosi.

Masennuksesta vuosia kärsineenä ja ainakin kertaalleen muutamaksi vuodeksi parantuneena voin todeta että jotenkin tämä liittyy aivokemiaan ihan selvästi.

Esim. kerran sattumalta törmäsin siihen että nukkumatta jätetty yö paransi masennuksen, mutta vain hetkellisesti. Kävin sitten googlaamassa että onko valvomisella ja masennuksesta paranemisella jotain yhteyttä ja löytyi tutkimuksia missä sanottiin että todellakin valvottu yö parantaa hetkellisesti 50 % masennuksista. Se ei vain ollut kovin hyvä hoito koska seuraavat unet taas palauttivat masennuksen. Samoin on tuloksia siitä että yhden kerran psilosybiinia ottamalla voi parantua masennuksesta ainakin kuukausiksi. En ole kokeillut. Myöskin lukenut kokemuksista että se ketamiinitiputus parantaisi saman tien masennuksen monilla. En ole kokeillut.

Pointtina se että ei tällaiset saman tien parantumiset olisi mahdollisia, jos kyse on vain siitä että vanhat koetut ikävät asiat pitää masennuksessa. Ei mua ainakaan mitkään vanhat traumat painaneet enää yhtään, kun masennus katosi, vaikka ne muistin edelleen. Sitten kun masennus palasi alkoi ne vanhat ikävät asiat tuntua taas merkityksellisiltä ja raskailta. Kokemus samasta asiasta on ihan eri terveenä vs masentuneena.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, että Psilosybiini on käytännössä jo todettu todella tehokkaaksi lääkkeeksi masennukseen. Mutta koska se ei ole teollisesti valmistettu tuote, sen tutkimus on ollut vaikeuksissa ja kellään ei ole intressiä edistää sitä lääkkeeksi joka voisi tulla kauppoihin. Luonnosta niiden sienien poimiminen tai sienien ostaminen on tehty laittomaksi.

Syyt on kyllä nyt muualla kuin kuvittelet. Varmaan moralistisessa "huumeiden" paheksumisessa. Ei noissa tutkimuksissa nimittäin sieniä käytetä, vaan synteettisesti valmistettua psilosybiiniä - eli ihan teollisesti valmistettua tuotetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, että Psilosybiini on käytännössä jo todettu todella tehokkaaksi lääkkeeksi masennukseen. Mutta koska se ei ole teollisesti valmistettu tuote, sen tutkimus on ollut vaikeuksissa ja kellään ei ole intressiä edistää sitä lääkkeeksi joka voisi tulla kauppoihin. Luonnosta niiden sienien poimiminen tai sienien ostaminen on tehty laittomaksi.

Syyt on kyllä nyt muualla kuin kuvittelet. Varmaan moralistisessa "huumeiden" paheksumisessa. Ei noissa tutkimuksissa nimittäin sieniä käytetä, vaan synteettisesti valmistettua psilosybiiniä - eli ihan teollisesti valmistettua tuotetta. 

Mutta psilosybiiniä ei voi patentoida omaksi tuotteeksi, jos se on samaa ainetta mitä luonnossa esiintyy jo valmiiksi sienissä. Lääketehtaan pitää saada markkinoille aine joka on heidän kehittämä, jotta siitä voi repiä isot rahat yksinoikeudella.

Siis kallonporausta! Ja joku harmillisen pakottava nysä nypäistään pois sieltä täältä.p9

Itselläni oli masennus parantunut jo hyvään pisteeseen asti, kunnes terveys petti sen verran että siitä oli kokoajan haittaa elämänlaadulle. Mitään parannusta en saanut olooni, koska vaiva ei ollut parannettavissa. Johan iski masennus. Jonkin aikaa myöhemmin masennus hellitti siis ilman hoitoa. Olin käsitellyt ja hyväksynyt vaivani, ja sen että joudun elämään sen kanssa. Sitten tuli kuolemantapauksia. Ja taas alkoi masennus vaivata mielessä.

Masennukseni on eksistentiaalista tuskaa ja kriisiä. Sitä että mikään ei tunnu miltään. Stressitekijät nostavat sen pintaan. Jos elämässä ei ole riittävästi tekemistä ja sisältöä tai joudun tekemään asioita joista en koe täyttymystä enkä pääse yhtään toteuttamaan itseäni muuten, niin masennus tulee pintaan. Jos itsestä huolehtiminen jää se alkaa nousta pintaan.

Yleisesti arjessani auttaa esimerkiksi liikunta ja terveellisesti syöminen jotka tukevat toimintakykyisenä pysymistä. En myöskään pelkää alakulon tunteita enää vaan annan itseni rypeä jos tekee mieli rypeä. Tietysti se mielessä pitäen että ilman itsestä huolehtimista saattaisin ajautua vieläkin enemmän pohjalle.

En näe masennusta omalla kohdallani aivokemiaongelmana mitä ikinä tuo ilmaisu tarkoittaakaan. Toki siis se sitä myöten saattaa olla aivokemiaongelma, että jos vaikkapa ryyppäisin tai en nukkuisi niin johan alkaisi masentaa. Tai jos en yhtään huolehtisi itsestäni.

Omalla kohdalla näen masennuksen esimerkiksi alivireytenä ylivireyden jälkeen minä aikana pitää jotenkin koota itseään.

Näkökulma:

Mielenterveysongelmat eivät ole  aivosairauksia.

Minun masennus johtuu rakastamani miehen kuolemasta. Tuskin se on aivosairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psilosybiini sieniä ja dmt:tä. Parantavat masennuksen.

Syökää sieniä...ja polttakaa kannabista..............!!!!

Aina tää kannabis mukana, ääliö. Jos olet yhtään perehtynyt niin tajuat että kannabis aiheuttaa aivojen jähmettymistä ja passivoi ja sitä kautta lisää ongelmia. 

Nuo psilosybiinit sen sijaan toimii oikeasti. 

No se voi johtua aivotoiminnasta tai ulkoisista olosuhteista/tapahtumista. Onhan tuosta tutkimuksia tehty, joiden mukaan masentuneilla on yleensä ollut äskettäin vastoinkäymisiä elämässään. Eli se voi olla normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen.