Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Opettajat! Kertokaa lyhyesti, miten koulu eroaa 80-luvun koulunkäynnistä!
04.05.2024 |
Käsitykseni mukaan siinä missä 80-luvulla luokassa kaverille kuiskauksesta sai rangaistuksen ja opettajan sana oli laki, lapset hölöttävät nykyisin vapaasti vailla rangaistuksia ja haistattelevat opettajalle.
Pitääkö paikkansa?
Muita eroja?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin lapsilla ei ollut älypuhelimia. Kenelläkään ei ollut.
Oli meillä Donkey kongi pelit. Niitä veivattiin välitunnilla.
Veivasitteko tunnillakin? Kuvasitte tiktok-videoita ja kiusasitte toisianne somessa? I don't think so.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin lapsilla ei ollut älypuhelimia. Kenelläkään ei ollut.
Oli meillä Donkey kongi pelit. Niitä veivattiin välitunnilla.
Veivasitteko tunnillakin? Kuvasitte tiktok-videoita ja kiusasitte toisianne somessa? I don't think so.
80-luvulla puhuttiin suomea eikä joka toinen lause ollut englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin lapsilla ei ollut älypuhelimia. Kenelläkään ei ollut.
Oli meillä Donkey kongi pelit. Niitä veivattiin välitunnilla.
Veivasitteko tunnillakin? Kuvasitte tiktok-videoita ja kiusasitte toisianne somessa? I don't think so.
Kiusaaminen oli helpompi todistaa:
Pekka löi Mattia välitunnilla = kiusaamista
Liisa haukkui Maijaa koulun vessassa = kiusaamista
Nykyään kiusaaminen on somessa ja vapaa-ajalla, eikä enää kuulu koulun vastuulle, jos ei tapahdu fyysisesti koulun alueella.
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse kouluni 1980-luvulla. Silloin oli tarjolla ihan kaikkea villeistä kokeilukouluista ankarien kansakoulunopettajien vetämiin kyläkouluihin. Väittäisin että nykyään on ainakin tasalaatuisempaa opetusta.
Millä perusteella sinä määrittelet tämän nykyisen tasalaatuisen opetukseksi?
Tätä kysyy kasvatustieteen maisteri, jolla opetuskokemusta melko vähän eri paikoissa ammatillisesta opetuksesta eskariin.
Vierailija kirjoitti:
Taso on laskenut hirvittävästi.
Jos 80-luvulla pyydettiin laskemaan hexagonin pinta-ala, nykyään sanotaan että "väritä nelikulmio haluamallasi värillä, jos huvittaa."
Väärin. Kävin kouluni 1980-luvulla. Ei silloin mistään hexagoneista puhuttu. Silloin puhuttiin suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse kouluni 1980-luvulla. Silloin oli tarjolla ihan kaikkea villeistä kokeilukouluista ankarien kansakoulunopettajien vetämiin kyläkouluihin. Väittäisin että nykyään on ainakin tasalaatuisempaa opetusta.
Millä perusteella sinä määrittelet tämän nykyisen tasalaatuisen opetukseksi?
Tätä kysyy kasvatustieteen maisteri, jolla opetuskokemusta melko vähän eri paikoissa ammatillisesta opetuksesta eskariin.
Nykyään noudatetaan opetussuunnitelmaa aika paljon tarkemmin kuin 1980-luvulla, jolloin jokainen opettaja toimi aika lailla oman päänsä mukaan, toiset paremmin ja toiset huonommin.
En sano, että nykyinen kolmlportainen tuki toimisi täydellisesti, mutta 1980-luvulla ei välttämättä tunnistettu yleisimpiäkään oppimishäiriöitä. Siinä ainakin yksi iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse kouluni 1980-luvulla. Silloin oli tarjolla ihan kaikkea villeistä kokeilukouluista ankarien kansakoulunopettajien vetämiin kyläkouluihin. Väittäisin että nykyään on ainakin tasalaatuisempaa opetusta.
Millä perusteella sinä määrittelet tämän nykyisen tasalaatuisen opetukseksi?
Tätä kysyy kasvatustieteen maisteri, jolla opetuskokemusta melko vähän eri paikoissa ammatillisesta opetuksesta eskariin.
Nykyään noudatetaan opetussuunnitelmaa aika paljon tarkemmin kuin 1980-luvulla, jolloin jokainen opettaja toimi aika lailla oman päänsä mukaan, toiset paremmin ja toiset huonommin.
