Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita imettäjiä se, että imetystä ei arvosteta?
24.01.2007 |
Imetän täyspainoisesti 3kk vauvaani. Jatkuvasti tuttavapiirissäni ihmetellään, miksei vauva ole jo saanut korviketta. Toinen ihmettelyn asia on se, miksen lypsä maitoa jotta pääsisin joskus vapaalle. Olen toivonut tätä lasta kauan ja hartaasti, eikä minulla ole pienintäkään innostusta lähteä minnekään pienen vauvani luota, joka on täysin kiinni rinnassani kaiket illat ja yöt. Vauva on meidän viimeinen vauva, joten senkin takia haluan nauttia jokaisesta hetkestä hänen luonaan. Vauva ei ole koskaan juonut pullosta, eikä ole tarvetta siihen opettaakaan. En pysty lypsämään, koska en heru pumpulle. Miksi muut ei tunnu tätä tajuavan? Olenko todella ainoa, joka ajattelee näin vai meneekö muiden vauvojen äidit tukka putkella baanalla heti laitokselta päästyään? Ikävintä on se, kun koko ajan saa selitellä miksi en lähde jonnekin, miksi en pääse lähtemään...ja ikävistä ikävintä on se, että tätä ei ymmärretä. Miksei voida odottaa muutamaa hassua kuukautta, kun vauva on isompi?
Kommentit (35)
Tai siis en kaipaa muiden arvostusta, riittää kun vauva tykkää ja kasvaa :)
Mutta siis minä olen erittäin mielelläni tätä (meidänkin viimeistä) vauvaa varten päivystyksessä 24/7. Enkä ole stressaantunut enkä väsynyt enkä kaipaa " omaa" aikaa. Vauvan kanssa pääsee minne vaan. Kauppaan, kylään, kahvilaan. Ja minne ei vauvaa voi ottaa, sinne en mene minäkään! Paitsi kampaajalle parin kuukaden välein, sekin vain jos vauva silloin vielä pullosta lypsymaitoa huolii, viimeksi kävin joulukuun alussa.
Minulle tämä 6kk on niin LYHYT aika, että jo hirvittää että pian pitää alkaa soseita väsäämään... Vauva nyt reilut 3kk... Ja puoleen vuoteen toivon täysimetystä. Tällaisen ajan nyt kestää vaikka kuinka " rajoitetuilla" menoilla! Enkä siis itse koe luopuvani mistään tai jääväni paitsi, tämä on luonnollinen jatkumo raskaudelle ja synnytykselle. Sitten 6kk iässä koetaan seuraava vaihe kun aletaan maistella kiinteitä ja sitten jossain vaiheessa 1v. iän jälkeen alkaa lempeä vieroitus rinnalta. Aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisen kohalla mielialalääkitys. Mua ainakin hävettää koko imetys, ja kaikki siihen liittyvä. Jos joskus oisinki imettäny, ois mun pitäny mennä johki vessaan piiloon, en ois kehdannu mitenkään jos kukaa näkee. En tiiä mistä johtuu, näin vaan on..
tsiisus, mitä törppöjä taas liikkeellä
Mielestäni on epänormaalimpaa, jos heti raskauden ja synnytyksen jälkeen on tarve lähteä yhtään minnekään. Minulla oli vaikea raskaus jolloin en päässyt mihinkään, mutta nyt synnytyksen jälkeen kun pääsisin, EN VAIN HALUA! Minulla on kotona perhe, joka tarvitsee minua. Vauvani tarvitsee minua. Voin hyvin rajoittaa menojani ainakin sen 6kk, enkä koe jääväni mistään, en mistään paitsi eikä oma elämä häiriinny yhtään. Minun elämäni on nyt kotona, tätä olen halunnut ja piste. Kaikkia ihmisiä ei ole ehkä luotu äideiksi tai kotiäideiksi, mutta ei myöskään rillutteleviksi menojaloiksi. Miksi minun oma elämäni pitäisi olla jossain muualla kuin kotona? Minä tykkään olla kotona eikä siinä ole mielestäni mitään väärää tai ihmeteltävää. Jos ihminen ei pysty edes puolta vuotta olla menemättä, niin kannattaisi katsoa peiliin onko perheen vuorovaikutuksessa tai jossain muussa jotain vikaa. Niin kuin 24 sanoi, synnytyksen jälkeinen aika on luonnollinen jatkumo raskaudelle ja aika aikaansa. Ehtii sitä mennä vielä vuosikymmenet jos haluaa!
