Lapsi on aivan erilainen kotona ja päiväkodissa - mitä tehdä?
3 v lapsemme on ollut päiväkodissa vajaan vuoden. Lapsi on kotioloissa puuhakas, leikkii aktiivisesti yksin ja yhdessä vanhempien kanssa. Lapsi on kotona myös rauhallinen, lukee mielellään kirjoja jne. Lapsi on perusiloinen, tekee mielellään kotitöitä vanhemman kanssa ja puuhailee mielellään ulkona pihatöissä. Lapsi juttelee paljon, sanavarasto on laaja. Ruutuaikaa meillä on kohtuudella, eikä ruutua katsota joka päivä. Päiväunia lapsi ei kotona enää nuku, yöt lapsi nukkuu pääsääntöisesti sikeästi. Ruoka maistuu kotona melko hyvin. Jos meillä kotona on kylässä vaikka kaverini lapsensa kanssa, leikkii lapseni kiltisti. Meillä on rauhallinen koti ja päivissä selkeä rytmi. Kotona lapsi kuuntelee vanhempien ohjeita ja lapsella on selkeät rajat.
Päiväkodista saatava palaute on ihan erilaista. Ruokailut ovat levottomia, lapsi ei malta istua pöydän ääressä ruoan syötyään, kun pitäisi odottaa ruokailun loppumista. Alkuun ei syönyt päiväkodissa lainkaan, nykyään syö jonkin verran. Lapsi ei nukahda päiväunille, vaan on levoton. Lapsi on päiväkodissa usein aggressiivinen, saattaa vaikka tönäistä toista tai heittää hiekkaa hiekkalaatikolla toisen päälle. Lapsen on vaikea odottaa, kun isoa lapsiryhmää puetaan tai on joku muu siirtymätilanne. Siivoaminen ei päiväkodissa kiinnosta, vaan lapsi pakenisi noista tilanteista. Lapsi ei suostu kuuntelemaan päiväkodin aikuisten ohjeita läheskään aina. Järjestään lapsesta tuleva palaute päiväkodista on negatiivista.
Mistä ihmeestä tässä on kyse ja mikä helpottaisi? On raskasta saada joka päivä lapsesta ikävää palautetta, kun kotona lapsi on ihan erilainen. Enkä siis kiellä, etteikö päiväkodissa lapsi tekisi ikäviä asioita. Harmittaa vain, miksi lapsi on päiväkodissa niin erilainen.
Kommentit (40)
Meillä on myös nyt 3-vuotias lapsi, ainut lapsi. Hän on ollut päiväkodissa varautunut muita lapsia kohtaan ja pitänyt tarkasti kiinni omasta reviiristään. Hän ei väistä ketään, vaan on saattanut lyödä ja töniä. Päiväkodin opettaja ja hoitajat ovat ottaneet lapsen luonteen ja käytöksen huomioon. Asiasta on keskusteltu. Tämä on yksi asia mikä on kirjattu vasuun, että tukevat kaveritaidoissa. Tämä on ihan päivän selvä asia, että päiväkodin pitää järjestää varhaiskasvatusta ja ottaa huomioon lapsien erityispiirteitä. Meidän päiväkodissa onneksi homma toimii.
Kotona ei tarvitse odottaa, kunnes muut ovat syöneet tai puettu. Kotona ei nuku päiväunia, päiväkodissa on pakko olla lepohetkellä. Eihän noita tilanteita voi siis verrata. Laitapa hänet kotona tunniksi makailemaan sänkyyn hämärään huoneeseen ja katso onko levoton.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös nyt 3-vuotias lapsi, ainut lapsi. Hän on ollut päiväkodissa varautunut muita lapsia kohtaan ja pitänyt tarkasti kiinni omasta reviiristään. Hän ei väistä ketään, vaan on saattanut lyödä ja töniä. Päiväkodin opettaja ja hoitajat ovat ottaneet lapsen luonteen ja käytöksen huomioon. Asiasta on keskusteltu. Tämä on yksi asia mikä on kirjattu vasuun, että tukevat kaveritaidoissa. Tämä on ihan päivän selvä asia, että päiväkodin pitää järjestää varhaiskasvatusta ja ottaa huomioon lapsien erityispiirteitä. Meidän päiväkodissa onneksi homma toimii.
