oOo HeLMiNaUha KeSkiViikKoOn oOo

Aamusella jo kävinkin eilisiä neuvolalukemia kirjaamassa - kaikin puolin ihan hyvä mieli jäi neuvola käynnistä.. Niin, no mitä nyt terkkakin totes, et ei taida ennen laskettua aikaa kyllä tulla, kun ei oikeastaan minkäänlaista muutosta ollut tapahtunut alapäässä (hiukan pehmennyt, kiinni, ja lyhentynyt _vaan_ 0,5cm, eli jäljellä viel 2,5cm). Olisin niin toivonut jo sitä 4.2. syntymäpäiväksi, mutta ei mahda mitään - ne kivuttomat supistelutkin hävinneet kokonaan jonnekin, vaikka tosi vähän ehdin päivisin edes istua, kun jatkuvasti

täytyy

olla jotain paikkaa siivoamassa (sitä pesänrakennusta..).

Hyvä kun joku (se dementia, ei muistu nikki mieleen) mainitsi tässä taannoin sisarusten laukkujen pakkaamisesta! Olin ihan jo unohtanut, että olis tosiaan oman laukun ohella hyvä olla jo muksujen laukut myös pakattuina. Tosin on omakin laukku vielä pakkaamatta, mut kerkeehän niitä tavaroita sit perästäkin, kunhan muksuilla ois kaikki kunnossa, niin ei tarttis niistä kantaa huolta.

En (yllätys yllätys) muista, että olenko paljastanut jo asumismuotomme. No, ostimme reilu 4v sitten (odotin silloin esikoistamme, tosin emme vielä tienneet sitä ;) tämän vanhan omakotitalon (rintamamiestalo, rakennettu 1958). Ostaessa tässä oli alakerrassa 2h+keittiö, vessa ja sauna + yläkerrassa 1 huone. Nyt on noiden lisäksi tullut yläkertaan 2 uutta huonetta, ja vessaremontti odottaa.. Vanhassa talossa on jatkuvasti jotain remointoitavaa, mutta en mistään hinnasta vaihtaisi tätä uuteen taloon! =O (Nykyään kun ei osata enää kunnolla rakentaa..) Pihalla on muksuille ihan riittävästi tilaa juoksennella, tollaset 5000m2 + tietty keinut, liukumäki ja hiekkalaatikko. Naapurit on sopivalla etäisyydellä, ja muita lapsiakin löytyy, joten leikkikavereitakin on. Lähimpään kaupunkiin on matkaa n.16km ja kylälle n.3km (jossa kaupat, neuvolat sun muut). Ollaan siis todella tyytyväisiä sekä taloomme, että sen sijaintiin (+mukavat naapurit, joiden kanssa usein iltaa istutaan =).

[b]Kaikille uusille Tervetuloa mukaan kööriin - mukava saada lisää porukkaa joukkoomme! [/b]

[color=aqua]Tutista: [/color]Kummallakin aiemmalla muksulla on ihan sairaalaolosta asti ollut tutti käytössä, joten uskon tämän kolmosenkin tutin huolivan. Ja on siitä sitten varsinkin öisin niin suuri apu, että kyllä ne vieroitusoireet sitten aikanaan on jo pientä.

Yksinäisyyttä on täälläkin ilmassa. Tai siis sitä aikuista seuraa/toisen äidin seuraa kaipailisin usein. Onhan nuo muksut tuossa 24/7, mut mies on arjet töissä (n.7-n.16) ja harvemmin iltaisinkaan täällä sisällä viihtyy, tai sit se istuu täs koneella, ja välillä paiskoo ovet ympäriltään kiinni kun ei kestä muksujen kiukuttelua tms. Oikein odotan, että pääsen sinne sairaalaan pariks päiväks jo ihan senkin takia, et mies sais olla ihan yksin muksujen kanssa edes yhden illan, yön ja aamun. Vähän kyllä epäilen, että muksut ovat äidilläni koko sen aikaa kun minä olen sairaalassa - toisaalta, jos on arki, niin äitini pitää mennä töihin aikaisin aamulla, ja ei silloin voi muksut siellä yöpyä. No, nämä on nyt siis ihan auki nämä jutut, kun kuten joku muukin mainitsi, niin nämä asiat niin paljon riippuu ja roikkuu kaikesta, et paha suunnitella mitään etukäteen. Mut onneks asioilla on tapana järjestyä - ihan omalla painollaan. =)

Yölliset kääntyilyt hoituu multa vielä ihmeen kivuttomasti (ei siis synnytys varmaan lähelläkään..). Ihan selän kautta käännyt kyljeltä toiselle, eikä mitään suurempia vihlaisuja/kipuja ole edelleenkään ilmennyt! Kyllä ihmetyttää, kun muistelen noita kahta aiempaa raskausaikaa. Yöllä pitää yleensä yhden kerran käydä pissalla (monesti esikoisen kanssa, kun hän herättää). Normaalisti saan heti uusiks unen päästä kiinni, mut esim. viime yönä menikin kaks tuntia!

