Lue keskustelun säännöt.
Ymmärsin yhtäkkiä lasteni isän olevan autisminkirjolla
01.05.2024 |
Olemme eroamassa. Mieheni on itsekeskeinen ja hänellä on haasteita arjen perusasioissa, vaikka töissä menestyy. Miehelläni on 2 lasta aiemmasta suhteesta, joiden heti ensimmäistä kertaa nähdessäni ymmärsin olevan jollain tavalla erilaisia. Miehestäni en sitä jostain syystä aluksi huomannut, olin varmaan niin rakkaudesta sokea. Saimme yhteisen lapsen, joka on normaali. Siitä lähtien elämämme on ollut haastavaa, koska tuntuu, että mieheni ei ymmärrä meidän lastamme ja suosii aiemman suhteen lapsia, koska ne ovat samanlaisia kuin hän. Asiaa pitkään selvitettyäni ymmärsin, että ainoa yhdistävä ja erottava tekijä on oltava autisminkirjon häiriö.
Onko kukaan eronnut autisminkirjon häiriön omaavasta? Miten asiat sujuivat eron jälkeen? Entä tällainen tapaus jossa isä on ns eri planeetalta kuin lapsi?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottovoitto kohdallasi, mikäli lapsellasi ei mitään piirteitä.
Isän ja lapsen suhde saattaa jopa parantua, kun eivät enää valvovan silmäsi alla asu. Ole silti kuulolla ja opettele kommunikoimaan eri tavalla, jota eksä ymmärtää.
Millä tavalla? Ja jos kaikki tavarat yms jatkuvasti hukassa ja asiat opetetaan lapselle päinvastoin mitä kuuluu yms., niin miten lapsi pystyy sitten eron jälkeen elämään kahdessa täysin eri maailmasta olevassa kodissa?
ap
Autismin piirre on järjestelmällisyys, adhd:n piirre on, että kaikki on hukassa. Onko miehellä ja lapsilla virallista diagnoosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin lääkäri ei ole diagnosoinut miestäsi niin kyse voi olla mistä vain. Hankalasta luonteesta tai persoonallisuushäiriöstä. Ehkä syitä on tässä vaiheessa turha miettiä vaan pääasia, että olette eroamassa jos homma ei toimi. Lapsi voi eron jälkeen tulla toimeen isänsä kanssa tai ei. Isän vastuulla on aikuisena ihmisenä hyväksyä lapsensa sellaisena kuin on ja miettiä keinoja miten vuorovaikutus heidän välillään paranisi. Jos hän ei tähän kykene niin on varmaan parempi, että lapsi asuu eron jälkeen sinun luonasi ja tapaa isäänsä vähän vähemmän? Jos exäsi ryhtyy kakkapääksi eron jälkeen niin ei auta muuta kuin hyväksyä se, että jotkut ihmiset ovat pa*koja (tuollaiset ihmisethän ei muutu) ja yrittää järjestää sinun ja lapsesi elämä mahdollisimman hyväksi.
Kumma kun lähiomaisen tiedot eivät pidä i
Jotkut tilanteet ovat eri asia kuin pysyvät, hallitsevat persoonan piirteet. Pitäisi oikeasti kuunnella niille altistunutta lähiomaista, joka on paras asiantuntija. Virallinen diagnoosi on se viimeinen varmistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän epäselväksi millä pätevyydellä teit miehesi diagnoosin.
Mitä jos menisit ja kokeilisit suhdetta tuollaisen henkilön kanssa, ja tapaisit hänen lapsiaan...helpottaisi diagnosointia huomattavasti.
Voi lääkäri parkoja, ei ihme että sanotaan nepsytutkimuksien olevan pitkiä ja rankkoja kaikille osapuolille.
Vielä rankempaa on elää terveenä pahasti nepsyn kanssa. Minulla on siitä yli 50 vuoden kokemus.
Kukaan ei synny tahallaan minkään syndrooman kanssa, mutta aikuinen on itsestään vastuussa.
Kuka pakottaa?
Ei kukaan, kunhan nyt synnyin terveenä tuollaiseen perheeseen.
