Olemmeko me keski-ikäiset jo liian vanhoja työmarkkinoille?
Jäin vuoden alusta työttömäksi, koska kansainvälinen firma supisti toimintojaan täällä Suomessa. Olen lähes päivittäin laitellut hakemuksia eri työpaikkoihin (omat alat+mitä nyt ikinä luulen pystyväni tekemään) enkä ole saanut yhtään haastattelu kutsuakaan. Jos vaivautuvat edes vastaamaan hakemukseeni, niin se alkaa sanoilla: Olet hakenut paikkaan X, mutta valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun, plaa, plaa..
Haen töitä ympäri maan, enkä pelkää muuttaa vakituisen työn perässä muualle. Eikä siltikään mitään.. On aika arvoton olo.
Olemmeko tulossa aikaan, jolloin koulutuksella, ammattikokemuksella tai vuosilla ei ole enää mitään merkitystä, vaan kaiken määrittää vain hakijan ikä? Onko 52 vuotias jo sellaista valtion ydinjätettä, joka käytön jälkeen pakkohaudataan pieneen yksiöönsä pois silmistä? Ja mitä meillä kaikilla keski-ikäisillä sitten tehdään, kun eivät kelpaa enää yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rekryän aika ajoin yksikkööni asiantuntijoita ja mulle ei iällä ole merkitystä, vain osaaminen ja sellainen asenne yleensä merkkaa
Arvostan!
Pitäisikö meillä Suomessa olla ikätyötekijä kiintiöt?
Arvostat sitä, ettei hänelle merkkaa ikä vaan osaaminen ja asenne, mutta ehdotat samalla kiintiötä ikääntyneemmille. Etkö tässä ole mielestäsi ristiriita?
Itsekin arvostan sitä, että henkilön osaaminen, kyvyt oppia uutta ja asenne työelämään itsessään on kohdallaan, iästä riippumatta. En kannata minkäänlaisia ikäkiintiöitä, koska työtä ei tehdä iällä vaan olemassa olevilla kyvyillä ja uusia työtä vastaavia kykyjä oppimalla.
On hyvin harvoja töitä, joissa iän tuomalla fyysisyydellä on todella vaikutusta. Kannatan esim. pelastushenkilöiden matalaa eläkeikää.
Vierailija kirjoitti:
Nyt mietit ap sitä, että onko työ elämäsi mitta? Voisitko elää vaatimatonta elämää työttömänä? Voi olla, ettei enää ikinä työllisty, joten joko elät tai teet itsemurhan.
En nyt sentään mitään itsemurhaa ole pohtimassa, pohdin vain sitä, että minkähänlaisen demonin jotkut työnantajat näkevät meissä yli 50 vuotiaissa?
- ap
Näin on ollut jo pitkään. Pitäisi olla iältään parikymppinen, ekonomin koulutus ja 10 vuoden työkokemus.
Itse olen ajatellut niin, että jos jäisin nyt 52-vuotiaana työttömäksi, niin hakeutuisin oppisopimuksella lähihoitajaksi. Jos intoa riittää, niin sen jälkeen opinnot vielä sairaanhoitajaksi. Töitä on taatusti tarjolla. Palkka ei ehkä vastaa työn vaativuutta, mutta en itse ainakaan tässä iässä haluaisi vielä jäädä työelämän ulkopuolelle.
Tsemppiä ap! Itse sain vakityön vielä 50-vuotiaana. Jäin virkavapaalle vakityöstä ja näin sain tyrkytettyä osaamisesti parempipalkkaiseen firmaan ja niin vain määräaikaisesta työsuhteesta tuli vakituinen.
Ette ole. Työmarkkinat ovat vain tällaiset ja ihan sekaisin terveisin nuori aikuinen, joka ei ole saanut kuin minipalkalla pätkää koko aikuisikänsä.
Mä täytin jo 60 ja oon ollut lomautettuna muutaman kuukauden. Vieläköhän ne tarvitsee mua?
Luulisi työnantajien ymmärtävän, että se työllistynyt keski-ikäinen henkilö tulisi mitä luultavammin työskentelemään siinä firmassa eläkeikäänsä asti.
Ei taida juurikaan tuttavaverkostot auttaa. Ainakin meillä tuntuu siltä, että vanhempia irtisanotaan. En kyllä ymmärrä miksi. Sitten kun on tarvetta, niin ainakin meillä on niin iso reservi näitä vanhempia irtisanottuja "kehäraakkeja" jotka tulee tuuraan vaikka ilmaiseksi johonkin kiireprojektiin. Eli ei meidän ole tarvinnut ottaa kenenkään uppo-outoa "serkunkumminkaimaa", otetaan vain ex-työntekijä tarvittaessa. Julmaahan se on. Luulen että aika monessa paikassa on sama tilanne, eli vanhat vaihtoon ja nuoria tilalle ja voi vanhaa reserviä käyttää tuuraajina ja teettää heillä pätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut niin, että jos jäisin nyt 52-vuotiaana työttömäksi, niin hakeutuisin oppisopimuksella lähihoitajaksi. Jos intoa riittää, niin sen jälkeen opinnot vielä sairaanhoitajaksi. Töitä on taatusti tarjolla. Palkka ei ehkä vastaa työn vaativuutta, mutta en itse ainakaan tässä iässä haluaisi vielä jäädä työelämän ulkopuolelle.
Tsemppiä ap! Itse sain vakityön vielä 50-vuotiaana. Jäin virkavapaalle vakityöstä ja näin sain tyrkytettyä osaamisesti parempipalkkaiseen firmaan ja niin vain määräaikaisesta työsuhteesta tuli vakituinen.
