Lue keskustelun säännöt.
Apua, mulla on eka videopuhelu kirjekaverini kanssa!
05.05.2024 |
Välillä tuntunut kuin olisin ihastunut häneen ja mieluummin vähän toivonkin, että olisi mielestäni jollain tavoin ärsyttävä, etten vain oikeasti ihastu, koska välimatka niin pitkä :/
Kommentit (33)
Viime yönä en saanut untakaan, koska mietin, että mitä, jos tulen oikeasti tykkäämään :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis tiedä yhtään millainen ääni edes enkä miltä näyttää. USA:ssa asuu eli välimatka muutenkin pitkä. Todennäköisesti kuitenkin tulen pitämään vain kirjekaverina, pitää ajatella vain coolisti.
Ehkä liikaa stressaan tällaisia enkä usko, että tämän iltainen puhelu mitään merkkaa, mutta pelkään vain, että mitä jos ajan myötä ihastun, sitten, kun ollaan juteltu useamman kerran :/
Taidat miettiä ja stressata liikaa asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän jo kielimuuri estä tuon, koska pitää olla aika vahva englanti päästäksenne samalle aaltopituudelle, joten ei huolta. Kirjekavereina pysytte myös jatkossa.
Ai yhden kerran, jos näkee toisen pärstän videopuhelussa, on muka jo ihastunut? Eiköhän siihen vaadittaisi livetapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että AP tulee menettämään rahansa melko lyhyen ajan sisään. Veikkaan että deitti on ammatiltaan joku sotilas, jolta passi katoaa lentokentällä, juuri ennen lähtöään Suomeen. Sitten hän sairastuu ja tarvitsee pikaisesti rahaa ja hän lupaa lähettää rahat ap:lle, mutta rahasalkku juuttuu tulliin ja AP:n on maksettava tullimaksu (tuhansia euroja), jotta rahat saadaan liikkeelle. Tämän jälkeen deitistä ei sitten enää kuulukkaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että AP tulee menettämään rahansa melko lyhyen ajan sisään. Veikkaan että deitti on ammatiltaan joku sotilas, jolta passi katoaa lentokentällä, juuri ennen lähtöään Suomeen. Sitten hän sairastuu ja tarvitsee pikaisesti rahaa ja hän lupaa lähettää rahat ap:lle, mutta rahasalkku juuttuu tulliin ja AP:n on maksettava tullimaksu (tuhansia euroja), jotta rahat saadaan liikkeelle. Tämän jälkeen deitistä ei sitten enää kuulukkaan mitään.
Oon kuule tuntenut hänet jo kolme vuotta, sähköposteja lähetelty ja tuollaiseen lankaan en menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihminen voi ihastua jo ihan pelkän kirjoittelunkin pohjalta toisin kuin joku täällä epäili, mutta videopuhelu kyllä antaa paljon selvemmän kuvan siitä, millainen toinen oikeasti on, pitääkö hänen ilmeistään, eleistään, äänestään, temperamentista jne. Eli antaa käsityksen siitä "kemiasta" tai sen puutteesta.
Ei tässä vaiheessa kuitenkaan kannata ottaa yhdestä videopuhelusta paljon paineita. Jos ihastuu niin sitten ihastuu, aika näyttää johtaako se joskus johonkin vai ei. Ainakin siinä "kasvotusten" jutellessa selkiytyy, minkä tyyppisestä tuttavuudesta on kyse, ja asiat voivat ihan hyvin jatkua ennallaankin.
No mulle kävi niin.
Lyhyesti: Ensin kirjoteltiin, pidin hänestä heti. Sitten soiteltiin, ja se ääni! Voisin kuunnella hänen ääntään aina, sellainen husky voice (mikä se on suomeksi?). Lopulta tavattiin. Me tavattiin ihan ystävinä. Hän ei ollut ulkonäöltään yhtään miesihanteeni mukainen. En tiedä.. en uskonut että minulla heräisi mitään romanttisia tunteita häntä kohtaan, mutta se oli menoa heti. Hän on loistava tyyppi. Hän on älykäs, kielitaitoinen, kohtelias, huolehtiva.. ja kaikki ne ihanat(mä koen ne sellaisina) pikku huomiot, kuten ruuan annostelu lautaselleni, mun siirtäminen pois autotien puolelta tai että kantaa jopa käsilaukkuani nolostumatta. En voi käsittää, että olen tavannut hänet. Ja että vasta toiselta puolelta maailmaa löytyi sellainen ihminen, joka ensimmäistä kertaa saa mut tuntemaan itseni kauniiksi, rakastetuksi ja tärkeäksi.