Eivät ne ehdi paljoa kiinnittää yksittäiseen lapseen päivän aikana huomiota, kun lastenhoidon lisäksi tehtävänä on myös varhaiskasvatusbyrokratia. Henkilökunnan määrää päiväkodeissa ei ole lisätty yhtään sen jälkeen, kun varhaiskasvatus otettiin käyttöön. Paperit pidetään kunnossa mutta muuten arki on silkkaa selviytymistä.
Kertokaapa:
Miten se vanhempi voi vaikka töistä käsin vaikuttaa siihen, miten lapsi päiväkodissa käyttäytyy?
3-vuotias on liian nuori päiväkotiin. Jää hoitamaan lastasi kotiin, tarjoat hänelle hyvän tulevaisuuden. Lapsi on pieni vain muutaman vuoden ajan. Voit ihan hyvin "uhrata" pari vuotta työurastasi lapsesi tulevaisuuden eteen.
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias on liian nuori päiväkotiin. Jää hoitamaan lastasi kotiin, tarjoat hänelle hyvän tulevaisuuden. Lapsi on pieni vain muutaman vuoden ajan. Voit ihan hyvin "uhrata" pari vuotta työurastasi lapsesi tulevaisuuden eteen.
Esimerkiksi vakituisesta työpaikasta ei niin vain olla poissa. Ja kuka uskaltaisi hylätä vakituisen työn tällä hetkellä? Ei se vanhempien epävarmuus tulevastakaan lapseen välttämättä hyvänä asiana heijastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias on liian nuori päiväkotiin. Jää hoitamaan lastasi kotiin, tarjoat hänelle hyvän tulevaisuuden. Lapsi on pieni vain muutaman vuoden ajan. Voit ihan hyvin "uhrata" pari vuotta työurastasi lapsesi tulevaisuuden eteen.
Esimerkiksi vakituisesta työpaikasta ei niin vain olla poissa. Ja kuka uskaltaisi hylätä vakituisen työn tällä hetkellä? Ei se vanhempien epävarmuus tulevastakaan lapseen välttämättä hyvänä asiana heijastu.
Eikä se lapsi niitä kaveritaitoja kotona opi, vaan ikätoverien kanssa.
Omalla lapsellani alkoi esiintyä vastaavanlaisia haasteita kun siirtyi kolmevuotiaana perhepäivähoitajalta päiväkotiin. Aikuisia kyllä kuunteli, mutta muuten toiminta oli haastavaa.
Lapseni sai adhd-diagnoosin ekaluokan jälkeen, eikä tämä tullut itselleni yllätyksenä. Isot ryhmät ja paljon noudatettavia ohjeita kuormittavat lapsia todella paljon. Meilläkin kotona hommat on aina sujuneet, mutta kotona kuormitus onkin huomattavasti vähäisempää.
Nythän on joka tapauksessa vasuarvioinnit käynnissä, joten ottaisin lapsen haasteet puheeksi siellä ja pohtisitte yhdessä työntekijöiden kanssa miten lasta voisi tukea parhaiten.
Ja muista, että kolmevuotias on vielä aika pieni ja harjoittelee monia asioita. Vuoden päästä tilanne voi olla täysin toinen.
Ihmekkös tuo,on päiväkodin meno nykyään sellaista...
"Esimerkiksi vakituisesta työpaikasta ei niin vain olla poissa. Ja kuka uskaltaisi hylätä vakituisen työn tällä hetkellä? Ei se vanhempien epävarmuus tulevastakaan lapseen välttämättä hyvänä asiana heijastu."
"Eikä se lapsi niitä kaveritaitoja kotona opi, vaan ikätoverien kanssa."