Masu on mulla siis tosi alhaalla, kuten aamulla jo mainitsin, niin heti terkkakin huomasi, että onpa tullut eteenpäin ja alaspäin masu. Mulla muuten käy pian kaikki äippähousut jo niin tiukoiksi, et en saa niitä kohta enää kiinni! KYSYMYS! Mahdutteko vielä vaivatta äippävaatteisiinne?

Joku muukin mainitsi, että istuessa tuntee liikkeet reisissään. Juu, tuttu tunne täälläkin, välillä kyllä istun hajareisin, silloin osuukin masu melkein tuoliin.. Eli aikas alhaalla tää tosiaan roikkuu!

[color=deeppink]Kantoliinoista: [/color]Minäkin sellaisen (elämäni ensimmäisen) hommasin syksyllä, hug-a-bubin. Kaapissa se on kiltisti hyllyllä ollut siitä asti kun sen sain, eli mitään treeniä sillä ei ole tehty, mut toivottavasti siihen jonkinmoisen solmun saan aikaiseksi ja liinan käyttöön.

Sairaalaan lähtemisestä on ollut juttua, et osaakohan lähteä oikeaan aikaan. No, kaikki varmaan tajuaa lähteä, jos lapsivesi lorahtaa kaikki kerralla (eri juttu, jos se tuleekin vähissä erin, mut pitäähän silloinkin ainakin näytillä käydä), mut uskoisin/toivoisin vaan jotenkin, et tää alkais samoin kun nuo kaks aiempaakin, et yht´äkkiä alkais säännölliset kivuliaat supistukset. Kellonaikakin sais olla sama, eli molemmista alkanut n. klo21, ja sairaalassa ollaan oltu sit klo23. Esikoinen syntyi klo03 ja kuopus klo01, joten ei passaa aikailla lähdön kanssa, jotta sairaalaan asti keritään!

Masun kanssa olen minäkin törmäillyt. Usein saa masu iskun auton ovesta, kun en tajua mennä tarpeeksi etäälle ovesta ennen kuin sen kiinni paiskaan. Päivittäin yritän myös liian pienestä välistä itseni ahtaa..

Kaupassa me käydään ehkä parin viikon välein koko poppoo tekemässä megaostokset isommassa kaupassa. Pari kertaa viikossa sit joko mies tai minä (yksin) käydään täydentämässä jääkaappia, välillä minä yksin muksujen kanssa, mut tässä vaiheessa se ottaa kunnon ja hermon päälle sen verran pahasti, et nautin päästä yksin kauppaan.

[b]Emppu-mamma: [/b]Moni on maininnut synnytyskertomuksesi, josta olen ihan pihalla.. on mennyt minulta ohi, mutta mielelläni sen lukisin. Onko mitään linkkiä siihen/mistä sen löytää?

Mitäs muuta galluppia on ollut.. Ei nyt just muistu mieleen, ens kerralla sitten. Eiku sisarusten odotuksesta ainaski kans kyseltiin. Meillä nuo pian 4v ja nyt 2,5v kyllä kovasti jo vauvaa odottaa, molemmat hoitaa nukkeja ja kyselee, että joko vauva pian tulee. =)

Nyt muillekin palstatilaa!

Minni & [color=teal]Mulperi [/color]36+2 (edelleen)

Ja nyt kopio tästä romaanista, kesti aikas kauan tätä raapustaa, ja kone muutenkin tooosi hidas, joten peukut pystyyn, että saan tän vielä lähetettyä näkyville! (Toka yritys, eipä menny ku n.10min ku piti kirjautuu uusiks ja vähän odotella et tää kone availee sivuja..)

Maaret(ti) oli saanut ei niin mukavia uutisia neuvolasta. Onneksi on viikkoja jo noin hyvin jos hän vaikka pian tulisi maailmaan =)



RUOKAOSTOKSET yritetään hoitaa kerran viikossa. Siinä saakin sulloa oikein kunnolla, että mahtuu jääkaappiin. Jotenkin tuntuu vaan järkevämmältä hoitaa kaikki kerralla.



vauva0207. Olipas ensimmäinen kerta kun kuulen ettei bikinirajoja saisi ajella, outoa...



HEINÄ, voihan sen miehen laskea OMALLA autolla kun pääsee kerta niin nopesti paikalle...



RUOKAHIMOJA ei ole. Oikeastaan enemminkin niin ettei oikein tee mieli mitään.