10-kk neuvolassa että etkö vieläkään ole antanut korviketta =o
Ihan kuin kaikille vauvoille olis välttämätöntä antaa korviketta tai niihin tulee joku vika >:(
Äitini on esittänyt outoja kommentteja ihan imetyksen alkumetreiltä asti.
Aina kun imetän tulee häneltä ainakin yksi seuraavista kommenteista
- tuleeko sieltä mitään?
- ei sinulla voi mitenkään maito riittää kun vauva on niin iso.
- viimestään sitten on pakko lopettaa kun hampaita tulee.
- ethän sinä enää voi imettää kun sillä on hampaita.
- vieläkö sinulla muka maitoa tulee?
- saako vauva sieltä mitään?
...
melkoisen rasittavaa. 10 kk tuota nyt on jatkunut ei varmasti lopu ennenkuin imetys loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka lastani aikoinaan ruokinkin rinnasta. Rakentuukohan teidän imetysasioista hernettä nenään ottavien identiteetti hieman liikaa tuon asian ympärille?
Vaikka kuinka koittaa kirjoittaa: Anna toisten tehdä niinkuin hyvältä tuntuu ja tee itse niinkuin hyvältä tuntuu, niin onko PAKKO kirjoittaa sitten miten se oma tapa nyt on NIIN luonnollinen ja miten toiset EI PYSTY olemaan kotona -koska sinäkin pystyt- ?
En kai rakasta lapsiani, en kai nauti olla kotona? Niinkö?
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollen nyt 1v 3kk. Jos ystäväni kutsui minut esim naisten saunailtaan, kun vauva oli 4kk, niin jätin isomman lapsen isälle hoitoon ja menin sinne imeväisen kanssa. Eihän tästä rauhallisesta imeväisestäni ollut kenellekään mitään haittaa. Ei itkenyt ja nukkui ison osan ajasta. Ystävä toivotti näin tervetulleeksi, kun hänellä on kokemusta omistakin lapsista. Pieni pyörii hereillä ollessaan peiton päällä lattialla. Saunailta rauhoitettiin vain isommilta lapsilta. Isä sai tyytyväisenä keskittyä iltaan kotona isomman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos annat pullosta, kysytään, mikset imetä.
Kai se on sitä naisten keskinäistä nokittelua. Ja joskus ihan vaan viatonta keskustelun aiheen hakua.
Mutta asian sivusta: eikö olisi ap ihan JÄRKEVÄÄ joskus antaa vaikka vettä pullosta, että lapsi osaa juoda myös tuttipullosta? Eihän sinun tarvitse bailaamaan mennä - mutta lähikuukausina voi silti tulla tilanteita, jolloin sinun pitää päästä vaikka lääkäriin ilman lasta.
Tai käy kuten meillä: imetin kuopusta yli vuoden vanhaksi, eikä hän tosiaan osannut juoda pullosta. Mutta keskellä kuuminta hellekesää iskikin paha rintalakkokausi päälle. Olin helisemässä, ettei vauva kuivahda käsiin, kun rinta ei kelvannut eikä pullosta osannut juoda.
Että kaikenlaista voi sattua ja siksi se pullosta juomisen taitokin voi olla hyvä hommata.
Ja tämä siis todellakin ei ole mitenkään imettämisen aliarvostamista!