Elämä on valintoja. Hyvä lapsuus ja vanhemman katkeamaton työura ovat valintoja, jotka eivät aina mahdollistu samaan aikaan. Lapsuus on lyhyt, mutta sillä on iso merkitys koko elämälle. Jos oikeasti luet oikeiden ammattilaisten (esim. lastenpsykiatrit, kehityspsykologit) mielipiteitä, niin päiväkoti ei ole 3-vuotiaiden paikka. 3-vuotias tarvitsee vielä aikuisen yksilöllistä huomiota niin paljon, että se ei päiväkodissa mahdollistu. Päiväkoti ei tee hyvää 3-vuotiaan kehitykselle.
Se, että hoitaa lasta kotona, ei tarkoita, että nyhjätään kotona 4 seinän sisällä. Mennään ulos, sovitaan tapaamisia leikkipuistoon, käydään kerhoissa, muskareissa, seurakunnan pyhäkoulussa yms. tilaisuuksissa missä on kohtuullisen kokoinen lapsiryhmä ikätasoon nähden. 3-vuotiaalle kohtuullinen lapsiryhmä on muutamia lapsia, ei päiväkodin lähes 20 lasta.
Jos ei halua antaa aikaansa lapsille, kun he ovat pieniä, kannattaa miettiä sitten keskittymistä siihen uraan, ja jättää lapset hankkimatta. Lapsuus on tärkeä ja korvaamaton aika, jolla on suuri merkitys koko elämälle. Muutama vuosi sinun elämästäsi on 80 vuoden sijoitus lapsesi elämään.
Lapset ovat välillä ihan erilaisia kotona ja päiväkodissa. Kotona ainoana lapsena saa tietysti erilailla huomiota, eikä esimerkiksi siirtymiin liity juurikaan odottelua toisin kuin päiväkodissa. Toisaalta taas ryhmäpaine saattaa auttaa joissakin asioissa, kuten syömisessä tai pottailussa.
Meillä auttoi noihin päiväkodin lepohetkiin se, että harjoiteltiin kotona sitä, että päiväuniaikaan on levättävä ja annettava muiden nukkua. Ei siis tarvitse itse nukkua mutta on annettava muille mahdollisuus siihen. Hoitajien kanssa on sovittu, että jos lapsi ei itse ole nukahtanut muiden nukutusten aikana, niin saa nousta. On nyt oppinut rauhoittumaan lepohetken aikana niin, että palautetta levottomasta härväämisestä uniaikaan ei enää tule. Nukkuu lyhyet päiväunet ehkä 2-3 kertaa viikossa.
En oikein muuta osaa sanoa kuin jutelkaa asiasta hoitajien ja lapsen kanssa. Vaikka 3-vuotias on vielä pieni, niin eivät he mitään tyhmiä ole.
Minä miettisin mahdollisuutta päiväkodin vaihtoon. Enkä välttämättä edes tarkoita, että päiväkodissa olisi mitään vikaa vaikka niinkin voi olla.
Lapsi varmasti kuormittuu isosta ryhmästä jne. kuten edellä on todettu. Kuitenkin jos te olette nyt vuoden jälkeen yksin miettimässä, mitä tehdä, se kertoo ehkä, että ehkä päiväkodin työntekijöillä ei ole osaamista järjestää ja/ tai kommunikoida tukitoimistaan.
Omilla lapsilla päiväkoti vaihtui muuton jälkeen ja toisella lapsella kuin taikaiskusta parani myös koko päiväkotielämä. En vieläkään tiedä mikä vanhassa oli tarkalleen ongelma, mutta uudessa hän oli yllättäen iloinen, meni mielellään, kehittyi huimasti ja sai kavereita ja positiivista palautetta. Me olimme siihen asti ajatelleet, että pulmat johtuvat pääosin lapsestamme (ei ryhmästä tai aikuisista tms.), mutta ei asia niin tainnut ollakaan.
Ajattelen sitäkin, että kesäloman tauon jälkeen lapsi saattaisi uudessa ympäristössä pystyä irrottautumaaan vanhoista tavoistaan. Nythän kaverit, aikuiset ja hän itsekin olettavat tietynlaista käytöstä ja se siten tulee helpommin esiin.
