kiitos narsistiselle kasvatukselle lapsuudessani, en osaa

Toki voin töksäytellä, mutta olen yleensä hienotunteinen aina siihen asti, että voin itse pahoin.



Tärkeintä mulle on AINA ollut se, että muut voivat hyvin, mulla ei ole mitään merkitystä. Siksi tunnen aika ajoin tarvetta eristäytyä ihmisistä, koska jos pitäisi sanoa jotain negaa, menen lukkoon.



Nuorempana en uskaltanut edes sanoa ihan neutraalia mielipidettä, ennenkuin olin varma siitä, että se oli " kaikkien" hyväksymä.



Isäni saa vieläkin aivan valtavia, mielettömiä raivokohtauksia, jos hänen kanssaan on aivan yksinkertaisessakin asiassa eri mieltä, kuten " onko huomenna sateinen ilma" . Kun olin lapsi, jos sanoin mitään poikkiteloista, hän löi aivan sumeilematta. Aina niin ettei äiti ollut paikalla.

Siitä kiitos miehelleni joka on eheyttänyt minut.