Vappuaaton lakilliset! Minkälaiset paperit kirjoitit ja teitkö jotain niiden arvosanojen eteen?
Itse kirjoitin yhden E:n, kolme ämmää ja kaksi C:tä.
En lukenut mihinkään yhtään. En myöskään tehnyt koulun eteen lukiossa mitään. En oppinut opiskelemaan koskaan ja se kostautui vasta myöhemmin elämässä.
Kommentit (75)
LLL LLL
Lukion käytin bilettämiseen ja villeihin miehiin, kirjoituksiin luin aika maltillisesti, mutta luin kuitenkin. Sattui hyvä tuuri, pisterajat laski saksassa, ranskassa ja ruotsissa ja oli muutenkin tilastollisesti heikko vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muutkin usein ällien ylioppilaat että mitä teistä sitten tuli? Kiinnostavaa.
Kirjoitin neljä laudaturia (äidinkieli, ruotsi, englanti ja reaali) ja lyhyestä saksasta magnan, eximiaa ei minun aikanani vielä ollut. Minusta ei tullut koskaan mitään, jätin yliopisto-opinnot gradua vaille ja nyt olen pitkäaikaistyötön vajaa kuusikymppinen.
EMMCC, kevät 97 sain lakin. Pikkasen selailin kirjoja porukoiden mieliksi. Siitä intin kautta suoraan työelämään, 26 vuotta takana ja 21 työvuotta edessä. Hiiohoi.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ketjut vetää puoleensa aina lähes pelkästään niitä L:n tai vähintäänkin E:n ylioppilaita, vaikka kirjoitukset ois ollut kymmeniä vuosia sitten. Elämän suurin saavutusko?
Tuskin. Kaikki lukiosta erinomaisilla papereilla valmistuneet kaverit jatkoivat yliopistoon ja valmistuivat sieltä. Se nyt ainakin on suurempi saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muutkin usein ällien ylioppilaat että mitä teistä sitten tuli? Kiinnostavaa.
Kirjoitin neljä laudaturia (äidinkieli, ruotsi, englanti ja reaali) ja lyhyestä saksasta magnan, eximiaa ei minun aikanani vielä ollut. Minusta ei tullut koskaan mitään, jätin yliopisto-opinnot gradua vaille ja nyt olen pitkäaikaistyötön vajaa kuusikymppinen.
Ohoh. Ois sun kyllä kannattanut sen gradu tehdä. Varmasti melko kevyesti olisit saanut noin fiksuna tehtyä valmiiksi. Oliko rima liian korkealla? Ois pitänyt saada gradustakin L?
Kirjoitin c n paperit ja aion laittaa lakin päähän huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muutkin usein ällien ylioppilaat että mitä teistä sitten tuli? Kiinnostavaa.
Kuten arvata saattaa, monialainen häsläri ja kategorinen kaikestakiinnostuja: tuplamaisteri, väikkäritutkija, kirjailija, korkeakouluope.
Luin ja keskityin opiskeluihin todella paljon, mutta silti vain neljä A:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muutkin usein ällien ylioppilaat että mitä teistä sitten tuli? Kiinnostavaa.
Kirjoitin neljä laudaturia (äidinkieli, ruotsi, englanti ja reaali) ja lyhyestä saksasta magnan, eximiaa ei minun aikanani vielä ollut. Minusta ei tullut koskaan mitään, jätin yliopisto-opinnot gradua vaille ja nyt olen pitkäaikaistyötön vajaa kuusikymppinen.
Ohoh. Ois sun kyllä kannattanut sen gradu tehdä. Varmasti melko kevyesti olisit saanut noin fiksuna tehtyä valmiiksi. Oliko rima liian korkealla? Ois pitänyt saada gradustakin L?
Oli varmaan rima liian korkealla enkä osannut pyytää apua gradun tekoon. Lisäksi olin, näin jälkeenpäin arvioiden, vakavasti masentunut koko lukion ja yliopiston ajan. Mutta siitä huolimatta minulla on ollut ihan kiva elämä ja paljon omaa aikaa kiinnostaviin harrastuksiin, enkä mitenkään harmittele opintojen kesken jättämistä.
Vierailija kirjoitti:
LEEMM. Varsinkin fysiikan ällän ja pitkän matikan een eteen tein kovasti töitä. En ymmärrä ihmisiä, jotka menevät lukioon mutta sitten eivät tee hommia.
No ne 'ihmiset' on teinejä. Ihan ymmärrettävää jos ei napostele.
Viisi ällää. Istun vappu-aattona koneella kirjoittamassa vauva-palstalle, kun kaikki muut juhlivat ystävien kanssa.
Onneksi täällä on muitakin luusereita paikalla tähän aikaa. Ilman ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa muutkin usein ällien ylioppilaat että mitä teistä sitten tuli? Kiinnostavaa.
Kirjoitin neljä laudaturia (äidinkieli, ruotsi, englanti ja reaali) ja lyhyestä saksasta magnan, eximiaa ei minun aikanani vielä ollut. Minusta ei tullut koskaan mitään, jätin yliopisto-opinnot gradua vaille ja nyt olen pitkäaikaistyötön vajaa kuusikymppinen.