Kukaan ei jaksa lukea sun paskoja satuja. Sinunlaisellekko pitäisi jonkun kertoa omasta elämästä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottovoitto kohdallasi, mikäli lapsellasi ei mitään piirteitä.
Isän ja lapsen suhde saattaa jopa parantua, kun eivät enää valvovan silmäsi alla asu. Ole silti kuulolla ja opettele kommunikoimaan eri tavalla, jota eksä ymmärtää.
Millä tavalla? Ja jos kaikki tavarat yms jatkuvasti hukassa ja asiat opetetaan lapselle päinvastoin mitä kuuluu yms., niin miten lapsi pystyy sitten eron jälkeen elämään kahdessa täysin eri maailmasta olevassa kodissa?
ap
Autismin piirre on järjestelmällisyys, adhd:n piirre on, että kaikki on hukassa. Onko miehellä ja lapsilla virallista diagnoosia?
Samalla henkilöllä voi olla autismi ja adhd, minäkin tiedän erään jolla on tästä viralliset diagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellisin asia Aspergerissa on kyvyttömyys vastavuoroisuuteen. Aspergerhenkilö ei ymmärrä vastata kauniiseen eleeseen omalla kauniilla eleellään. Hän ei kykene osoittamaan empatiaa, kun sitä odotat. Ei hän pahaa tarkoita, vaan hän ei vain ymmärrä käyttäytyä muiden tavoin. Pitää siis tottua, että näitä eleitä häneltä ei saa. Kanssakäyminen sujuu, kun asioista on sovittu loogisen yksinkertaisesti. Toisinaan Aspergerhenkilö jumittuu erityiskiinnostuksensa kohteisiin. Silloin hänen kannattaa antaa olla rauhassa. Lapsen kanssa hän pärjää ihan hyvin, jos kaikesta on sovittu. Mutta hänestä ei ole lapsen lohduttajaksi, eikä hän juuri pysty oma-aloitteisuuteen lapsen kanssa. Leikki on toistavan mekaanista, ei luovaa. Lapsistaan Aspergerhenkilö on lähinnä ylpeä kuin että tuntisi rakkautta heitä kohtaan.
Vastaile edelleen itsellesi näin vapun kunniaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei autisminkirjo selitä huonoa käytöstä. Oma isä on kirjolla ja paras isä mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lla pätevyyttä tehdä diagnooseja? Epäilen vahvasti ettei ole.
Ei sillä ole. On monta päivää sepitellyt autististisitä juttuja että saa haukkua ja olla muka viisas. Hyi.
Hae kaljaa ja ota rauhoittavat.
Kun näin vastaat olet seko.
Pyh, en todellakaan. Minä olen se, jonka pää on pysynyt kasassa kun muilla on lähtenyt keulimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei jaksa lukea sun paskoja satuja. Sinunlaisellekko pitäisi jonkun kertoa omasta elämästä..
No poistu sitten täältä. Mene jo.
Yksi kysymys:
Kuka määrittelee ja millä koulutuksella sen, milloin ihminen on "autismin kirjoilla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei autisminkirjo selitä huonoa käytöstä. Oma isä on kirjolla ja paras isä mitä on.
Joillakin se näkyy juuri käytöksessä. Esim. Miina Äkkijyrkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottovoitto kohdallasi, mikäli lapsellasi ei mitään piirteitä.
Isän ja lapsen suhde saattaa jopa parantua, kun eivät enää valvovan silmäsi alla asu. Ole silti kuulolla ja opettele kommunikoimaan eri tavalla, jota eksä ymmärtää.
Millä tavalla? Ja jos kaikki tavarat yms jatkuvasti hukassa ja asiat opetetaan lapselle päinvastoin mitä kuuluu yms., niin miten lapsi pystyy sitten eron jälkeen elämään kahdessa täysin eri maailmasta olevassa kodissa?