Muutenkaan ei erikoista. Ei tule maidon tapaista tai muutakaan ja kaveri potkii ihan yhtä kovasti kuin ennenkin. Ja olo sellainen perus odottava =)



Ainiin... uudet rattaat hain tänään. On ne hienot =)



Mukavaa talvipäivän jatkoa kaikille



MyQ 38

Ei varmaan huomaa ettei mulla ole juurikaan tekemistä :) Tosin nyt en voi tehdäkään mitään, menin muka tallille aikomuksenani siivota molempien karvakuonojen karsinat mutta ensimmäisen sain siivottua ja alkoi sellaiset supistukset että kyljelleen piti mennä sinne purujen sekaan :/ Eli nyt ainakin tiedän millä konstin alan hiillostamaan vauvaa ulos viikonlopun aikana... :)



Galluppeihin...



RUOKAHIMO: ananas! murskana parhaiten mutta muutoinkin menee. Saatan syödä 2-3 purkillista illassa..



MIEHEN ALKOHOLINKÄYTTÖ: todella, todella harvoin. Saunasiiderin saattaa ottaa sillon tällöin tai vodka-tuoremehudrinkin mutta sellaisen vielä harvemmin. Käy paareissa ehkä 1-2krt vuodessa- ja silloinkin hirvittävän krapulan saa siitä jotenka ei mikään alkkis ainakaan :)



Vauva0207: en oo koskaan kuullut ettei sais bikinirajoja ajella :o Esikoista synnyttämään mennessäni kätilö sanoikin että ' hyvä kun oot itse ajellut niin ei meidän tarvitse' . Mä aion ajella edelleen :P



MAIDONTULO: tullut puolivälistä raskautta välillä kellertävämpiä tippoja, välillä kirkkaita. Siis itse puristamalla, ei niin että valuisi ja tulisi paitojen läpi :)



LIIKKEET: semmosta möyrintää lähinnä. Varpaat tuntuu aika selvästi ja sitten alhaalla taitaa välillä joku käsi heilahtaa :) välistä sattuu kun kääntää kylkeään, tuntuu että on koko maha käsiä ja jalkoja täynnä ja sillon kyseinen keilapallokin liikkuu tuolla alhaalla ja se kyllä sattuu! On alkanut aktiivisemmin liikkumaan yhtäkkiä, en kyllä tiedä miksi.



Nyt vaan ei pysty olemaan istuma-asennossa joten meenpä taas haahuilemaan jotakin. Vaikka siivoamaan (jonka siis tein viimeksi eilen.. )

Nyt kun on sairaalakassikin pakattu niin ei ole MITÄÄN tekemistä, ei edes pyykkejä tai tiskejä.. valivali :)



Huomenaamulla on kynsihuolto jo 8 jälkeen joten saan todella skarpata että saan herättyä ajoissa.. Mutta sitten sen jälkeen olenkin jo valmis synnärille ;)



Nyt pötkölleen!



H

MINNILLE: Tuo Emppu-Mamman synnytyskertomus löytyy tuolta ' Synnytyasiaa' puolelta. Sieltä pino: ' Ihania, koskettavia synnytysmuistoja (pieniä asioita)' tai jotain sinne päin! Ja on siinä pinossa paljon muitakin koskettavia tarinoita, tippa linssissä saa lukea!:´)



HIMOISTA: Täällä kanssa pikemminkin ruokahalut kadonneet. Eli ei juuri himota! ;)



G: MIEHEN JUOMISESTA: Meilläkin siis juodaan suht harvoin ja kohtuumielellä. Meillä vain tuo mies on niin herkkä tuolle alkomaholille, ettei tarvitse kuin muutaman kaljan ja on jo lievästi humalassa! Siksi meillä ei esim. saunakaljoittelua suvaita kuin satunnaisesti ja silloinkin vain yksi pullo! Itsellä kanssa ikäviä muistoja oman isän saunakaljoista. (Isä ei siis hänkään mikään alkoholisti ole, mutta erittäin vittumainen parin saunakaljan jälkeen ja jaksaa naljailla kaikesta.)



BIKINIRAJOISTA: Enpä ole itsekään kuullut ettei passaisi ajella! Päinvastoin, muistan äitini kertoneen, että hänellä on ajeltu synnytyksissä koko toosa paljaaksi, jotta karvat eivät olisi ' tiellä' ! Itselläni ei ajeltu synnytyksessä, mutta olinkin sen yrittänyt mahd. siistinä pitää, ettei kätilön tarvitse minua alkaa sheivailla! Eikä siis sheivannut!;) En sitten tiedä mikä on hyvä ja mikä huono, mutta tottahan on, että ne karvat sinne kasvaa siksi, että epäpuhtaudet pysyisivät poissa. (Vaatien tietysti, että huolehtii hygieniastaan;) )



Sitä piti kysyä, kun monet ovat sanoneet supistusten tuntuvan selässä. Että siis miltä ne supistukset sitten tuntuvat kun tuntuvat selässä? Siis onko vastaavia kuin jos tuntuu mahassa vai onko vain muuten selkä kipeä? Tähän jos joku osaisi vastailla olisin kiitollinen! Täällä kun on niitä supisteluja edelleenkin aina välillä ja sitten tuota selkää vihloo, niin mietin, että onko se kipu juuri sitä kun tuntee niitä supistuksia selässä? Tulikohan tämä nyt kauhean epäselvästi ilmaistua? No toivottavasti joku ymmärtää ja osaa vastata!:)



-frog2

Ensiksikin - ihanaa ja suorastaan kadehdittavaa, että jotkut meistä ovat jo synnyttämässä.(Huoh) kunpa jo minäkin.