Ohoh. Ois sun kyllä kannattanut sen gradu tehdä. Varmasti melko kevyesti olisit saanut noin fiksuna tehtyä valmiiksi. Oliko rima liian korkealla? Ois pitänyt saada gradustakin L?
Oli varmaan rima liian korkealla enkä osannut pyytää apua gradun tekoon. Lisäksi olin, näin jälkeenpäin arvioiden, vakavasti masentunut koko lukion ja yliopiston a
Hyvä asenne nykyään. Niinhän se menee, että kun jotain menettää, niin jotain muuta (kenties jopa parempaa) saa tilalle. Ja onnellisuus on pitkälti asenteesta kiinni, ei tutkinnoista ja titteleistä.
Äidinkielestä L, reaalista M, enkusta ja ruotsista C:t.
Enpä valmistautunut juurikaan. Juuri lukiovuosiini mahtui monia traumaattisia kokemuksia, lähinnä yritin selvitä ne vuodet hengissä ja järjissäni. Äikän ällä oli silkkaa taitoa, muista olisin takuulla kirjoittanut paremmin jos olisin pystynyt valmistautumaan.
No, minusta tuli kirjallisuustieteilijä, joten se ällä oli ainoa joka jatkohauissa mihinkään vaikutti. Tokarin ja pääsykokeen painoarvo 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LEEMM. Varsinkin fysiikan ällän ja pitkän matikan een eteen tein kovasti töitä. En ymmärrä ihmisiä, jotka menevät lukioon mutta sitten eivät tee hommia.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukio mun aikana, amikseen en todellakaan halunnut.
Eikö vaihtoehtona ollut ahkera opiskelu?
Kun oppii hyvin vähemmälläkin opiskelulla, toiset vaan opiskelee tehokkaammin. Miksi se on sinulle ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LEEMM. Varsinkin fysiikan ällän ja pitkän matikan een eteen tein kovasti töitä. En ymmärrä ihmisiä, jotka menevät lukioon mutta sitten eivät tee hommia.
No ne 'ihmiset' on teinejä. Ihan ymmärrettävää jos ei napostele.
Totta tuo teineys. Itse loppuvuodesta syntyneenä aikoinaan huomasin, että aloin olla vasta kolmantena lukiovuonna riittävän kypsä lukio-opintoihin. Etenkin äidinkielessä ja esseissä näkyi hurja parannus. Myös osassa reaaliaineita. Mun ois kannattanut kirjoittaa ylioppilaaksi joskus 20-vuotiaana eikä 18-vuotiaana. Ois tullut parempi todistus.
eri
Kuusi laudaturia kirjoitin. Pitkä matikka, reaalissa fysiikka & kemia, pitkä saksa, lyhyt enkku, äikkä ja ruotsi. Matikkaan ja fysiikkaan panostin eniten, mutta kyllä kemiankin kanssa ahkeroin. Tosin lukion kolmannella laiminlöin matikan kokonaan, jouduin opiskelemaan sen lukulomalla ja pari viikkoa siihen meni. Kielet meni todella vähällä hiellä, ruotsista ei lukion aikana ollut edes läksyjä kertaakaan. Enkun opin televisiosta.
Kirjoitin ison suoran. Totta kai arvosanojen eteen piti opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LEEMM. Varsinkin fysiikan ällän ja pitkän matikan een eteen tein kovasti töitä. En ymmärrä ihmisiä, jotka menevät lukioon mutta sitten eivät tee hommia.
No ne 'ihmiset' on teinejä. Ihan ymmärrettävää jos ei napostele.
Totta tuo teineys. Itse loppuvuodesta syntyneenä aikoinaan huomasin, että aloin olla vasta kolmantena lukiovuonna riittävän kypsä lukio-opintoihin. Etenkin äidinkielessä ja esseissä näkyi hurja parannus. Myös osassa reaaliaineita. Mun ois kannattanut kirjoittaa ylioppilaaksi joskus 20-vuotiaana eikä 18-vuotiaana. Ois tullut parempi todistus.
eri
Synnyin marraskuussa, koulu sujui aina hyvin. 7 ällää.
LLLEEEEB. Opiskelin kyllä ihan jonkin verran, mutten yhtä paljon kuin moni muu - myös matalampia arvosanoja saanut - minkä vuoksi tunsin huonoa omaatuntoa arvosanoistani ja melkeinpä huijarifiiliksiä. B:n kirjoittamaani kokeeseen en opiskellut yhtikäs yhtään, en tehnyt edes yhtä tehtävää. En lukenut kaikkia teorioitakaan. Elämässä tapahtui silloin monenlaista, joten en vain jaksanut kaikkea. Se koe meni vähän mönkään, mutta eipä se haittaa!
Olin siitä onnekas,.että oppiminen oli minulle helppoa. L:ää ja E:tä tuli hyvin kohtuullisella lukemisella. Pääsin myös yliopistoon ekalla yrittämällä haluamalleni paikkakunnalle ja sain ykkösvaihtoehtoni pääaineeksi. Opiskelu oli kivaa ja paljon ehti elää muuta elämää siinä sivussa. Nykyään olen kiitollinen hyvästä nuoruudesta, mutta ennen lukiota oli vaikeaa löytää omia porukoita.