Alanvaihto aikuisena?

Mietin aina välillä alanvaihtoa, mutta en pystyisi enää aloittamaan hierarkian pohjalta esim. harjoitteluissa ja ensimmäisissä työpaikoissa. Olen korkeakoulutettu ja monen unelma-ammatissa, mutta silti kaipaan välillä vaihtelua. Takana parikymmentä vuotta tätä samaa ja edessä vielä yhtä paljon työvuosia.

Suurin osa alanvaihtajista lienee kuitenkin aikuisia? Harva alaikäinen edes omaa "alaa."

Ammatinvalinta- ja työelämätspspsypologi Eki 51 vuotta

Jaaha: joku on näköjään sabotoinut keskustelua ja poistanut eilisen kirjoitukseni, joten joudun julkaisemaan sen saman tähän uudestaan - yleiseön pyynnöstä uusintana olkaa hyvät:

Ap, jos onnistut hankkimaan uuden koulutuksen ja uuden työn, niin pian aloitettuasi huomaat "kyllästyneesi" siihenkin ja ettei ala "kiinnostakaan" eikä se ole "Sinua varten".

Ja sitten aloitat taas uuden koulutuksen ja työn, ja sama ralli jatkuu taas.

Tuon alanvaihtolottokoneen pyorittäminen jatkuu eläkeikääsi asti ja saat saaliiksesi lopultakin kolme ja varanumeron.

Ei Sinua Ap eikä teitä muita samanlaisia taivaanrannanmaalareita oikeasti, rehellisesti eikä perimmältään kiinnosta mikään työ. Ette te jaksa. Teitä väsyttää ja laiskottaa. Eikä teidän kannata yrittää mitään: ei tyhjä kannata (ETYK). Eikä kannettu vesi kaivossa pysy. Kaikki on turhaa, ja varsinkin kaikki työ ja vaivannäkö on teidän kaltaistenne tilanteessa turhaa.

Ottakaa karenssi tai lähtekää eläkkeelle jos pystytte ja lyökää kaikki ihan avoimesti, kursailematta ja sievistelemättä läskiksi. Ruvetkaa vaikka masentuneiksi, alkakaa syödä mielialalääkkeitä tai ruvetkaa juomaan.

Varmaan on yhteiskunnan ja työnantajankin kannalta parempi ettette tee mitään ettekä kajoa mihinkään.

Ja käyhän teillä jo yhteiskunta joka päivä kotonanne kuorimassa perunat - ja sitten kun ne on syöty ja tulevat ulos - pyyhkimässä ahterinne?