FROG2: kysyit supistuskivuista selässä - itselläni ne todelliset supistukset tuntuivat kaikista kipeimmiltä sieltä. Jos olet joskus menkkojen yhteydessä kärsinyt selkäkivuista, tiedät miltä ne tuntuu - toki nämä ehkä jopa enemmän... Eli ei siis mitään sellaista kipua, joka johtuisi esim.rasituksesta vaan kunnon " juilimista" ja kestää siis vain supistuksen ajan ;) Näin siis omalla kohdallani.



Aika monella paino on kääntynyt laskusuuntaan - saas nähdä.Huomenna olisi neuvola, mutta viikko sitten ainakin oli mulla vain kasvanut. Ei onneksi ihan samaa tahtia kuin aiempina viikkoina, mutta reilun 500g kuitenkin/vko. No jos melkein puollevyä suklaata kuluu päivässä ja tänään ostin illalle vielä herkuttelujuustoja (nam) niin eipä tuo ihme. Kaiken kaikkiaan mulle tullut nyt n. 13kg joten onhan se vielä kohtuuden rajoissa vaikka lähtöpainossa tosin olikin hieman enemmän kuin olen tottunut.Mutta surraan niitä kiloja myöhemmin.



Katsoiko kukaan eilen sitä neloselta tullutta dokkaria äitiyden tuomista kiloista ja kuinka niistä eroon? Huh, ihan alkoi hikoiluttamaan kun ajatteli sitä kuntorääkkiä, minkä se yksi äiti otti urakakseen. Minusta ei taatusti ole moiseen..



Piti vielä johonkin gallupiin vastata, mutta ei muista..



Ehkä se palautuu. taidan käydä myös minä lukemassa niitä synnytyskertomuksia, kun liikuttaviksi mainitsitte.



Mukavaa iltaa kaikille ja jakaantukaa ;)



t.kaksosnainen rv 36+5

Eli neuvolassa saatiin tänään 32 cm, joka on näillä viikoilla (38+4) keski- ja alakäyrän välillä. No, mitta pitää aika hyvin yhtä ultran painoarvion kanssa, joka oli viime viikolla 2,8-2,9 kg. Ensi viikolla on vielä synnärillä painoarviokontrolli ja lapsiveden määrän tsekki, ellen nyt sitten päädy synnyttämään aiemmin (tuskin). Lääkäri kehotti mua lähtemään tavallista hanakammin sairaalaan siinä vaiheessa kun supistukset ovat säännöllisiä, johtuu ilmeisesti lapsiveden vähyydestä. Onneksi asutaan lähellä sairaalaa, niin voin tarvittaessa laukata sinne ja takaisin. Mua nimittäin ensisynnyttäjänä tosiaan jännittää, että mistä tiedän milloin lähteä! Neuvolatätikin jotenkin ihmeellisesti uskoo, että synnytän milloin vain, koska ei antanut mulle enää edes aikoja, vaan käski soittamaan sitten jos menee yliajalle eikä synnäri ota asiakseen tehdä mulle mahdollisia yliaikakontrolleja.



Vaikka sf-mitta taas lähti nousuun, niin oma paino menee mulla alaspäin. Toivottavasti lähtee persuksista, jonne yletön suklaansyönti on ehtinyt tehdä toppausta ja raskausarvetkin näyttää mulla tulevan lantioon selkäpuolelle (tosin eivät oo punaisia)! Mahassa on ehkä pari pientä.



GALLUP: Onko teille ilmaantunut raskausarpia tästä raskaudesta? Ja jos on edellisiä, niin haalistuuko ne lähes näkymättömiin, vai joutuuko niistä kärsimään ikuisesti?



Himogallupiin on kommentoitava, että vaikka suklaanhimo on laantunut, niin neuvolasta kävelin suoraan kauppaan, josta mukaan lähti Runebergin torttu, litra jätskiä ja iso pussi Brunbergin lakritsaa ja kaikkia olen jo tänään ehtinyt maistelemaan. Pitihän laskenutta painoa jotenkin paikata, tosin vauvan kasvun kannalta olisi varmaan fiksumpaa panostaa kunnon ravintoon eikä herkkuihin... Onneksi mulla esiintyy himoa myös hedelmiin ja maustamattomaan jogurttiin, sekä omituisuutena kahviin, joka tuppaa närästämään, mutta tuoksu on niin huumaavan ihana!



