Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katkeroituminen, esim kiusaajalleen
29.04.2024 |
Tärkeä aihe.
Ihmisenä, sun on hyvä ymmärtää, miksi sä katkeroidut ja miksi sä et pysty antamaan anteeksi, etkä koskaan pääse eteenpäin.
Se johtuu niistä traumoista, mitä sä et ole käsitellyt, sä et ole osannut käydä niitä asioita läpi syvemmin. Kun ne traumat käsittelee, yleensä ihminen saavuttaa ymmärryksen.
Kiusaaminenkin on sellainen asia, että se on paljon syvempi kuin se, että "minä haluan nyt vähän kiusata tuota toista". Siellä taustalla on aina asioita, mitkä vaikuttaa.
Sun täytyy tiedostaa nämä asiat syvemmin, sen avulla päästää irti.
Ei se kiusaaja sua ajattele enää, se on mennyt eteenpäin, todennäköisesti itse antanut myös itselleen jo anteeksi. Nyt sä itse uit sen aiheen parissa edelleen, etkä pääse eteenpäin. Sä jumitut siihen.
Se ei oo hyväks.
Sun täytyy antaa anteeks.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat eivät ole pyytäneet anteeksi. Jihtuisko siitä?
Mitä väliä sillä on? Ei kait tässä sitä tarkoiteta, että joku menisi hymyillen kiusaajien luo sanomaan että annan sulle anteeks, ja räkäse ja räkätä vielä, annan sulle luvan.
Ap:n ajatuksessa kyse on siitä, että päästää irti hellimästään katkeruudesta ja kostonhalusta. Että jättää vanhan taakseen ja opettelee elämään taas, muuttuu maassa makaavasta uhrista normaaliksi itsekseen. Sellaiseksi jota kiinnostaa joku muukin asia.
Mä en henkilökohtaisesti sellaisessa tilanteessa haluaisi antaa jollekin menneisyyden haamulle noin isoa valtaa. Kuinka paljon joku ilkeä ihminen nauttisi siitä, jos tietäisi?
On paljon helpompi hengittää, paljon iloisempi ja kiinnostavampi elämä, kun ei helli vuodesta toiseen kiusaajansa muistoa, sanoja ja tekoja sydämessään. Jotain mukavampaa tilalle. Eihän siihen sydämeen mahdu rakkautta ja ystävyyttä, kun joku kuiskuttaa siellä koko ajan että oot huono, et ansaitse mitään ja noikin nauraa sulle.
Oletpa löytänyt paljon sanomaa Ap:n anglismiräkäisystä. Sinun tulkintasi on oma tulkintasi, eikä sillä ole kuin satunnainen yhteys Ap:n sekavaan sä-sepustukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin täytyy?
Sivusta. Ei täydy, jos haluaa jumittaa katkeruuteen eikä halua päästä yli. Ei täydy, jos haluaa, että kiusaaja saavutti jotain. Itselleen siinä kiusaa tekee. Onhan se ihan sallittua, mutta oudoksuttaa välillä ihmisissä. Ihan niin kuin joku uhmaikäinen potkii kiukkuisena kiveä ja satuttaa varpaansa.
Anteeksiantamattomuus ja jalan potkeminen kiveen eivät ole vertailukelpoisia asioita.
Kuten toinenkin kirjoittaja jo totesi, minäkään en juuri edes ajattele kiusaajiani. Silti en ole antanut heille anteeksi. Enkä anna muutamille muillekaan. Minun ei tarvitse. Elämäni on aivan hyvää ilman tekopyhyysharjoituksia. Voin olla juuri sitä, mitä haluan, ja sille joku anteeksipyytelyjen huutelija ei mahda mitään.
No mutta. Jos et ole katkera, eihän sun silloin tarvitse päästää irti? Oot ehkä päässyt jo. Jotkut jumittaa eikä mikään onnistu, kun jäävät kiusatun rooliin, ahdistuvat eivätkä uskalla mitään. Jos katkeruutta hellii ja se on päällimmäisenä mielessä vuosia, kyllä mun mielestä se on verrattavissa siihen, että satuttaa itseään toistuvasti kiveen jos luulee että siitä on haittaa kivelle. Itsellä on paha mieli, ei kiusaajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat eivät ole pyytäneet anteeksi. Jihtuisko siitä?
Mitä väliä sillä on? Ei kait tässä sitä tarkoiteta, että joku menisi hymyillen kiusaajien luo sanomaan että annan sulle anteeks, ja räkäse ja räkätä vielä, annan sulle luvan.
Ap:n ajatuksessa kyse on siitä, että päästää irti hellimästään katkeruudesta ja kostonhalusta. Että jättää vanhan taakseen ja opettelee elämään taas, muuttuu maassa makaavasta uhrista normaaliksi itsekseen. Sellaiseksi jota kiinnostaa joku muukin asia.
Mä en henkilökohtaisesti sellaisessa tilanteessa haluaisi antaa jollekin menneisyyden haamulle noin isoa valtaa. Kuinka paljon joku ilkeä ihminen nauttisi siitä, jos tietäisi?
On paljon helpompi hengittää, paljon iloisempi ja kiinnostavampi elämä, kun ei helli vuodesta toiseen kiusaajansa muistoa, sanoja ja t
Hjaa. Jos tuo on sun esimerkki tasapainoisesta, hyvinvoivasta ihmisestä, ja tuntuu hyvältä, pidä ihmeessä kiinni. 😅
Olet väärässä. Olen 50v ja tapasin kiusaajani. Hän oli edelleen yhtä ilkeä ja typerä. En tosin enää jäänyt hänen kanssaan juttelemaan, vaan jätin hänet seisomaan suu auki kesken lauseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän niin kuin yksi meemi, jonka näin. Siinä oli käärme kietoutunut sahan ympärille verta valuen. Käärmeen hyökkäys oli kuristaa hyökkääjä, joksi se sahan tulkitsi. Mitä lujemmin voimin se hyökkäsi, sitä enemmän se sahaa puristi itseään haavoittaen.
Kostaminen on nykyään helppoa, ihmiset jakavat itsestään hyvinkin paljon tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän niin kuin yksi meemi, jonka näin. Siinä oli käärme kietoutunut sahan ympärille verta valuen. Käärmeen hyökkäys oli kuristaa hyökkääjä, joksi se sahan tulkitsi. Mitä lujemmin voimin se hyökkäsi, sitä enemmän se sahaa puristi itseään haavoittaen.
Ei tää analogia toimi.
Alue: Aihe vapaa
jep