Jos ei tämä ole hyvä vaihtoehto, niin velo mukaan ja keskustelemaan lapsen tukemisesta.
Ap,ei siellä jaksa aikuisetkaan niin saatikka lapset. En olisi erityisen huolissaan. Luultavasti aistikuormitus on liian suurta ja stressitasot liian korkealla.
Itsellä vastaava tilanne. Rassaa, kun lapsesta tuntuu tulevan jatkuvasti huonoa palautetta päiväkodista. Lasta ei kehuta. Kun kysyin, mitä positiivista kerrottavaa on, niin sanottiin, että on lapsemme kanssa mukaviakin hetkiä. Ei paljon lämmittänyt, jos hyviä puolia ei kyetä yksilöimään. Negatiivisia sitten senkin edestä ja tietysti lapsen kuullen.
Itkettää, kun oma lapsi on valtavan rakas ja meistä ihana ja päiväkodin palaute on ihan muuta.
Tällaisiin olisi kiva saada kommentteja varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä.
Onko kehitysvammaa esim autismi??
Vierailija kirjoitti:
Kasvatusmenetelmien ero voi vaikuttaa. Varhaiskasvatuksen yksiköissä on lähes poikkeuksetta käytössä positiivinen tunnekasvatus, kun taas monissa perheissä on perinteinen kurikasvatus. Se on hämmentävä kokemus lapselle, jos varhaiskasvattajat suhtautuvat hänen toimintaansa aivan eri tavalla kuin omat vanhemmat.
Juuri päinvastoin. Todennäköisesti päiväkodissa on niin kova kuri, että lapsi reagoi aggressiolla.
Vierailija kirjoitti:
"Esimerkiksi vakituisesta työpaikasta ei niin vain olla poissa. Ja kuka uskaltaisi hylätä vakituisen työn tällä hetkellä? Ei se vanhempien epävarmuus tulevastakaan lapseen välttämättä hyvänä asiana heijastu."
"Eikä se lapsi niitä kaveritaitoja kotona opi, vaan ikätoverien kanssa."
Elämä on valintoja. Hyvä lapsuus ja vanhemman katkeamaton työura ovat valintoja, jotka eivät aina mahdollistu samaan aikaan. Lapsuus on lyhyt, mutta sillä on iso merkitys koko elämälle. Jos oikeasti luet oikeiden ammattilaisten (esim. lastenpsykiatrit, kehityspsykologit) mielipiteitä, niin päiväkoti ei ole 3-vuotiaiden paikka. 3-vuotias tarvitsee vielä aikuisen yksilöllistä huomiota niin paljon, että se ei päiväkodissa mahdollistu. Päiväkoti ei tee hyvää 3-vuotiaan kehitykselle.
Se, että hoitaa lasta kotona, ei tarkoita, että nyhjätään kotona 4 seinän sisällä. Mennään ulos, sovitaan tapaamisia leikkipuistoon, käydään kerhoissa
Lapsi tarvitsee muiden kavereiden kanssa leikkimistä alle 3-vuotiaana ja paljon muitakin virikkeitä. Ikävä kyllä kotona pitkään olleet lapset eivät pärjää muiden lasten kanssa kouluiässä. He joutuvat helposti kiusatuiksi. Kaikkialla muualla maailmassa alle 3-vuotiaat ovat päiväkodissa. Suomessa hoidetaan lapsia liian pitkään kotona ja tästä Suomi saa jatkuvasti huomautuksia. Ei ole normaalia tai lapsen edun mukaista hoitaa lasta kotona 3-vuotiaaksi.
Lapsi hakee paikkaansa ryhmässä.
Kannatta pohtia omaa itseään, oletteko täysin samanlaisia itse työssä ja kotona? Varsinkin juuri kun aloitatte uudessa työpaikassa? Aikuisella uuden aloitus esiintyy yleensä hiljenemisenä ja tarkkailuna, lapsella se voi purkautua levottomuutena.
https://positiivinenkasvatus.fi/