Olen niin introvertti-selitykset työelämän suhteen

Nämä määreet intovertti ja ekstrovertti on täysin väärinymmärrettyjä käsitteitä. Puhumattakaan kuinka yleistä on niiden väärinkäyttö. Nykyään yleensä hyppään yli tai suljen korvat kun joku perustelee sosiaalista kyvyttömyyttään sanalla introvertti.

Suomalainen elämäntapatyötön keksii minkä tahansa tekosyyn jos se on keino vältellä työn vastaanottamista.

Minä rakastan ihmisiä ja olen sosiaalinen. Mutta samalla väsyn ja jännitän kovasti sosiaalisia  tilanteita. Olen introvertti. Teen töitä alalla jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Varmasti mietin ekstroverttiä enemmän tapaamisia ym., mutta sellaista se elämä on. Minulla on sitten muita vahvuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Nämä määreet intovertti ja ekstrovertti on täysin väärinymmärrettyjä käsitteitä. Puhumattakaan kuinka yleistä on niiden väärinkäyttö. Nykyään yleensä hyppään yli tai suljen korvat kun joku perustelee sosiaalista kyvyttömyyttään sanalla introvertti.

Minusta taas on hyvä, että näistä puhutaan enemmän. Ihmiset ovat erilaisia ja tarpeet ovat erilaisia. Toki kaikissa asioissa ei voi eikä kannata mennä määritelmien taakse. Hyvä olisi silti, että ymmärrystä löytyy erilaisille ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä määreet intovertti ja ekstrovertti on täysin väärinymmärrettyjä käsitteitä. Puhumattakaan kuinka yleistä on niiden väärinkäyttö. Nykyään yleensä hyppään yli tai suljen korvat kun joku perustelee sosiaalista kyvyttömyyttään sanalla introvertti.

Voi että itsekin vihaan noita termejä. Kukaan ei käyttänyt noita yleisessä kielessä vielä kymmenisen vuotta sitten. Ei kerrassaan kukaan. Sitten joku Iltapaskan pissis-toimittaja kaivoi ne jostakin, varmaan jenkkilähteestä, niin sen jälkeen näitä termejä varsinkin täällä rupesi käyttämään kaikki joka saátanan asiayhteydessä.

Introverttiydestä tai ekstroverttiydestä voi onneksi parantua. Vaatii harjoittelua ja epämukavan olon sietämistä. Parantumisprosessin seurauksena oma minäkuva ja sosiaaliset taidot vahvistuvat.

Se on rasittavaa. Olen itsekin introvertti eli ärsyttää kun toiset käyttävät sitä perustelemaan ties mitä laiskuutta ja huonoja käytöstapoja. 

mä ja puoliso ollaan introverttejä ja silti hyväpalkkaisissa hommissa ihmisten kanssa tekemisissä. 

Tuohon selitykseen turvautuvilla on muita ongelmia.

Kyllähän moni introvertti on käynyt siellä epämukavuusalueellaan ja siksi tiedostaa että tietyt työt eivät vain sovi itselle. Jos ahdistuu ja väsyy esimerkiksi myyjätyössä, niin miksi sellaista työtä pitäisi tehdä? Kaikille on paikkansa ja turha pilata omaa mielenterveyttään vain kapitalismin takia.

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan ihmisiä ja olen sosiaalinen. Mutta samalla väsyn ja jännitän kovasti sosiaalisia  tilanteita. Olen introvertti. Teen töitä alalla jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Varmasti mietin ekstroverttiä enemmän tapaamisia ym., mutta sellaista se elämä on. Minulla on sitten muita vahvuuksia.

Sama! Olen esimerkiksi verkostoitumistapahtumien jälkeen väsyneempi kuin ekstroverttikollega. Ei se tarkoita, ettenkö pärjäisi vallan hyvin siinä tapahtumassa. 