Älkää viitsikö lässyttää lähihoitajista. Aikuiskoulutustuki poistuu, sotealueet lomauttavat ja irtisanovat henkilöstöään. Kuka niitä lähihoitajia palkkaisi?! Sietämätön työtahti paskalla palkalla ja huonot pomot. Keikut sijaisena ja määräaikaisena sen 10 vuotta ennen eläkeikää?
Vierailija kirjoitti:
Luulisi työnantajien ymmärtävän, että se työllistynyt keski-ikäinen henkilö tulisi mitä luultavammin työskentelemään siinä firmassa eläkeikäänsä asti.
Ei iällä pitäisi olla mitään merkitystä suurimmassa osassa ammatteja. Jos henkilö iästään huolimatta ei omaa minkäänlaisia työelämän taitoja, kuten ajoissa töihin saapuminen selvinpäin, en palkkaisi (näitäkin on). Jos henkilö ei kykene oppimaan mitään uutta ja on vastahakoinen työelämän vaatimuksiin nähden ja siten vaikuttaa yrityksen maineeseen haitallisesti, henkilö ei ole kykenevä kyseiseen työhön. Keski-ikä ei ole mikään tae, että ihminen on kykenevä töihin, mutta asenne ja valmiudet auttaa paljon.
Terveisin, keski-ikäinen
Ps. Tulevissa sukupolvissa on enemmän eroavaisuuksia keskenään. On heitä, ketkä ovat todella fiksuja ja osaavia sekä heitä, jotka eivät omaa minkäänlaisia sivistyneelle ihmiselle kuuluvia tapoja. Nykyiset työelämässä olevat sukupolvet ovat teknisesti jo edeltäjiään osaavampia, joten pysyvät vain ajantasalla niin tulevat olemaan pitkään työelämässä, koska meistä puristetaan kaikki, mitä saadaan. Huoltosuhde tulee kasvamaan sekä vanhempien että nuorempien syrjäytyneiden sukupolvien ylläpitämisestä.
No problem, hallitus etsii juuri keinoja työllistää vanhatkin ihmiset!
Tuo alkoi 90 luvun laman jälkeen. Silloin sai kolmekymppisiä tehotykkejä halvalla töihin.
Sitä ennen oli puliukotkin töissä. Silloin oli oikea työvomapula.
Eihän tätä yleistää voi, mutta oma kokemukseni kertoo että ikä ei ole rasite työmarkkinoilla. Itse olen 61-vuotias ja edelleen aika-ajoin headhunterit ja muut rekrytoijat ottaa yhteyttä ja yrittää houkutella vaihtamaan työpaikkaa. Oma työnantajana on myös palkannut useita suunnilleen saman ikäisiä ja muutenkin tiedän useita, jotka ovat noin kuusikymppisenä (tai yli) oma-aloitteisesti vaihtaneet uuteen työpaikkaan.
IT-alan asiantuntijatehtävistä kyse, mutta ei koodarihommista.Palkkavertailussakin pärjään nuoremmille oikein hyvin. Tienaan vähän päälle 10000€/kk
Jos on esim taitava analysoimaan, on perusteeellinen, objektiivinen, täsmällinen, järjestelmällinen, looginen ja luotetttava. Selittää miksi asiat ovat niinkuin ne ovat. Esittää monia looogisia argumentteja. Kyselee, koska haluaa ymmärtää asian täydellisesti kaikkine yksityiskohtineen. Tällainen ihminen stressaantuu, jos laatuvaatimukset eivät täyty. Saattaa muuttua jahkailevaksi, hitaaksi, kriittiseksi ja pikkutarkaksi ja turvautua vanhoihin kaavoihin.
Ihmiset ovat erilaisia työelämässä:
Tarmokas ihmine haluaa, etä menet nopeasti asiaan ja jätät jutustelut sikseen.
Inspiroiva ihminen haluaa että olet nopea, mutta toivoo tunteellisempaa keskustelua, ihmissuhteet ovat hänelle tärkeitä.
Mukava ihminen toivoo, että etenet rauhallisesti ja kuuntelet ja annat tukea. Hän haluaa että selität askel askeleelta, miten asiat etenevät, jotta hän tunteee olonsa turvalliseksi ja varmaksi. Hänen täytyy saada aikaa sulatella.
Analyyttinen ihminen haluaa, että selität, miksi asiat ovat niinkuin ovat ja esität loogisia argumentteja. Hän haluaa että jaksat kuunnella kärsivällisesti kaikki hänen kysymyksensä, koska hänellä on tarve ymmörtää kaikki yksityiskohtaiisesti.
Minä teen rekryjä sote-alalle. Katson milloin hakija on valmistunut ja missä hän on ollut töissä. Huomioin kielitaidon hakemuksessa ja kutsun haastatteluun jos nämä on kunnossa. En katso milloin hakija on syntynyt, tai onko nainen vai mies. Todella hyviä työntekijöitä on löytynyt. Vanhin vakkariksi rekrytty on ollut yli 60v.
Kyllä se vaan niin on, että on valmistauduttava lopunelämän pituiseen työttömyyteen. Ei yli 50v. saa töitä enää mistään.
Toisaalta riippuen alasta se ikä voi vaikuttaa myös yrittäjyyteen. Esim. jos it-alalla eivät helposti rekryä "viisikymppistä akkaa", eivät ne todellakaan sen helpommin palkkaa sellaista kalliiksi freelancer-konsultiksi, oikeastaan päinvastoin.