ONKO MUUTEN HELMIKSISSÄ MUITA YLI 35-VUOTIAITA ENSISYNNYTTÄJIÄ? Vai olenko minä 36-vuotiaana voittaja tässä sarjassa? Jossain taisi olla meille ikämammoille omakin pino, mutta mun energia ei riitä useamman pinon seuraamiseen, joten yritän pysyä kärryillä edes tässä yhdessä.



- belleville rv 38+4

Synnytystarinoita kävin minäkin juuri lukemassa - kiitos frog(?) kun selvensit, että mistä löytyy. Emppu-mammalla oli tosiaan koskettava tarina. Järkyttävän surullinenkin tarina oli joukossa (ihan mieletön painajainen..). =,(

Joitain galluppeja vielä oli, mihin en ole kommentoinut.. Miehen juomisesta: Meillä ihan normaalia, että mies juo kaljan/lonkeron tai parikin illassa - viikon päivästä riippumatta (ei niistä humalaan tule). Viikonloppuisin kyllä juo enempi, sais pikkuhiljaa muuttaa taas tapojaan, jotta olis sit h-hetkellä varmasti ajokunnossa!

Raskausarvista: Sain niitä jo esikoisen raskausaikana (rasvauksesta huolimatta) ihan alapään karvoituksesta melkein napaan asti. Kuopusta odottaessa ne sit alkoi taas jatkaa matkaa siitä mihin viimeks jäi, ja niitä tulikin napaan asti. Nyt sitten on jo yli navan, eli on tosi järkky näky tää alaston kupu! Ja niiden vaalenemisesta.. no joo, kyllähän ne vähän vaalenee, mutta ei todellakaan kokonaan katoa. Ja kun vatsanahka vielä jää löysäksi, niin siinähän on oikein

kivat

" poimut" sitten arpien kohdilla. Mutta, on ne sen arvoisetkin!! Jos pitäisi valita joko arvet ja vauva, tai ei arpia eikä vauvaa, niin ei olisi vaikea päätös. ;)

Johonkin muuhunkin piti kommentoida, mutta pää lyö taas tyhjää.. No, huomiseen! Nyt vielä seuraamaan myytinmurtajat omenan kera. Ai niin! Ruokahimot se olikin, mihin meinasin kommentoida. Ei mulla kummempia nyt ole, iltaisin vaan pitää jotain hedelmiä/vihanneksia saada popsittavaksi. =)

Minni (taas..)

On aika jännä huomata että alkaa sairaala jo kutsua osaa helmiksistä. Toisaalta kun ajattelee niin eihän tuohon helmikuun alkuun niin montaa päivää ole. Itse laskin että 19 päivää enään laskettuun aikaan jäljellä, ja monella laskettuaika on jo huomattavasti ennen tuota.



Niin noista miehen menoista. Itse olen vissiin aika outo, kun olen mieheni päÄstänyt menemään ja jopa ryyppireissuille ennen laskettua aikaa. Tän viikon mies on 19.00-7.00 töissä ja matkoihin menee 2h suuntaansa eli ei kauheesti näy. Sanoin että parempi on että jää töihin nukkumaan kuin että ajaa väsyneenä kotiin. Heillä on joku sotaharjoitus.



No joka aamu on kotiin silti tullut. Tosin meinasi ettei huomenna vaan jää töihin nukkumaan. Itsellä on sellainen olo ettei vauva synny ja parempi ettei väsyneenä nukahda rattiin.



Töissä on tehty erityisjärjestelyt eli jos jostain syystä synnytys käynnistyy niin voin soittaa mieheni pomolle ja hän etsii mieheni käsiinsä. Ei voi pitää kännykkää päällä lentokoneitten takia. Mieheni jopa toivoi että voisin vaikka soittaa, vaikkei hätä olisikaan käsillä niin pääsisi kotio. Sanoin etten aio niin tehdä, niin tuli kommenttia että olen liian kiltti ;-)



Meillä ei lapsia ole, mutta miehen siskon lapset käyvät meillä noin kaksi kertaa viikossa. Molemmilla tytöillä 2 ja 4 -v on vauva kuulemma kanssa mahassa. Innoissaan näyttävät meille mahojaan. Joka kerta kun ovat täällä niin kysyvät ekana pääseekö vauvan huonetta katsomaan. Olen antanut heidän leikkiä nalleilla ja juomapulloilla yms.



Ovat esittäneet äidilleenkin toiveen että heillekin tulisi vauva niin saisivat vauvan huoneen.Ihastellen tutkivat aina tuota meidän vauvan huonetta. Heidän omat lastenhuoneet on niin askeettiset etten ole sellaisia lastenhuoneita ikinä nähnyt. Huoneessa on vain sänky ja pieni kori missä on nalle. Ei mitään lastenverhoja, tauluja, leluja yms missään. Äiti ei anna lasten leikkiä muualla kuin keittiön pöydän ympärillä. (siivousintoilija).. No joo nyt tarvii lopettaa tuo aihe muuten mua alkaa suututtaa. Mutta mielestäni lasten tulee olla lapsia eikä haittaa jos vähän sotkevatkin.



