Missä vaiheessa olette muuttaneet pienempään asuntoon kun lapset muuttavat omilleen?

Minä haluan kerrostaloon heti kun mahdollista, eli kunhan nuorempikin lähtee, niin pienen pintarempan kautta talo myyntiin. Vielä pitäisi jaksaa viitisen vuotta. Luultavasti ostetaan kerrostalosta kolmio, niin saadaan yhdistetty työ/vierashuone.

Asunto 130 neliötä, rivitalo. Kaksin ollaan eläkkeellä. Kaksi lasta puolisoineen, kummallakin yksi lapsi.

Tilaa on tarvittu nuorten  parien tilapäiseen majottamiseen ja vierailuja varten noin 10 vuotta. 

Nyt olen alkanut miettiä muuttoa pienempään, mutta puoliso ei. En jaksaa enää siivoamista ym. 

125 neliötä, 4h+k. Ei olla muuttamassa mihinkään. Nyt on molemmille omat huoneet ja vierashuone (nukutaan erillään koska olen herkkäuninen ja ukolls cpap.)

Meillä n noin 200 neliöinen talo niin tiedostan kyllä että tämä on liian iso meille. Ei periaatteessa rahasta kiinni koska asuntolaina on maksettu, mutta mies on vähän kyllästynyt omakotitalossa asumiseen ja mä taas nauttisin rauhasta.

Ollaan kyllä puhuttu jos ostettaisiin mökki järvenrannalta niin voisi siellä olla kesäisin sekä viikonloppuisin. 

 

ap

Meillä vähän sama tilanne ja musta on ihanaa olla vielä näin nuori kun lapset lähtee opiskelemaan. Oon haaveillut ihan keskustaan muuttamisesta, ei tarvitsisi enää autoa vaan joka paikkaan pääsisi kävellen, voisin iltaisin käydä kahviloissa ja katsella ihmisvilinää. Tää talo lähtee myyntiin heti kun nuorin saa opiskelupaikan ja asunnon itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne ja musta on ihanaa olla vielä näin nuori kun lapset lähtee opiskelemaan. Oon haaveillut ihan keskustaan muuttamisesta, ei tarvitsisi enää autoa vaan joka paikkaan pääsisi kävellen, voisin iltaisin käydä kahviloissa ja katsella ihmisvilinää. Tää talo lähtee myyntiin heti kun nuorin saa opiskelupaikan ja asunnon itselleen.

olin samaa mieltä kuin sinä silloin kun ostimme tämän talon, ajattelin että on ihana kasvattaa lapset isoiksi täällä ja se oli miehenkin kanssa jo sovittu että sitten muutamme takaisin ydinkeskustaan kun lapset lähtee. No nyt mies sitten haluaa sinne mutta mä halua tai sitten on vaan jotenkin vaikea luopua tästä kun on niin paljon muistoja:)

ap

Meillä ei vielä ajankohtaista, mutta voihan tätä jo pohtia.

Okt ostettiin sillä ajatuksella, että asutaan tässä niin kauan, kun lapset on kotona. Mutta nyt en kyllä ole varma, raaskinko muuttaa muualle. Ympäristö on upea ja kävelymatkan päässä keskustasta. Kauppaan ja apteekkiin 300 m.

Mitähän alapeukutettavaa tässäkin aloituksessa on? Mä en oikein varmaan ymmärrä ton peukutuksen tarkoitusta? Kertokaa joku mikä idea sillä on?

Ap, kannattaa tehdä niinkuin yhdessä päätätte puolisosi kanssa.

Me laitettiin asunto myyntiin sinä keväänä kun nuorimmasta loppui peruskoulu. Lukio sijaitsi toisessa kaupungissa niin nuori muutti sinne ja me lähimpään isoon kaupunkiin, ei ollut järkeä jäädä ns. Maaseudulle kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän alapeukutettavaa tässäkin aloituksessa on? Mä en oikein varmaan ymmärrä ton peukutuksen tarkoitusta? Kertokaa joku mikä idea sillä on?

Ei ole mitään ideaa eikö järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Miten nuorina oikein olette lapsenne saaneet?

Paljastui trolliksi.

Peukut teille, jotka suunnittelette muuttoa pienempään asuntoon. Moni lapsiperhe tarvitsisi tilavampaa asuntoa, hienoa olisi jos niitä vapautuisi lisää.   Mutta nämä ovat valintoja, jokainen saa asua missä haluaa tai mihin rahat riittää. 

Me ostettiin samalta alueelta pienempi talo. Lapsille on edelleen yläkerta käytössä eli kaikki mahtuvat kyllä samaan aikaan kylään, mutta yläkerta toimii samalla myös työ- ja vierashuoneina.

pinta-alaa tässä on 100 neliötä eli puolet vähemmän kuin edellisessä. Tuntuu että juuri sopivan kokoinen, ei liikaa siivoamista mutta tilaa myös vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nuorina oikein olette lapsenne saaneet?

Paljastui trolliksi.

jaa sinä?

Suomessa on paljon sellaisia omakotialueita jotka on rakennettu 70- ja 80-luvuilla. Suuressa osassa näistä taloista asuu edelleen ne rakentanut pariskunta joka on tällä hetkellä noin 60-90 vuoden iässä. Vastauksena siis aloituksen kysymykseen on että aika harva taitaa asua talossa vain siksi että olisi lapsille tilaa ja talosta lähdetään vasta sitten kun oma kunto ei kestä siinä asumista.

Oletteko te köyhiä tai vakavasti sairaita? Miksi ette pystyisi asumaan kotona?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te köyhiä tai vakavasti sairaita? Miksi ette pystyisi asumaan kotona?

Eikö se koti voi olla pienempikin asunto? Vakavasti sairaat taas harvoin pystyvät enää muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nuorina oikein olette lapsenne saaneet?

Paljastui trolliksi.

Miten niin? Minusta tuli mummo 40 vuotiaana. Ei kaikilla kestä loputtomasti ruksata kaikki elämän merkkipaalut.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän alapeukutettavaa tässäkin aloituksessa on? Mä en oikein varmaan ymmärrä ton peukutuksen tarkoitusta? Kertokaa joku mikä idea sillä on?

Kuka mistäkin syystä, ei näy päällepäin, mutta että alta nelikymppiset jämähtää paikoilleen muistelemaan mennyttä, tietty muistot kirkkaita vielä tuossa iässä.