Silloin toisten kommentit kokee helpommin arvosteluna ja kritiikkinä. Tiedän sen vaan itsestäni. Jos itsetunto on kohdallaan, niin vastaa vaan kysyjille niinkuin asia on, eikä mieti sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaa olla korviketeollisuudessa mielissään, kun ihmisille on uskoteltu että korvike on välttämätöntä lapsen kehitykselle. Huvittavaa, nimihän on nimenomaan KORVIKE, siis toimii korvikkeena äidinmaidolle. Jokainen antakoon lapselleen mitä mielii, mutta jos imetys sujuu niin mikä pakko niitä tutteleita on mukaan ängetä?
Itse täysimetän 5kk lastamme ja olen jo parin kuukauden ajan kuunnellut tenttausta, koska aloitamme puurot/vellit/soseet ja kun kerron että emme vielä, niin viimeinen vetoomus on että kai se nyt silloin tällöin korviketta saa?
Minusta tuo korvikkeettomuuden taivastelu on sama kuin joku ihmettelisi, että onko sinulla ihan oma käsi, mikset ole hommannut proteesia kun niitä on kaupoissa tosi hyviä? Tai miksi tyydyt omiin hiuksiisi, kun peruukkejakin on tosi kauniita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta viestistä sain käsityksen että lapsi on rinnalla jatkuvasti illat ja yötä, tätä en ymmärrä. Ethän sinäkään (toivoakseni) syö koko aikaa.
Kolme lasta olen imettänyt ja mitään maratonimetyssessioita meillä ei ole pidetty. Max 30 min kerrallaan ja sitten kun homma luonnisti imetys kesti 5-10 minuuttia, syöttöjen välit vaihteli yleensä ne oli 2-4 tuntia, harvoin 1 tunti ja joskus 6 tuntia. Lapsi ilmoitti milloin on nälkä. Lapset itkee muutakin kuin nälkäänsä.
Rinnalla olo ruokkimista varten ja syönnin jälkeen voi pitää sylissä ja antaa sitä läheisyyttä ilman tissiä suussa. Lapsi oppii siihen että äidin sylissä voi tehdä muutakin kuin ruokailla.
Minullakin on ollut lasten kanssa sympioosi johon en ole kaivannut muuta, en bailausta tai kaveri-iltoja. Lapsen vähän vartuttua voi mennä ulos jos siltä tuntuu, minusta ei tunnu siltä että kaipaan mitään yöelämää sen aika oli ennen lapsia.
Mutta kieltämättä ottaa päähän eräs ystäväni joka on todella kiinni vauvassaan (6kk). Éi halunnut koskaan opettaa vauvaa pullolle kun pelkäsi sen häiritsevän imetystä (ymmärrettävää).
Mutta hän ei silti halua luopua mistään muustakaan. Meillä on melko tiivis naisporukka jonka kesken harrastamme ja vietämme aikaa. Viimeiset 1,5v olemme jotuneet suunnitella tekemisemme tämän yhden yksilön mukaan. Raskausaikana hän ei ymmärrettävästi voinut tehdä sitä ja tätä ja nyt vauvan kanssa ei niin vaan lähdetä ravintolaan, teatteriin, elokuviin tms.
Me emme mene sitten mutkaan, vaan tapaamme aina jonkun kotona, että hän voi ottaa vauvan mukaan! Ja ilta sitten ihastellaan tämän pienokaisen jokeltelua ym. Toki äiti saa olla ylpeä lapsestaan, ja pitääkin olla, mutta tämä on jo muiden terrorisoimista! Tämä henkilö on todella herkkä loukkaantumaan ja antaa sen kuulua ja näkyä. Kun yhden kerran menimme muun porukan kesken teatteriin, ja hän ei vauvan kanssa päässyyt, sitä sitten selviteltiinkin seuraava kuukausi!
Minulla siis on kaksi ihanaa lasta itselänikin 4 ja 3v (joita imetin vuoden ikään), mutta menin silti itse ilman lapsiakin, jopa kun he livat vauvoja. Minulla on toki maailman ihanin mies joka on aivan yhtä pätevä hoitaja kuin minäkin.