No siinähän sitä taas.. muuta ei nyt tule mieleen

Ihan ekana tuossa olis linkki siihen synnytyskertomus pinoon: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/m.asp?m=8974808&p=1&tmode=1&smode=1

Toivottavast toimii :)



PESSIlle paljon Tsemppiä!!!!



Eli tänään oli sitten synnytystapa arviota KAKS:issa ja kyllä pitää sanoa että jännitti. Mittasivat ja tutkivat tosi tarkkaan ja taytyy kyllä antaa lääkärille pisteet. Oli todella mukava ja perinpohjainen lääkäri ja selitti koko ajan mitä oli tekemässä ja mitä ultra kuvissa näkyy. Tunnusteli häntäluun ja sanoin et se pitäisi leikkauksella hoitaa kuntoon :P kiva kiva



Eli infoa:

Virtaukset hyvät

Istukka tuossa napasen alla eli edessä

Paino arvio :2,8kg

Kasvu ok, virkeä vauva. Näin kirjoitti tohtori meille.



JA SAIMME SITTEN VIIMEINKIN TIETÄÄ KUMPI TULEE!!!!

PIENI PRINSESSAHAN SIELLÄ KELLII :D



Sektiopäivä on nyt sitten tiedossa eli 15.02 lähdetään sairaalaan ja aikaisin aamulla 16.02 Prinsessa saa sitten kiljasta ensimmäistä kertaa :)



Sitten Galluppeihin:



KIRSI-MAMA: Tisuista on tullut ensin kirkasta nestettä ja sittemmin valkoista " maitoa" melkeinpä raskaudenpuolivälistä alkaen :)



FROG2: Meidän tytöt odottaa vaavia ihan innolla, ja vanhempi selittää koko ajan kuinka hän sitten auttaa vaippoja viemällä ja laulaa ja rauhoittelee vauvaa :) Pienenpi harjoittelee innokkaasti nukeilla hoivaamista. Ihania ovat kumpikin!



JUNEBUG: Suppareista kyselit. Multa tänään lekuri siellä keskussairaalalla kyseli supistuksista ja rehellisesti sanottuna niin alle viis tosi napakkaa on tullu ja harjoitus supapreit ei oikeestaa ollenkaan. Lääkäri sanoi ETTEI kaikille tulekkaan odotusaikana, vaan sitten kun ollaan tositoimissa niin supistukset tulevat oikein hurjan kovina ja kipeinä.



HEINÄ76: Mie en varmastikkaan päästä miestä rv39:llä koulutukseen kun silloin ollaan leikkaus salissa ja isyyslomaa ajatellaan. Ja vaikka tilanne olisi normaali eli alateitse olisi punnerrettava niin en usko että päästäisin miestä mitenkään kauhean kauas. Olen kuitenkin hänen rauhallisesta luonteestaan ja tuestaan TODELLA riippuvainen. Ukko pittää mut tolkuissaan kun olen ihan hirvittävän yli empaattinen ja herkästi kipua kokeva ihminen. Vellihousuksi olen nyt hormoonihirviönä haukkunut kun jatkuvasti pittää parkua mitä oudompia asioita! Ruokahimoja on tällä hetkellä riisi-kebab ja mansikkajugu :)



CALMUS: Vauvan liikkeistä kyselit. Meitin rinsessa tuolla riehuu ihan hullun lailla. Tänäänkin piti ultran anturia potkia ja piestä. Kovasti kääntyilee edelleen masussa.



JONZU: Olipa sulla tökerö tohtori. Suutuin ihan siun puolesta ;) Miun mielest niiden lääkäreiden pitäs välillä joutuu johonkin arviointiin minkä tekee potilaat niin pysyis hiukka nöyryys siinä hommassa eikä pitäs niin kauheen ylimielinen olla. Onko mikään ihme että minäkin kammoan sairaaloita ihan kauheasti kun lääkärit (siis ei onneksi kaikki) kuvittelee

olevansa jotain ylijumalia joiden sana o laki ja he saavat sitten kahtella polasta joka (yleensä) peloissaan/tuskissaan tulee apua hakemaan. Niiden kuitenki pitäs pittää mielessä että ne mersut mil ne ajelee jää kummasti maksamatta jos tulee kenkää töistä. Ja mehän tavallaan niiden palkat maksetaan. Huh kun oikein kiivastusin tuossa :P pittää rauhottua! hih



-MINNI- : Enpä voi väittää mahtuvani enää kaikkii äipävaatteisiini. Nyt olen semmosis jazz housuissa kulkenut kun ne venyy ihan tuhottomast ei maksa paljon ja eivät kiristä. Muut tekee jo tosi tiukkaa.



