Äitienpäivä ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Ap, voimia sinulle ja olen pahoillani äitisi puolesta   Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä ja nuo kommentoijat voisi muistaa vanhan sanonnan jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa. Ymmärrän, että ahdistaa, äitienpäivä voi olla maailman kauhein päivä. Tiedän kokemuksesta.. Muista, ettet ole yksin jotka ajattelee samoin,eikä se ole todellakaan kaikille somen luoma täydellinen päivä. Se menee myös nopeasti ja kohta on taas maanantai.  

Eipä aloittaja voinut pitää omana tietonaan ahdistusta, miksi me muut ei saada sitten kommentoida ?!

Mikä hypetys? Ainakin tänään sai kaupassa ihan etsimällä etsiä niitä äitienpäiväkortteja. Muuten äitienpäivä ei näkynyt paitsi kukkahyllyjen reunalla pieni lappu muista äitiä ja päivämäärä.

Vierailija kirjoitti:

ei ahdista vaikka äitini olikin minulle eläessään todella rakas ja hänen kuolinpäivänsä sattui äitienpäivän lähelle (päivä sitä ennen viisi vuotta sitten). tietenkin häntä kaipaan mutta ahdistusta päivä ei aiheuta. juon hyvät munkkikahvit ja käyn hänen haudallaan viemässä kukkasia ja jutustelemassa.

Voi kunpa minunkin äitini olisi kuollut

Jokaisella on mahdollisuus viettää äitienpäivää itse valitsemallaan tavalla.

Missä sitä toitotetaan? Mulla ei ole tullut vastaan mitenkään muuten kuin että alakoululainen lapseni ei malttanut olla sanomatta että ei saa kertoa mulle mitä tekee nyt käsitöissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voimia sinulle ja olen pahoillani äitisi puolesta   Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä ja nuo kommentoijat voisi muistaa vanhan sanonnan jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa. Ymmärrän, että ahdistaa, äitienpäivä voi olla maailman kauhein päivä. Tiedän kokemuksesta.. Muista, ettet ole yksin jotka ajattelee samoin,eikä se ole todellakaan kaikille somen luoma täydellinen päivä. Se menee myös nopeasti ja kohta on taas maanantai.  

Minusta täällä on ihan hyviä neuvoja kun muistutetaan että äitienpäivää voi jokainen viettää haluamallaan tavalla. Jos äitienpäivä on maailman kauhein päivä ja se ahdistaa, niin voisi olla ehkä hyvä tehdä jotain asialle.

Niinpä. Varsinkin jos asia on vuodesta toiseen pelkkää ankeutta niin luulisi että tekisi itsekin mieli muuttaa tilannetta jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä ettei tässäkään ymmärretä että äitienpäivä on meille lapsuudessa äidin menettäneille vain ikävä ja surullinen päivä. Kaiken lisäksi pitää kärsiä muiden riemuitsemisesta ja somehehkutuksesta miten heillä on niin ihaaaana äitienpäivä.

Ei ole pakko vertailla itseä muihin.

Kaikkeehan sitä toitotetaan ja eikö niitä osaa aikuinen terve järkinen ohittaa. Toisilla tarve voohkata ihan kaikesta ja aina näitä on ollut. Kauppiaitten juhlapäiviä loppujen lopuksi.

Minä vain olen onnellinen ettei tarvitse muuta kuin katsella jotain hyviä leffoja ja tehdä pitsaa.

Miksi nykyään ahdistutaan siitä sun tästä, en oikein ymmärrä.

Onko uuden polven heikkoutta vai vaan väärä sana käytössä.

Niin mikä siinä äitienpäivässä ahdistaa? Itseäni ahdisti isänpäivässä se, kun piti soittaa se onnittelupuhelu ja teeskennellä hetki puhelimessa. Ei oltu kummoisissa väleissä, mutten kehdannut soittamattakaan jättää. Kasvotusten olisi ollut paljon helpompi, eli käydä kyläilemässä muutenkin, mutta välimatkaa oli sen verran, ettei se läheskään aina ollut järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hypetys? Ainakin tänään sai kaupassa ihan etsimällä etsiä niitä äitienpäiväkortteja. Muuten äitienpäivä ei näkynyt paitsi kukkahyllyjen reunalla pieni lappu muista äitiä ja päivämäärä.

Niinpä, tuntuu että äitienpäivää mainostettiin lähinnä kirjakaupassa.

Ei ahdista vaan vähän jänskättää, koska itsekeskeinen vanha äitini höperöitynyt, epäilemme muistisairautta. Itse en juhli kun lapset asuvat kauempana ja olen sanonut ettei pidetä äitienpäivää velvollisuutena kyläilyyn vaan käyvät miten heille sopii.

Sittenhän voit viettää oman mukavan päivän.

En vietä äitienpäivää. Olen kuolleen lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi muistella äitiäsi jollain tavalla jos ei ole enää täällä? Äitienpäivässähän kun on kuitenkin kyse ihan vaan omista valinnoista ja siitä mitä itse tekee sinä päivänä.

Olisko sinusta kiva viedä kukkia haudalle samalla kun muut viettää päivää omien äitiensä kanssa?

Et varmasti ole ainoa,joka on menettänyt äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on itse luotu tunne. Ilmeisesti olet itse kehittänyt äitienpäivästä negatiivisen päivän itsellesi etkä pääse tunteesta vaan yrität syyttää muita.

Millähän tavalla Ap mielestäsi syyttää muita? Hänhän vain sanoo, että ahdistaa ja kysyy neuvoja millä päästä tästä yli. Yksinäistä ihmistä helposti ahdistaa muutkin perhejuhlana vietettävät juhlapyhät, kuten joulu. Sen ääneen sanominen, että ahdistaa, ei ole muiden syyllistämistä, eikä ole muilta pois.

Ymmärrän sinua ap, iso virtuaalinen halaus. Olen ollut tilanteessasi, missä erityisesti äitienpäivä tuottaa suurta tuskaa. Oma äitini kuoli ollessani vauva ja äitipuoleni on sadistinen sekopää, joten aikaisemmin äitienpäivä oli aina hyvin ikävä muistutus omista kokemuksistani. Nykyään osaan jo nauttia, kun minulla on bonuslapsia ja oma biologinen lapsi, kaikki todella rakkaita minulle.  Onko sinulla lemmikkiä tai vastaavaa? Itse juhlin äitienpäivää nykyään niin sanotusti onnistumisen päivänä - osaan rakastaa ja kykenen rakkauteen ja hellyyteen mikä on äärimmäisen suuri ja mahtava voimavara, siitä on osoituksena kaikki nämä elämäni lapset. Voisiko samanlaista juhlan aihetta saada esimerkiksi lemmikistä tai ystävistä, muista läheisistä?

Vierailija kirjoitti:

En vietä äitienpäivää. Olen kuolleen lapsen äiti.

Otan osaa, iso halaus sinullekin

Miksi vertaat omaa äitienpäivääsi muiden äitienpäivään?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on mahdollisuus viettää äitienpäivää itse valitsemallaan tavalla.

Olet kuule niin väärässä, meitä elämän kokeneita naurattaa tuollainen lapsellinen maailmankuva. Mutta juhli sinä sen äitisi kanssa.