Ollaan tässä lennelty ees taas, tavattu siellä ja täällä, miten nyt on työkuvioihin sopinut ja rahaa ollu. Tunnemme toisemme hyvin, viihdymme yhdessä, meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, seksi on loistavaa... jotain päätöksiä kai pitäisi tehdä. Hän olisi jopa ilmaissut mahdollisuudesta muuttaa Suomeen, mutta en usko että viihtyisi täällä asuttuaan miljoonakaupungissa. Vaikka arvostaa rauhallisempaa ympäristöä, niin uskon Suomen olevan ehkä liian rauhallinen. En luultavasti koskaan pysty tekemään työtäni hänen kotimaassaan vaikka kovasti hän on minulle kieltä opettanut. En halua jäädä toisen elätettäväksi. Toisaalta me ei olla koskaan eletty oikeaa arkea yhdessä ja sen me molemmat tiedämme. Hänen kotimaassaan oon ollu "kotirouva" silloin kun hän on ollut töissä. Kävi miten kävi, en kadu mitään ja ainakin minulla on tarina, jota muistella kiikkustuolissa. Mä just tulin sieltä, kaipaan häntä ja hänen syliään.
Kerro ap miten sun kävi, heräskö sulla tunteita?
( ps. kyse ei ole oleskeluvasta eikä rahasta, kummallekkaan hänellä ei ole tarvetta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi niin.
Lyhyesti: Ensin kirjoteltiin, pidin hänestä heti. Sitten soiteltiin, ja se ääni! Voisin kuunnella hänen ääntään aina, sellainen husky voice (mikä se on suomeksi?). Lopulta tavattiin. Me tavattiin ihan ystävinä. Hän ei ollut ulkonäöltään yhtään miesihanteeni mukainen. En tiedä.. en uskonut että minulla heräisi mitään romanttisia tunteita häntä kohtaan, mutta se oli menoa heti. Hän on loistava tyyppi. Hän on älykäs, kielitaitoinen, kohtelias, huolehtiva.. ja kaikki ne ihanat(mä koen ne sellaisina) pikku huomiot, kuten ruuan annostelu lautaselleni, mun siirtäminen pois autotien puolelta tai että kantaa jopa käsilaukkuani nolostumatta. En voi käsittää, että olen tavannut hänet. Ja että vasta toiselta puolelta maailmaa löytyi sellainen ihminen, joka ensimmäistä kertaa saa mut tuntemaan itseni kauniiksi, rakastetuksi ja tärkeäksi.
Ollaan tässä lennelty ees taas, tavattu siellä ja täällä
Saa nähdä, pitäisi olla ihan rennosti, mutta jännitän, kun 15 minuuttia videopuheluun 😮 Mulle kyllä kelpaa pelkkä ystävyyskin, siitä ei ole kiinni, koska alun perinhän ollaan normaaleja kirjekavereita enkä sitä paitsi tiedä ajatteleeko hänkään muuta.
Niin mekin oltiin ensin ihan vain kirjekavereita, mulla ei ollut muuta ajatustakaan. Olisin tyytynyt pelkkään ystävyyteenkin, mutta toisin kävi. Ei tää kuitenkaan helppoa ole, tää meidän mikäliesuhde.
Tsemppiä, toista osapuolta jännittää ihan yhtä paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mekin oltiin ensin ihan vain kirjekavereita, mulla ei ollut muuta ajatustakaan. Olisin tyytynyt pelkkään ystävyyteenkin, mutta toisin kävi. Ei tää kuitenkaan helppoa ole, tää meidän mikäliesuhde.
Tsemppiä, toista osapuolta jännittää ihan yhtä paljon
En yhtään tajunnut, että kesäaikaan siirtymisen takia puhelu onkin tunnin myöhemmin eli vielä pitää odottaa yli puoli tuntia. Hermostuksissa luulin, että ei muuten vain yhdistä ja laiton spostia asiasta, mutta nyt pahoittelin, kun en tajunnut kesäaikaa. Videopuhelusta, kun oli puhetta jo muutama kuukausi sitten ja silloin siis 9 tuntia. Pitää siis vielä odottaa. Nytkin kädet tärisee 😮
Vierailija kirjoitti:
Niin mekin oltiin ensin ihan vain kirjekavereita, mulla ei ollut muuta ajatustakaan. Olisin tyytynyt pelkkään ystävyyteenkin, mutta toisin kävi. Ei tää kuitenkaan helppoa ole, tää meidän mikäliesuhde.
Tsemppiä, toista osapuolta jännittää ihan yhtä paljon
Hän on kertonut, ettei ainakaan nyt ole rahaa matkustaa USA:sta muualle, mutta nyt kun sai työpaikan, että hyvä aloittaa säästäminen tulevaisuuden varalle ja haluaisi joskus käydä Englannissa tapaamassa sukulaisiaan. Viime kirjeessä kysyi aionko perustaa joskus perheen, kun kerroin tulleeni juuri tädiksi. Voisiko tästä päätellä jotain?
No nyt se todellinen 15 minuuttia jäljellä videopuhelun alkuun 😮
Vierailija kirjoitti:
Miten puhelu meni?
Ei ole yhtään omaa tyyppiäni, tosi nörtön oloinen. Nyt ajattelenkin, että toivottastl hänellä ei ole mitään odotuksia minun suhteen 😶
Kerro sen ouhelun jälkeen ihastuitko vai et ja harrastitteko,ekoilla treffeillä netti seksiä?