Miten kestää miestä joka kiukuttelee kuin pikkulapsi?

Miksi pitäisi kestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran erään tämmöisen kohtauksen jälkeen päätin soittaa isoveljelleni ja kutsua hänet palaveriin mieheni kanssa.

Isoveljeni on järjestyksenvalvoja ja portsari. Häneltä löytyy hyviä taivuttelutaitoja ja on loistava keskustelija mies miehelle.

Erään käsittelyn jälkeen mies oli todella hiljainen. Hän ymmärsi miten kiukuttelu vaikuttaa lapsiimme ja minuun ja masussa olevaan vauvaan negatiivisesti. Aran oloisesti nilkutti ja pyysi anteeksi minulta. Ei kyllä ole sen koommin kiukutellut tai korottanut ääntä meidän perheessä.

Kutsukaa suvun miehiä paikalle, jos mies ei osaa olla ihmisiksi.

Ja kun sinä alat rätistä miehesi kutsuu sisarensa ja anoppisi paikalle ka kertoo miten vittumainen ole. Kivaa, eikö vaan? 

Suurin osa ihmisistä ei rätise tai käyttäydy kuin apinat. He ovat sivistyneitä. Jos sivistynyt käytös ei onnistu, niin suvussa tai seurakunnssa voi olla sopivia auktoriteettejä opastamaan käyttäytymään oikein sopivissa tilanteissa tavan mukaisesti.

En kestäisikään.

Jos joku kiukuttelee minulle noin, yleensä ärjäisen että mitä siinä kiukkuat, en ole äitisi etkä ole enää lapsi. Ja riippuen ihmisestä joko tajuaa olevansa idiootti, tai sitten ei tajua ja sitten riidellään. Joskus kesti liian pitkään ymmärtää että mies narsistisine piirteineen ei siitä parane, mutta enää en rupeaisi noin naurettavaan "suhteeseen".

Ex-mies toimi samalla tavallakai se oli vääristynyt parisuhde ja hän piti mua äitinään. Ero tuli kun minä aloin käyttäytymään eri tavalla, en lähtenyt enää mukaan.

Omalla miehelläni, viisikymppisellä, on täsmälleen samanlaista käytöstä! Hirveä numero jos hän kadottaa jotain, aivan kuin lapsi joka olettaa että äiti heti etsii. Ja toinen on tuo että ei voisi yksin koskaan tehdä esim.ruokaa. Aina alkaa tiuskia että viitsisitkö edes pöydän kattaa tai salaatin pilkkoa. Kun minä teen ruoan kuutena päivänä viikossa aivan yksin. 

Itseä ei ihan niin hirveästi tämä miehen käytös häiritse kun sitä tapahtuu kuitenkin aika harvoin ja hän on muulloin ihan leppoisa ja tekee mielellään yksin esim.pihatyöt ja harrastuskuljetukset ja käy kaupassa.

Hän on todella äitinsä hemmottelema joten sieltä tuo ajoittainen kiukkuilu ja marttyyrimäisyys. Vanha äitinsä juoksee pää kolmantena jalkana häntä passaamassa aina kun näkevät. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla miehelläni, viisikymppisellä, on täsmälleen samanlaista käytöstä! Hirveä numero jos hän kadottaa jotain, aivan kuin lapsi joka olettaa että äiti heti etsii. Ja toinen on tuo että ei voisi yksin koskaan tehdä esim.ruokaa. Aina alkaa tiuskia että viitsisitkö edes pöydän kattaa tai salaatin pilkkoa. Kun minä teen ruoan kuutena päivänä viikossa aivan yksin. 

Itseä ei ihan niin hirveästi tämä miehen käytös häiritse kun sitä tapahtuu kuitenkin aika harvoin ja hän on muulloin ihan leppoisa ja tekee mielellään yksin esim.pihatyöt ja harrastuskuljetukset ja käy kaupassa.

Hän on todella äitinsä hemmottelema joten sieltä tuo ajoittainen kiukkuilu ja marttyyrimäisyys. Vanha äitinsä juoksee pää kolmantena jalkana häntä passaamassa aina kun näkevät. 

Tästä tuli mieleen ensimmäinen joulu kun mentiin exän lapsuuden perheen luokse syömään. Koko muu perhe tosottaa pöydässä kuin ravintolaillallisella ja heidän äiti viipottaa pää kolmantena jalkana palvelemassa perhettään. Otti minulta avun vastaan kun kysyin, tuli jotenkin outo fiilis kun ymmärsin minkälaiseksi poika on kasvatettu. Tikkuakaan ei laittanut kotona ristiin, kertaakaan ei itse tarjoutunut laittamaan ruokaa tai "auttamaan", siivoamisesta sai suurin piirtein raivokohtauksen jos pyysin edes omat jälkensä siivoamaan. Ajattelin että minkälaista jatkuvaa taistelua tulisi jos meillä olisi lapsia, onneksi olin sen verran viisas että tajusin lähteä ajoissa.

Ei sitä tarvi kestää. Heitä pellolle tuollainen!

Ota suihin aina kun kiukuttelee ja kerro auttoiko.

Vierailija kirjoitti:

Ylös

ALAS! Tälläistä uhriutumispaskaa kukaan jaksa lukea.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5569959/nyt-taalla-palstailee-selvasti-…

Nyt täällä palstailee selvästi joku joka on taitava kirjoittamaan ja sotkee totta ja satua taidokkaasti yhteen. Hauskaa - monet hyvät naurut tänä aamuna. Ihania ja terveitä mielipiteitä rivien välistä - miesten maailmasta vaikka usein kirjoittaa 'naisena'! 

Lukeminen rivien välistä kannattaa - alkaa tämäkin haukuttu palsta loistaa  Naantalin auringon ja tähtien lailla! Siihen lukemiseen sitten vähän omaa mielikuvitusta ja kokemusta mausteeksi niin soppa on valmis.

Te ette varmaan muista kun radiosta tuli lastenohjelma Mikko-setä - todella vanhojen sukupolvien juttu - tuskin sun aikana? Sitten oli joku satuja piirtävä Kyllitäti - ei koskaan kiinnostanut, mutta nyt tämä... Iltasatuja jo paljon elämässä kokeneille eli ikää tarttee jo olla...  

Kuka tää palstatähti vois olla?

Kukaan muu huomannut? 

 

Jännä juttu on vain se, miksi ihmeessä sinä siedät mokomaa?

Jätä se sika.