En sano, että nykyinen kolmlportainen tuki toimisi täydellisesti, mutta 1980-luvulla ei välttämättä tunnistettu yleisimpiäkään oppimishäiriöitä. Siinä ainakin yksi is
80-luvulla oli tarkemmat ohjeet opetuksen sisällöstä. Esim. oppikirjat olivat Opetushallituksen hyväksymiä.
Nykyään ajatellaan, opettaja suunnittelee opetuksen pitkälti itse, kun maisteri kerran on. Lisäksi nykyään vaaditaan ottamaan oppilaiden näkemykset huomioon opetuksen suunnittelussa.
Oppilasaine on myös paljon epätasaisempaa nykyään, kun on se kuuluisat äs kakkoset monissa kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla kouluissa opiskeltiin oikeasti. Ei ollut tasapäistämistä, jossa lahjattomat ja häiriköt ovat nykyajan tyyliin hidastamassa ja haittaamassa kaikkien opiskelua, vaan hitaammat laitettiin apuluokalle saamaan täsmäopetusta, ja häiriköt siirrettiin tarkkikselle jossa opettajat oli sen verran voimakkaita persoonia, että saivat pahimmatkin öykkärit hiljaiseksi.
Joidenkin lepsumpien opettajien tunneilla saattoi olla hieman levotonta, mutta pääasiallisesti siellä kyllä keskityttiin opetukseen. Opetajilla oli myös oikeus ylläpitää järjestystä, ja tarvittaessa poistaa häirikkö luokasta vaikka voimakeinoin. Ei siitä kukaan kitissyt tai tehnyt rikosilmoituksia, se kuului asiaan, ja onneksi kuului. Myös kuritta kasvaneet lapset joutuivat kohtaamaan koulussa auktoriteetteja ja tottelemaan käskyjä, ja se teki kaikille hyvää.
Olen todella iloinen, että sain käydä koulua 80-luvulla, päähän jäi muutakin kuin tiktokvideoita, ja se on kantanut elämässä pitkälle.
Ainakin meillä päin 1980-luvulla itketettiin säännöllisesti yläkoulun opettajia. Julmimmat ottivat jopa tavoitteeksi viedä jonkun tietyn opettajan pällilomalle.
Alkoholin juominen ja välituntitupakointi oli varsin arkipäiväistä, samoin pitkätkin hatkat. Nykyään vastaavista jouduttaisiin sossujen kanssa tekemisiin.
Näin siis tehdaspaikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin muutoksen aiheuttaja opettajan työssä on ollut koko yhteiskunnan muuttuminen.
- Yritysmaailmasta opittuja käsitteittä kuten tuloksellisuus, tehokkuus, innovointi, jne. on yritetty tuoda kouluihin ihan liian suoraviivaisesti miettimättä kunnolla koulun perustehtävän ja yrityksen tarkoituksen (voiton tuottaminen osakkeenomistajille) perustavanlaatuisia eroja.
- Inkluusio. Sinällään inkluusio on paikallaan monessa tilanteessa, eikä ole syytä eristää lasta automaattisesti kellarikerroksessa sijaitsevaan erityisluokkaan ("tarkkikseen"), vaan moni näistä lapsista pystyy tietyissä tilanteissa toimimaan tavallisessa opetusryhmässä, sitten taas toisinaan tarvitsevat erityisjärjestelyjä. Inkluusion ajatusta käytettiin päättäjien taholta todella törkeästi "perusteluna" säästöissä. Sinällään hyvä, tutkimustuloksiin perustuva, ajatus yksinkertaistettiin härskisti, jotta sen varjolla voitiin karsia pienryhmiä ja muita tukitoimia rajulla kädellä.
- Yksilökeskeisyys. Jos ennen yksilöllisyyttä ei välttämättä otettu opetuksessa ja oppimisessa riittävästi huomioon, niin nyt otetaan liikaakin. On unohdettu, että yksilö on edelleen osa yhteisöä eikä siten yksilön tarpeiden tulisi aina mennä yhteisön tarpeiden edelle.
- Oppimiskäsityksen kehittyminen. Tämäkin on kaksiteräinen miekka, kuten kaikki kehitysaskeleet. Ennen oli enemmän ulkoa oppimista ja vähemmän ymmärryksen kehittämiseen tähtäävää opetusta. Nyt painotetaan enemmän ymmärrystä, mikä sinällään on ihan oikein, mutta on myös unohtunut se, että joitain perusasioita täytyy myös riittävästi toistaa, osittain myös mekaanisesti, jotta perustaidot kehittyvät riittävän hyväksi. Esim. kokonaisvaltaisempi ilmiöihin keskittyvä opetus ja oppiminen menee täysin harakoille, jos ei ole riittävää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa pohjalla. Kun näitä perustaitoja ei sitten osata riittävän hyvin, täytyy jatkossa eli ylemmillä luokilla laskea vaatimustasoa.
- Helppojen virikkeiden määrä on lisääntynyt huimasti, ja se lienee yksi iso syy siihen, miksi oppilaiden keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys on kärsinyt paljon. Tähän liittyy myös se, että lapsilta keskimäärin vaadittaneen vähemmän myös kotona kuin ennen (esim. siivoamiseen osallistumista), joten oppilaiden kyky sietää heistä "tylsiä" asioita on vähentynyt. Tässä voidaan myös koulussa mennä metsään oppimispelien ja digiloikan myötä. Kynällä ja paperilla on edelleen paikkansa, eikä vähiten siitä syystä, että ne eivät ylistimuloi lasta.
- Aikuisten auktoriteetin muuttuminen. On tärkeää, että lapsiltakin kysytään mielipidettä sopivassa määrin heitä koskevissa asioissa ikä ja kehitystaso huomioonottaen. Kaikille lapsille ei kuitenkaan ole ollenkaan selvää, että useimmissa asioissa se on aikuinen, joka viime kädessä päättää. Tämä johtunee vanhemmuudessa ja kasvatuksessa tapahtuneista muutoksissa.
- Erilaiset laatujärjestelmät ja kaiken dokumentointi. Toki koulun toiminnalla tulee olla laatuvaatimus ja sen tulee olla läpinäkyvää. Pulmana näissä on se, että lapsi menee pesuveden mukana. Huomio ei enää kiinnity siihen mitä oikeasti tehdään, vaan siihen mitä on dokumentoitu. Jos paperityö on kunnossa, niin ainostaan sitten asiat on "tehty oikein". Nyky-yhteiskunnassa puuttuu täysin luottamus siihen, että koulutetut ammattilaiset ottavat virkavelvollisuutensa vakavasti ja pyrkivät tekemään asiat oikein. Luottamusta löytyy vain, jos kaikki paperityö (vastasi se paperille kirjoitettu sitten todellisuutta tai ei) on tehty pilkulleen oikein.
Moni asia on paremmin nykyään.
Itse olin kuin ilmaa koko kouluajan. Nyt opettajana minulla on tosi hyvä suhde moniin oppilaisiin ja he todella luottavat aikuisiin. Aikuisia kiinnostaa lasten asiat.
Adhd-lapset saavat huomiota eikä vain rangaistuksia. Kouluissa mietitään lasten hyvinvointia. Vanhempia kiinnostaa lasten elämä ja koulunkäynti toisin kuin 80-luvulla. Kiusaamiseen puututaan paljon enemmän nykyään.
lapset viihtyvät koulussa ja siellä on paöjon mukavampi ilmapiiri ja yhteisöllisempää. Töitäkin tehdään paljon ja lapset ovat sinnikkäitä ja ahkeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan 80-luvun koulusta ne ällöttävät sikasangot, jotka haisivat ruokalan ulkopuolella. Se lemu..
Totta on, että siihen aikaan vanhemmat ei puuttuneet opettajan hommiin. Eipä kyllä päinvastoinkaan: moni lapsi sai selkäänsä kotona ja saattoi olla silmäkulma koulussa auki, mutta opettaja ei siihen puuttunut.
Tarkkikselle joutuminen oli kuin olisi laitettu vankilaan. Harjaantumiskoulu oli sitten jo mielisairaalaan verrattava paikka. Näihin laitettiin väkivaltaiset, sekopäät ja oikeasti heikkolahjaiset. Ei niitä mukana kuljeteltu.
Opetuksessa sai antaa nelosen ja jättää luokalle. Käytösnumeroksikin saattoi antaa huonon, jos oppilas käyttäytyi huonosti. Vanhemmat allekirjoitti todistuksen eikä siinä sen kummempaa.
Mitään kotikouluja ja muita höpötyksiä ei ollut. Oppilaat tuli kouluun vaikka poliisin kyydillä, koska oppivelvollisuus.
Olihan noita. Mutta eniten mieleen jäi ne sikasangot.
