Mitä mieltä olette Arttu Wiskarin Monaco-biisistä?

Vierailija kirjoitti:

En ollut kuullut tätä ollenkaan mutta nyt olen kuunnellut viisi kertaa putkeen. 

"Sä et saatana kaasua nosta

iskä unelmoi jo Monacosta"

Nerokasta lyriikkaa. Biisi kertoo tarinan kokonaisesta elämästä, eikä mitenkään iloisesta sellaisesta. 

Kiitos Janne Rintalan.  

"Rintala on kirjoittanut useimmat Arttu Wiskarin esittämistä kappaleista ja suurimmat hitit. Wiskarin lisäksi Rintala on tehnyt kappaleita muun muassa Erika Vikmanille (kuten "Cicciolina" ja "Syntisten pöytä")" (Wikipedia)

Ihan hyvä biisi. Kivat sanat, vaikka sanoma onkin kaikkea muuta kuin kiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut kuullut tätä ollenkaan mutta nyt olen kuunnellut viisi kertaa putkeen. 

"Sä et saatana kaasua nosta

iskä unelmoi jo Monacosta"

Nerokasta lyriikkaa. Biisi kertoo tarinan kokonaisesta elämästä, eikä mitenkään iloisesta sellaisesta. 

Kiitos Janne Rintalan.  

"Rintala on kirjoittanut useimmat Arttu Wiskarin esittämistä kappaleista ja suurimmat hitit. Wiskarin lisäksi Rintala on tehnyt kappaleita muun muassa Erika Vikmanille (kuten "Cicciolina" ja "Syntisten pöytä")" (Wikipedia)

Kiitos? Rangaistus tuommoisen sonnan tekemisestä pitäisi antaa!

Kuvaa hyvin monia vanhempia naperourheilussa. 

Hyvät sanat on tässä biisissä, vaikka aihe on vähemmän hyvä. Muutaman kerran olen radiosta tämän kuullut ja ihan hyvältä kuulostaa. 

Minusta hyvä biisi jossa irvaillaan vanhemille jotka odottavat tosissaan että jälkikasvusta tulee sitten se uusi Teemu Selänne, Wilma Murto, Kimi Räikkönen, tms, jos jälkikasvu haluaa aloittaa urheiluharrastuksen.

En ole kuullut, onneksi.

Hyvät sanat. Mun mielestä mukaansa tempaava biisi. Helppo kertsi.

Heti ensi sävelistä arvaa, että kenen kappale on kyseessä? Ei kovin kummoinen, mutta sanomaa siinä on. 

Yritän olla kuulematta sitä koskaan, saa nähdä kuinka käy.

Laiska, köyhä ja vähän yksinkertainen persuisä haaveilee poikansa menestyksestä ja rikastumisesta voidakseen elää poikansa siivillä luksuselämää poikansa rahoilla ja saadakseen sen, minkä omasta mielestään ansaitsee, mutta ei ole valmis itse tekemään mitään sen eteen. Näissä Arttu Wiskarin inhorealistisissa suomalaista elämänmenoa kuvaavissa persuhenkisissä kappaleissa on oikeastaan enemmän sanomaa kun aluksi ajattelee, eivätkä ole mitään turhia rallatuksia kuten monella muulla laulajalla.

Sirpa on kai tavallaan rakkauslaulu. Vaikeaa on, eikä suomalainen persujuntti oikein voi suoraan kertoa rakkaalleen tunteistaan, mutta tajuaa, että vaikeuksien keskellä rakas pitää kuitenkin kasassa. Yhdessä on vaikeuksienkin keskellä helpompaa ja laulun mies tajuaa olevansa onnellinen ja onnekas kun elämässä on kaikesta huolimatta niin upea ihminen, joka ei ole jättänyt ja on jaksanut. 

Ilmeisesti tämä persuisä ja pojan äiti ovat eronneet. Sitten tämä isä kuvittelee saavansa poikansa menestyksen, julkisuuden ja rajojen myötä itsekin jonkun nuoren ja kauniin luksuselämää viettävän mielestään tasokkaan naisen ja nousevansa itsekin viihdejulkkikseksi ja persujen kansanedustajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wiskarille tyypillinen viiltävän osuva mutta silti lämpimän humoristinen kuvaus eräästä ihmistyypistä, joiden ainoa pakotie omasta näköalattomuudesta menee omien lasten kautta. Tykkään Artun tavasta kuvata suomalaista mielenmaisemaa ja sen lieveilmiöitä.

Siinä on jotain hyvin samaa kuin Leevi and the Leavingsissä.

Tämä luuseri on nimenomaan tunnustanut ettei osaa tehdä omia biisejään vaan kopioi ne Leevi and the Leavingsilta. Siksi en voi kuunnella tätä plagioijaa. Syytteet sietäisi saada. Monessa biisissä pöllitty sävelmätkin suoraan Leavingsilta. Pikkiriikkisen muutettu.

On kyllä paska biisi. Heti vaihtuu kanava. Tätä kopioijaa ei kaivata. Kuunnelkaa mieluummin biisien lähdettä, Leavingsia. Sieltä kopioitu kaikki tämän pellen humpat. 

Onahn tuo stereotyyppinen mutta totuuden mukainen kuva miten tuo menee. Paljon urheilupuolella on tuota, että ikäänkuin oman elämänsä tuotteeksi on otettu lapsi, eletään elämää lapsen kautta ja päätetty vielä, että lapsen menestys tulee myös oman elämän lopulta kustantamaan. On tätä eritavalla ollut myös vaikka klassisen musiikin puolella. Ei siinä paljon lapsen henkisiä puolia ajatella.

Mitä tulee Wiskarin musiikkiin, niin en tykkää. Ja täytyy muistaa, että tämänkin biisin on tehnyt Janne Rintala. Eli ei Wiskari ole mikään Gösta. Janne Rintala on sanoittanut myös suurimman osan Erika Wikmanin biiseistä.