Näin introverttina sanon että suurin ongelma ei ole se itse työ vaan ne toiset työkaverit. Siis ne ekstrovertit jotka tekevät työnteosta hvettiä useimmiten. Pärjään hyvin asiakaspalvelussa ja olen saanut siitä paljon kiitosta ja kehuja (asiakkailta ja työnantajalta). Mutta ne ekstrovertit työkaverit. Sitä loputonta jaskanpauhantaa ja selkäänpuukotusta ei jaksa. Asiakaspalvelutyöpaikoissa heitä on enemmistö koska sitkeässä elää luulo että ulospäin suuntautunut ja puhelias on paras ihminen ja heidät rekrytoidaan ensimmäisenä. Jos asiakkailta kysyttäisiin, suosikki oltaisiin me introvertit, koska me palvelemme rauhallisesti ja asiallisesti. Emme tee numeroa itsestämme.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän moni introvertti on käynyt siellä epämukavuusalueellaan ja siksi tiedostaa että tietyt työt eivät vain sovi itselle. Jos ahdistuu ja väsyy esimerkiksi myyjätyössä, niin miksi sellaista työtä pitäisi tehdä? Kaikille on paikkansa ja turha pilata omaa mielenterveyttään vain kapitalismin takia.

Ei työttömyys voi johtua siitä, ettei jollekin yhdelle alalle sovi. Monella alalla on työvoimapulaa, sitten kouluttautuu niille. 

 

TEM:n mukaan työvoimapulaa ilmenee Suomessa edelleen muillakin toimialoilla muun muassa varhaiskasvatuksessa, myyntitehtävissä, suojelu- ja vartiointityössä sekä ohjelmistoalalla

Esimerkiksi ohjelmoija ja jotkut vartijat voivat varsin hyvin tehdä töitä rauhassa. Myös kunnossapidossa ja erilaisissa asennustöissä on työvoimapulaa. 

Ei pidä paikkaansa, jos on ääripäätä introvertti-ekstrovertti -akselilla. Ambivertit toki pystyvät sopeutumaan ja pärjäilemään hyvinkin monenlaisessa työssä, ja onnekseen useimmat on niitä.Mutta ääripään ekstrovertti kärsii yksinäisessä työssä, ja ääripään introvertti kärsii paljon sosiaalisuutta vaativassa työssä. Useimmat pystyy niihin töihin pakon edessä, mutta se uuvuttaa, turhauttaa ja jopa polttaa loppuun.

Itsehän uskoin alkuun siihen, että introverttiys on joku vika, josta tarvisi "parantua". Jäin yliopiston jälkeen töihin yliopistolle, opetustehtäviin, koska ajattelin että siinähän oppii esiintymään ja olemaan ihmisten kanssa. Mutta sen sijaan että jännitys olisi vähentynyt kun kokemusta tuli lisää, ahdistus sellaisesta työstä muuttui niin suureksi, että jossain vaiheessa tarvitsin rohkaisuryypyn ennen luentoa tai opiskelijaohjausta. Siinä vaiheessa tajusin, että ei tässä ole mitään järkeä. 

Niinpä minä etsiydyin alan töihin liike-elämän puolella, joissa työtä saa tehdä 100% etänä yksin kotoa. Ja siitä asti ei niin mitään uupumusongelmia, jännityksiä tms. Minusta ehdottomasti kannattaa pyrkiä mukavuusalueelleen, jos vaan mahdollista! Siellä on paljon mukavampaa kuin jatkuvasti epämukavuusaluella, ja jää voimia vapaa-ajan aktiviteetteihinkin. Ja silloin kun kaipaa haastetta, sen voi löytää itse työtehtävien sisällöstä, ei sosiaalisten tilanteiden sietämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän moni introvertti on käynyt siellä epämukavuusalueellaan ja siksi tiedostaa että tietyt työt eivät vain sovi itselle. Jos ahdistuu ja väsyy esimerkiksi myyjätyössä, niin miksi sellaista työtä pitäisi tehdä? Kaikille on paikkansa ja turha pilata omaa mielenterveyttään vain kapitalismin takia.