ap
Haetko sä meiltä lupaa estää isää tapaamasta lastaan normaalisti, vai mikä tässä nyt on sun ongelma? Anna lapsen ja isän toimia keskenään, kuten parhaaksi näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tää tuli, että autisminkirjolla olevilla olisi jotenkin keskivertoihmistä parempi oikeustaju? Sun kokemuksen perusteella ei ole sama kuin yleensä. Kyllä esim. huoltajuusriita-asioissa autisminkirjon kanssa ollaan tekemisissä ihan arkisesti paljonkin. Näin ainakin perheoikeudellisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Oleellisin asia Aspergerissa on kyvyttömyys vastavuoroisuuteen. Aspergerhenkilö ei ymmärrä vastata kauniiseen eleeseen omalla kauniilla eleellään. Hän ei kykene osoittamaan empatiaa, kun sitä odotat. Ei hän pahaa tarkoita, vaan hän ei vain ymmärrä käyttäytyä muiden tavoin. Pitää siis tottua, että näitä eleitä häneltä ei saa. Kanssakäyminen sujuu, kun asioista on sovittu loogisen yksinkertaisesti. Toisinaan Aspergerhenkilö jumittuu erityiskiinnostuksensa kohteisiin. Silloin hänen kannattaa antaa olla rauhassa. Lapsen kanssa hän pärjää ihan hyvin, jos kaikesta on sovittu. Mutta hänestä ei ole lapsen lohduttajaksi, eikä hän juuri pysty oma-aloitteisuuteen lapsen kanssa. Leikki on toistavan mekaanista, ei luovaa. Lapsistaan Aspergerhenkilö on lähinnä ylpeä kuin että tuntisi rakkautta heitä kohtaan.
No tuokin on hyvin kärjistävä kuvaus. Autismin kirjolla on hyvin monenlaista käytöstä. Toiset ovat yliempaattisia ja reagoivat äärettömän herkästi muiden ihmisten tunteisiin ja voivat alkaa lohduttamasn ihmisiä vaikka ei ollenkaan tarvitsisi. Toiset taas ovat aleksityymisiä eivätkä tunnista omia eikä toisten tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikista sama lopputulos, että minussa ei ole se ongelma noiden perusteella. Minua ei ole koskaan kiusattu, olen erittäin sosiaalinen yms yms yms. Lisäksi lastamme kehutaan sosiaalisista taidoistaan, josta mieheni ei pidä, koska hänen aiemman suhteen lapsilla on niissä suuria haasteita.
ap
Aloituksesi ja kommenttiesi perusteella sinä Ap vaikutat ilkeältä ja pahansuovalta. Vaikka kaverisi sanoisivat ettei vika ole sinussa, niin he voivat olla väärässä.
Nuo lapset mistä puhut ovat kaikki miehesi lapsia. Miehelläsi ei ole syytä eriarvoistaa lapsiaan. Sen sijaan sinä kommentoit ilkeästi aiemman suhteen lapsia. Haluat myös erottaa oman lapsesi isästään.
Älä jaksa. Ap on joustava ja ystävällinen. Sinä olet tyly besserwisser.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tää tuli, että autisminkirjolla olevilla olisi jotenkin keskivertoihmistä parempi oikeustaju? Sun kokemuksen perusteella ei ole sama kuin yleensä. Kyllä esim. huoltajuusriita-asioissa autisminkirjon kanssa ollaan tekemisissä ihan arkisesti paljonkin. Näin ainakin perheoikeudellisessa työssä.
Keskimäärin autismin kirjolaisilla on korkea oikeudentaju ja he ovat oikeudenmukaisia. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä että kaikilla autisminkirjolaisilla olisi näin. Jos "normaali"väestöstä tietyllä prosentilla on hyvä oikeudentaju niin autisminkirjolaisilla tämä prosenttiluku on isompi verrattuna neurotyypillisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on kyllä ilmoittanut, että eron hetkellä tekee minulle kaiken mahdollisen kiusan. Muutenkin hän on käsittämättömän ilkeä ihminen, kellä ei tunnu olevan mitään suodatinta siinä, mitä suustaan päästelee..
ap
Eihän tuollainen ole autismioireilua. Miestäsi vaivaa jokin ihan muu häiriö kuin autismi.
Autismista en tiedä, kun en ole psykologi mutta yhdestä mulkkuuden kirjolla olleesta erosin. Ja se oli aika paskaa se. Kirjolla on edelleen.
Kun näin vastaat olet seko.