Eino Grön joutui jättämään vaimonsa hoivakotiin nyt hänellä on uusi suhde: Tällaisessa elämäntilanteessa ei ole mitään syntistä

Näinhän se näkyy menevän myös silloin, jos vaimo sairastuu syöpään. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo nyt vähän ihme systeemi. Selkeästi romanttinen, koska kukaan mies ei käynyt kaveriksi. Sitten ihmetyttää tämä eläkkeellä oleva opettaja Annikki. Miksi alkoi jalkavaimoksi? Mikä on hänen taustansa? Koulutettu ihminen, miksi suostui tuohon? Rahallisestikaan ei hyödy koska Einolla vaimo ja perillisiä.

Minä en hyödy miehestäni mitenkään, mutta rakastan häntä ja viihdyn hänen kanssaan ja siksi olemme suhteessa. Miksi pitäisi jotenkin hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se näkyy menevän myös silloin, jos vaimo sairastuu syöpään. 

 

Syöpä nyt on ihan eri asia. Minä en halua, että ukko uhraa 20 vuotta elämästään istumalla paskanhajuisessa hoitokodissa minun vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus on läheisille sairauksista julmin. Jos sairas puoliso ei enää tunnista, on ihan ok, että puolisollaan on muutakin elämää pitämässä hänet kasassa. Jos käy kuitenkin säännöllisesti tapaamassa puolisoaan silloin, kun hän ei ole enää läsnä tässä maailmassa, hoitaa homman jo moninkertaisesti paremmin kuin moni muu mies pystyy. Siinä kohtaa ei ole mitään väliä sillä, onko vierellä uusi naisystävä vai ei.

Käykö tosiaan toiselta puolelta maapalloa säännöllisesti tapaamassa vaimoaan hoitokodissa? Mitä arvelisit? Ero olisi oikea ratkaisu, mutta Eikalla raha se ratkaisee. Harmi ettei Eikka ole vielä tuohon ikään mennessä ymmärtänyt, että arkkuun niitä rahoja ei saa ja vaikka saisi, niillä ei tee siellä mitään.

Ainoalle pojalleen varmaan haluaa antaa perinnöksi sen mitä on pystynyt hankkimaan. Kuten me kaikki muutkin omalle jälkikasvullemme.

Äitini lapsuudenystävän mies sairastui muistisairauteen jo 56 vuotiaana. Vaimo oli miehensä omaishoitajana jo ennen kuin ehti eläkkeelle. Mies oli vähän päälle 60 v kun joutui hoivakotiin, koska oli niin aggressiivinen, liikkuminen huonoa, täysin muistamaton jne. 

Tämä äitini ystävä tutustui jossain hoivakodin juhlassa samanikäiseen mieheen, jonka vaimo oli sairastanut muistisairautta jo kauemmin ja ollut hoitokodissa pidempään. 

Nämä puolisot ihastuivat toisiinsa ja alkoivat viettää vapaa-aika keskenään. Kumpikin kävi kuitenkin päivittäin katsomassa hoitokodissa puolisoaan. Kummankin lapset hyväksyivät tämä suhteen ja olivat onnellisia ettei äidin/isän tarvinnut olla yksin. 

Nyt kummankin puolisot ovat jo menehtyneet ja pariskunta "seurustelee" edelleen keskenään. Äitini ystävä kertoi, ettei varmasti olisi ikinä selvinnyt noista vuosista täysijärkisenä ilman suhdetta tähän mieheen. Mies oli samanlaisessa asemassa kuin hänkin ja tiesi tarkalleen, miten rankkaa muistisairaan puolisona oleminen on. 

Nainen ei tietenkään voi näin toimia, vaan siitä tulee kauhea haloo

Eli hoivakotiin säilöön ja uusi tilalle.

Ei se noin saa mennä!

Vierailija kirjoitti:

Minusta täysin ok. Edennyttä muistisairautta sairastava ei enää ole tässä maailmassa. On vain kuori joka ehkä huutelee törkeyksiä, on aggressiivinen eikä tiedä edes omaa nimeään. Tila saattaa jatkua toistakymmentä vuotta, miksi kenenkään pitäisi uhrata elämänsä siihen jos vielä itsellä on terveyttä jäljellä. 

Sinulla ei taida olla mitään kokemusta muistisairauksista.