Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rumasta ankanpoikasesta joutseneksi
03.05.2024 |
Olen ollut ikäni koulukiusattu, hiljainen ja ujo tyttö. Hoikka ja muodokas olen ollut aina, mutta peittänyt sen löysiin vaatteisiin. Huomiota sain negatiivista, tai minua ei huomioitu ollenkaan. Pyrin olemaan kolmekymppiseksi asti lähes näkymätön, hajuton, mauton. Itsetuntoni oli olematon. Olin vain hiljainen, yksinäinen nyökyttelevä kuori. Pidin itseäni kauan rumana, varmaan noin 15 vuotta.
Kunnes tuulen suunta kääntyi. 30 vuotta täyttäessäni aloin pohtimaan, kelle minä tätä elämääni elän? Kiusaajilleniko? Muille ihmisille? Aloin pikkuhiljaa rakentaa omaa onnetonta itsetuntoa, opiskelin uuden, kiinostavamman tutkinnon, sain töitä jne. Lopetin kroppani häpeämisen. Opettelin rakastamaan omaa itseäni.
Aloin pukeutumaan tiimalasikroppaa huomioiden, hoitamaan pitkät kiharat hiukseni oikein, ihonhoitoa tehostin ja terveelliset elämäntavat. Sidekudossairaus vanhentaa minua hitaammin, näytän ihmisten mielestä edelleen parikymppiseltä. Nukun sairauteni vuoksi niin paljon kuin pystyn. En juo, enkä polta ja urheilen niin paljon kun sairaus antaa myöten. Edelleen olen hiljainen, mutta nykyään saan jo suutani auki.
Nyt niitä miehiä on sitten jonossa asti, mutta onko mun ihmissuhde taidot tän ikäisen ihmisen tasolla? No ei. Miehet jää ihailu asteelle puolin sun toisin. Entiset luokkakaverit ja työkaverit jaksaa ihmetellä miten olen edelleen niin tyttömäinen. Töissä miehet huomaavat minut.
Kertokaa kävikö teille näin. Lopulta olitkin joutsen. Jos itseään saa kehua. Ei varmaankaan.
Kommentit (3)
Saa kehua ja mukavaa, että olet nyt tyytyväisempi itseesi.
Äläkä stressaa liikoja niistä ihmissuhdetaidoista. Kaikki me olemme niissä vajavaisia, emmekä mitään protokolladroideja, jotka aina osaisivat käyttäytyä oikein ja lukea toisten ajatuksia. Jos haluat, niin saat kyllä olla aloitteellinen kiinnostavien miesten suuntaan, vaikket ennakkoon tuntisi kaikkia tanssin askelia, tai edes tietäisi mihin haluat sen johtavan.
🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tavallaan joo ja tavallaan ei. Minä nimittäin tajusin sen, kuinka kaunis olin nuorena vasta, kun olin jo keski-iässä ja kauneus oli jo mennyttä. Silloin kun olin nuori, häpesin ja inhosin ulkonäköäni, huolimatta siitä että miehet lähestyivät flirttimielessä jopa arjessa. Vittuilevat, ajatteli entinen koulukiusattu, tai että pillua ne vaan vonkaa, niille kelpaa reikä kuin reikä paremman puutteessa. Ajattelin, että koska olen ruma nainen, minua haluttaisiin käyttää mälliämpärinä vaan, ja sitten hylätä. Inhosin kaikkia miehiä sen takia.
No, sitten jossain jo lähes viisikymppisenä katselin vanhoja kuvia, ja ihan järkytyin miten kaunis olin esim. ylioppilaskuvassa ja jollain videolla etelänlomalta, jonka vanhemmat oli kuvanneet. Klassisen kaunis hoikka tumma nainen, suomalaiseksi ehkä vähän eksoottisen näköinenkin. Mutta mitä minä ajattelin silloin kun olin sen näköinen: hyi minä inhoan mun korvia, hampaita, nenää, mahaa, silmänväriä, kaulaa, rintoja, peppua, olen varmasti yksi maailmanhistorian rumimpia ihmisiä niistä joilla ei ole jotain rumentavaa kasvainta, vammaa tai sairautta.
Alue: Aihe vapaa
Minulle kävi näin.