ALKOHOLIG: Nyt unohtu nikki joka kyseli isännän alkoholi tottumuksista (sorry) mutta meillä ei isäntä kyllä juo usein. Saunakalja/siidu silloi tällöin. Mutta ei mitenkään häiritsevästi. Ei kehtaa kauheesti dokailla kun on se 1.tyypin diabetes. Eikä kyl muutenkaa. Kuka siitä krapulast nyt niin tykkäis?? Nyt tosin sillä kiiluu varpajaiset mielessä ja sen hänelle ilomielin suon. Kun hänen esikoisestaan (exänkanssa) ei semmoista mahdollisuutta ollut ja minun mielestäni varpajaiset kuuluvat asiaan!!!



Siitä mieleeni tuli Galluppi: Miten teillä varpajaiset?? Suunnittelevatko miehenne niitä?



Nyt alkaa taas väsyttää, menenpä tuonne soffalle ukon kainaloon mutustamaan leivän känttyä ja rentoutumaan :)



Emppu-mamma ja rinsessa 35+6

no vähän meni yli, mutta alan selvästi parantaa tapojani. Ihaninta tässä on, että mies on nukahtanut sohvalle, eli ei ole heti kättelyssä makuuhuoneen sängyssä vaatimassa valoja pois päältä, vaan saan hetken lukea rauhassa dekkariani ! Lukisin tosi mielelläni joka ilta sängyssä ennen nukkumaanmenoa, mutta mies on yleensä aina siellä ennen minua, eikä osaa alkuunkaan nukkua, jos mulla on yöpöydän lamppu päällä.



Belleville, et päässytkään kuittaamaan helmiksien vanhimpana pinoutujana, sillä allekirjoittanut täyttää huhtikuussa 41...



Pessille tosiaan tsemppiä matkaan, toivon mukaan homma on edennyt mukavasti ja päästään pian lukemaan synnytyksestä !



Sisarus-G: poika oli aluksi tosi pettynyt, että on tulossa bratzeillä leikkivä pikkusisko, joka varmaan tuhoaa kaiken pleikkarin muistikortilta ja on muutenkin ärsyttävä (ja tytöt haisee), mutta viime aikoina on enemmänkin puhunut kaikista niistä paikoista, joihin aikoo ottaa " nallen" mukaansa ja asioista, joita aikoo opettaa. Olen yrittänyt huolehtia siitä, että hän mahdollisimman tarkkaan jo nyt sisäistäisi, ettei kukaan tule hänen tilalleen, vaan hän on aina maailman paras poika.



Torstaina pitäisi mennä katsomaan Disney on Ice pojan kanssa, ja ajatus kauhistuttaa jo ennakkoon, sillä lippuja varatessani oli paikkoja jäljellä vain yläkatsomoissa, jotka on tosiaan niin pirun ylhäällä, että sieltä tuntuu, kuin kaatuisi eteenpäin ja putoaisi. Toivotaan nyt, etten ihan oikeasti ala kompuroida, kun on tuo etuseinäistukkakin...



Tärskyvää torstaita kaikille !

kirsi-mama ja nalle rv 37 (tasan)

Mulla jatkuu tämä " hapeton" olo. huomenne on neuvola jo 8.30 enkä todellakaan tiedä, että miten saan itseni sängystä ylös. Sitä ennen pitää vielä tytöt viedä hoitoon enkä tiedä miten siitäkään selviän. Olen ollut koko viikon niin seis, etten ole oikeasti oikein mitään pystynyt tekemään. Sanoinkin miehelleni, että jos vauva meinaa vielä kauan masussa pysyä tai mennä jopa yliaikaiseksi, niin en varmaan pian pääse enää edes sängystä ylös.



Mitään ruokahimoja ei tosiaan enää ole, kun oikein mikään ei maistu. Jos jotain pitäisi tuoda esille, niin ehkä hedelmät, raikkaat juomat ja kurkku+oltermanni yhdistelmä :)



Mieheni ei oikeastaan juo kuin muutaman lasi punaviiniä viikonloppuisin. Varpajaisetkin ovat jääneet viettämättä kahdesta edellisestä, kun on ollut perhehuoneessa mun kanssa, mutta nyt aikoo sitten ottaa vahingon takaisin ja viettää kaikista kolmesta yhdellä kertaa. Yksi kaveripariskuntakin lupasi, että mies voi järkätä varpajaiset siellä ja sieltä vaimo lapsineen tulee meille yökylään ja seuraksi. Aika tosi kiva, kun meillä ei ole täällä mitään isovanhempia, mihin voisi karkuun siksi aikaa lähteä...