Jos ahdistuu myyntityössä niin syy ei ole introverttiudessa

Vierailija kirjoitti:

Näin introverttina sanon että suurin ongelma ei ole se itse työ vaan ne toiset työkaverit. Siis ne ekstrovertit jotka tekevät työnteosta hvettiä useimmiten. Pärjään hyvin asiakaspalvelussa ja olen saanut siitä paljon kiitosta ja kehuja (asiakkailta ja työnantajalta). Mutta ne ekstrovertit työkaverit. Sitä loputonta jaskanpauhantaa ja selkäänpuukotusta ei jaksa. Asiakaspalvelutyöpaikoissa heitä on enemmistö koska sitkeässä elää luulo että ulospäin suuntautunut ja puhelias on paras ihminen ja heidät rekrytoidaan ensimmäisenä. Jos asiakkailta kysyttäisiin, suosikki oltaisiin me introvertit, koska me palvelemme rauhallisesti ja asiallisesti. Emme tee numeroa itsestämme.

Ja taas yksi joka ei tiedä mitä nuo termit tarkoittavat. Ekstrovertti saa energiaa ihmisten läsnäolosta, ei siitä pskanjauhamisesta tai selkäänpuukotuksesta. Introverttikin voi olla papupata ja ekstrovertti sisäänpäinkääntynyt.

Ei se mene noin, introvertti väsyy isossa sosiaalisessa tilanteessa. Olin työssä, jossa ihmisten kohtaaminen vei kaikki mehut ja en jaksanut tehdä juuri mitään vapaa-ajalla! Se on hyvä että tämän tiedostaa ja löytää itselle sopivan työn. Nykyajan työtehtävät ovat silti aika monikanavaisia ja ollaan koneella/puhelimessa ja sähköpostilla..sekin toki voi hiukan uuvuttaa. Omaa jaksamista pitää kuulostella, ettei loppuunpala. Siksi nykyään haluan epäsosiaalisen työn..ei kiinnosta märisevät asiakkaat mitkä eivät ole mihinkään ikinä tyytyväisiä ja luulevat olevansa universumin keskipiste. Minua kiinnostaa ihan OMA ELÄMÄNI ja ihmiset joista välitän. Ja oma rauhani. Jokaisella on oikeus löytää itselle sopiva työ. Nuoret jaksavat helpommin esim.myyjän ja aspan jne juoksulikan hommia, ennen kuin hakevat ehkä toiselle alalle. Joku jaksaa koko ikänsä ja that's fine. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin introverttina sanon että suurin ongelma ei ole se itse työ vaan ne toiset työkaverit. Siis ne ekstrovertit jotka tekevät työnteosta hvettiä useimmiten. Pärjään hyvin asiakaspalvelussa ja olen saanut siitä paljon kiitosta ja kehuja (asiakkailta ja työnantajalta). Mutta ne ekstrovertit työkaverit. Sitä loputonta jaskanpauhantaa ja selkäänpuukotusta ei jaksa. Asiakaspalvelutyöpaikoissa heitä on enemmistö koska sitkeässä elää luulo että ulospäin suuntautunut ja puhelias on paras ihminen ja heidät rekrytoidaan ensimmäisenä. Jos asiakkailta kysyttäisiin, suosikki oltaisiin me introvertit, koska me palvelemme rauhallisesti ja asiallisesti. Emme tee numeroa itsestämme.

Ja taas yksi joka ei tiedä mitä nuo termit tarkoittavat. Ekstrovertti saa energiaa ihmisten läsnäolosta, ei siitä pskanjauhamisesta tai selkäänpuukotuksesta. Introverttikin voi olla papupata ja ekstrovertti s

Pahimmat selkäänpuukottajat ja työpaikkakiusaajat ovat ekstroverttejä. Väitä sinä mitä haluat. Minä olen nähnyt tämän monessa työpaikassa ja kaikissa sama ongelma: ekstrovertit. 

Minä olen äärimmäisen epäsosiaalinen ihminen, pelkään ihmisiä ja työt joita saisin, ja joita tehnyt, on jotain call center -töitä. Ei koskaan enää. Pystyn kyllä hoitamaan hommat sinänsä mutta kun pitäis "hymyn kuulua äänessä" sun muuta vitutusta. 

Mä en ole yhtään introvertti. