Miten rajattoman lapsen kanssa tulisi toimia?

Miten osaisin paremmin kohdata kumppanin rajattomasti käyttäytyvää lasta? 

 

Hän on käytökseltään jotenkin umpimielinen. Ei katso ketään silmiin, kasvoilla aina vähän tyytymätön tuijottava ilme, hymyilee tai nauraa hyvin harvoin. Yleensä silloin, jos johonkuhun sattuu.

Hän puuhaa jatkuvasti vain omiaan. Ei osallistu yhteisiin tekemisiin kaverien kanssa tai oikein kuulemma koulussakaan. Kun häntä pyytää tekemään jotain (oli se kuka hyvänsä) niin hän tekee vaan jotain omaa juttuaan. Muut lapset esim harrastuksessa leikkii tai opettelee jotain yhdessä, hän nysvöttää itsekseen jossain nurkassa ja keskittyy vaan johonkin omaan puuhaan. Ulkona vaikka hiekkakeon kasaamiseen.

Hän uhmaa jatkuvasti, myös vanhempiaan. Kun häntä pyytää tekemään jotain, sitä hän ei ainakaan tee. Olettaa, että muut tekee kaiken hänen eteensä ja marisee, mutta itse ei tekisi mitään, edes veisi astioitaan tiskipöydälle. Jos laittaa kovan kovaa vastaan eikä anna periksi, hän alkaa huutaa ja parkua, käpertyy palloksi kuin siili ja vaan ulvoo. 

 

Eikä ole mikään pikkulapsi enää, tosin ei vielä murrosikäinenkään.

Tuntuu, että omat vanhemmatkaan ei häntä oikein enää jaksa, kun arki on jatkuvaa konfliktia.

Mitä tällaisen lapsen kanssa on järkevää tehdä?