Lue keskustelun säännöt.
Minusta on tullut tyhjä. Ei mitään sisältöä kun puhun muille. Tuntuu, että toiset on tosi eläväisiä mutten itse pysty samaan.
28.04.2024 |
Tiedättekö kun tuntuu kuin ei olisi oikein edes olemassa/elossa sielullisesti.
Ihmiset puhuvat ja keskustelevat mutta minä heitän vain jotain kommentteja ja yritän olla jotenkin menossa mukana. Sisällä en kuitenkaan tunne, on hajamielinen ja väsynyt olo.
Puhun mitä sattuu, en ole läsnä. En saa todellista yhteyttä keneenkään.
Ajattelin hommata lemmikin jos sellaisen kautta taas heräisin sielullisesti henkiin.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä löydät rakkauden. Se pistää eloon. Lemmikki voi auttaa myös.
Kukaan ei jaksa toisen lemmikkijuttuja kuunnella, siis ihan oikeasti.
Eihän tässä ole kyse siitä, että lemmikistä pitäisi saada jutunjuurta. Vaan haluan hoivata ja rakastaa, tehdä sen pienen elämästä hyvää ja onnellista. Itse en hanki koiraa vaan vähän "helpommin" hoidettavan lemmikin josta on seuraa ja iloa kuitenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun jossain määrin. Ehkä parhaiten kokemustani kuvaa ulkopuolisuus. Ulkopuolisuus ja fomo, kun elämä vain lipuu ohi, enkä saa siitä kiinni. Ei ole oikein omaa paikkaa, ei mitään mihin tuntisi kuuluvuutta, ei yhteyttä kehenkään, ei ketään joka kaipaisi. Yksinäisyyttähän tämä eniten kai on.
Tyhmä susta on tullu. Eläimet ei sit oo ihmisen hoitajia. Mee käppäileen.
Enkä jaksa edes kuunnella mitä muut sanovat. Kun vastaa kaikkeen kuulemaansa wau, niin jengi tykkää.