Jännä että täällä niin kovasti ylistetään 80-luvun koulua ja yhteiskuntaa, joka oli sosialidemokraattisen maan luomus. Sitten äänestetään oikeistoa, joka ajaa ihan päinvastaista linjaa. Ettekö tajua: se onnela oli vasemmiston luomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meillä päin 1980-luvulla itketettiin säännöllisesti yläkoulun opettajia. Julmimmat ottivat jopa tavoitteeksi viedä jonkun tietyn opettajan pällilomalle.
Alkoholin juominen ja välituntitupakointi oli varsin arkipäiväistä, samoin pitkätkin hatkat. Nykyään vastaavista jouduttaisiin sossujen kanssa tekemisiin.
Näin siis tehdaspaikkakunnalla.
Ei opettajan homma ole koskaan, millään aikakaudella perustunut pelkkään opettajan statukseen, vaan siinä on aina vaadittu sitä luontaista auktoriteettia. Aina kiltit ja nynnykät ovat joutuneet oppilaslauman armoille, jos eivät ole osanneet pitää puoliaan. Pelkkä opettajan titteli ei ole koskaan suojannut automaattisesti ketään, vaikka ennen toki opettajilla oli isompi valta puuttua asioihin. No joka tapauksessa kun esim itse olin kuudennella luokalla vuonna 1986, meidän vakituinen opettaja, pieni tiukka mummo jäi sairaslomalle. Hän oli todella iso auktoriteetti ja oppilaat istui kuin kirkossa. Hän osasi käyttää valtaa ja piti kaikki järjestyksessä. Sairasloman sijaiseksi tuli joku nuori nainen, olisiko ollut vielä opettajakoulussa. Hän ei pärjännyt ollenkaan. Oppilaat otti vallan, sijainen nökötti täysin aloitekyvyttömänä ja yritti huutaa ohuella äänellä oppilaiden mölinän ohi. Kohta alkoi kumit lennellä, opettajalle ei noustu seisomaan kun se tuli luokaan yms. Osa oppilaista, mukaan lukien itse, alkoi ahdistua koska se kaaos alkoi mennä liian pitkälle. Takapulpetin hullut pojat mekkaloi ja etupenkin kiltit nökötti hartiat kumarassa peloissaan.
No sitten mummelin sairasloma päättyi. Hän oli kai saanut vihiä tai arvasi mikä peli oli ollut valloillaan. Hän palautti kurin heti. Hänen ei tarvinnut edes tehdä mitään, vaan hänen olemuksensa palautti oppilaat ruotuun samantien. Ja kohta oltiin taas kuin kirkossa. Hänellä oli kokemusta, hänellä oli näkemystä ja hän oli riittävän kovaluontoinen. Sijainen ei ollut.
Missä välissä tasoryhmät on jääneet peruskoulusta pois? 1970 syntyneellä miesystävällä on ollut vielä yläasteella tasoryhmät ainakin kielissä ja oliko matikassa, mutta mulla ei (oon syntynyt 1975). Jossain siis tuossa välissä, mutta kiinnostaa, että milloin tarkalleen.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli tasokurssit ne olivat parasta peruskoulussa!
Mä oon aloittanut peruskoulun -82, ja meillä ei ollut tasokursseja.
Vierailija kirjoitti:
Missä välissä tasoryhmät on jääneet peruskoulusta pois? 1970 syntyneellä miesystävällä on ollut vielä yläasteella tasoryhmät ainakin kielissä ja oliko matikassa, mutta mulla ei (oon syntynyt 1975). Jossain siis tuossa välissä, mutta kiinnostaa, että milloin tarkalleen.
Itse olen -74 enkä ole kuullutkaan mistään tasokursseista.
Tätä ketjua lukiessa tulee tosiaan muistoja koulusta mieleen, joku kirjoitti että opettajaa ei puhuteltu etunimellä ja näin tosiaan oli. Yksi luokkakaveri kerran erehtyi sanomaan englanninkielen opettajaa nimityksellä: "sä", ja ope raivostui, "Minä en ole sinulle mikään "sä", vaan opettaja!"
Jos erehtyi pelailemaan tunnilla niillä elektroniikkapeleillä, ne takavarikoitiin ja ehkä lukukauden päätteeksi sai takaisin sen.
Kasarilla koulussa oli kyllä todella rauhallista ja mukavaa. Hyvä yhteishenki oli. Oppilaat puuhaili kaikenlaista niin kuin teki koulun lehteä. Nyt kun luin sitä niin kyllä niistä jutuista nykyään olisi canceloitu ekasta numerosta.
Alue: Aihe vapaa
po. heksagoni