Meillä tytöt odottavat kovasti uutta tulokasta. Oletteko ajatelleet, että vauva tuo jotain tuliaista sisaruksille kun kotiutuu. Meillä kovasti haikaillaan prinsessa pukuja ja olenkin ajatellut, että vauva tuo esikoiselle tuhkimon puvun ja kakkoselle ruususen/belle puvun :) Onko kukaan muuten menossa Disney on Ice showon? Mä olen menossa esikoisen kanssa perjantaina. Saa nähdä miten jaksaa istua... Mut on varmaan upea ja mä olen muutenkin ihan heikkona disneyhen.



Nyt en muista oliko mitään muuta kommentoitavaa. Käyn vielä lukaisemassa noita synnytystarinoita. Ja tsemppiä Pessille!! Mistä muuten luitte synnärille lähdöstä?



Rosalunda 38rv (tänään tasan!!!)

tätä miesten menemistä, kun laskettu aika on lähellä. Jotenkin en ole koskaan osannut puhua " luvan antamisesta" , sillä en voi alkuunkaan sietää sitä ajatusta, että minun pitäisi itse aikuisena naisena kysyä joltakin lupa, että voin tehdä tai mennä. Samalla sapluunalla siis koen, ettei miehenikään tarvitse minulta lupaa tehdäkseen jotain.



Kokonaan toinen juttu onkin se, mitä ajattelen siitä, että mies ajattelee mennä johonkin kauemmas, jos olen itse tässä tilassa ja lähtö lähellä. Mikäli kurssille mennään niin, ettei sieltä sitten kertakaikkiaan pääse tarvittaessa mukaan synnytykseen, pidän sitä aika loukkaavana - ihan kuin hän ei haluaisikaan mukaan, mutta ei vaan ole kehdannut mitään sanoa. Ei mikään kurssi voi olla niin tärkeä, että sen takia mahdollisesti missataan oman lapsen syntymä, mikäli siihen osallistumista pitää tärkeänä.



Mikäli kurssilta on tosiaan omalla autolla tai muuten mahdollista päästä kohtuuajassa sairaalaan, en näe mitään syytä, miksei siihen osallistuttaisi samalla tavoin kuin muuhunkin kodin ulkopuolella olevaan toimintaan. Odottamistakaan ei pidä liioitella, sillä useimmiten vauva valitsee hetkensä, ja haarukka on aika iso, kun puhutaan muutamasta viikosta, eli koko ajan ei voi pelkästään olla kengät jalassa valmiina lähtöön.



Taas on olemassa vaara, että joku loukkaantuu sanomisistani, mutta silläkin uhalla: olen hieman huvittuneena seurannut keskustelua siitä, miten aikaisessa vaiheessa osa odottajista valmistelee kotiaan vauvalle, pakkaa sairaalakassinsa, ostaa vaippansa ja vaununsa yms. En suinkaan väitä, että oma viime hetken tyylini on paras, mutta joku kohtuus tässäkin pitäisi olla. Odottava äiti on ilmeisesti vaan niin malttamaton, että loppupäästä pitäisi tosiaan saada tempaista ainakin muutama viikko pois.



Tässä odotuksen kärvistelyssä tulee varmasti aiheutettua myös läheisille tukalia hetkiä, sillä he eivät mitenkään voi kokea tilannetta yhtä konkreettisesti, mutta yrittävät parhaansa mukaan elää mukana. Kaikki pisteet isukeille, jotka ymmärtävät pitää suunsa kiinni ja olla kommentoimatta, kun tuleva äiti vaahtoaa vieressä " kohta lähtemisestä" , vaikka lasketusta ajasta puuttuu vielä viikkoja...



En myöskään haluaisi olla sellainen monsteri, jolle mieheni ei uskaltaisi vapautuneesti kertoa omista ajatuksistaan silläkin uhalla, etteivät ne välttämättä minua ilahduta. Olen iloinen siitä, että mieheni sai hyvissä ajoin sanottua, ettei oikeastaan haluaisi lähteä mukaani synnyttämään, vaan jäisi mieluummin huolehtimaan esikoisesta ja koirasta. Ensimmäisessä synnytyksessä en sanoisi miehestäni olleen juurikaan apua, sillä nukkui koko pahimman supisteluvaiheen, mikä otti minua aivan suunnattomasti päähän tuolloin. Siitäkin huolimatta olisin toki tykännyt, että hän on läsnä, mutta paljon enemmän arvostan sitä, ettei hän lähde vastahakoisena mukaani. Niinpä minulla oli hyvää aikaa sopia serkkuni kanssa tukihenkilönä toimimisesta, jolloin hänkin saa tehtyä omat järjestelynsä äkkilähdön varalle. Loppujen lopuksi, serkustani saattaa olla paikan päällä paljon enemmän konkreettista hyötyä, vaikka henkisesti se ei toki ole sama asia.



kirsi-mama (ja vielä olis 3 viikkoa)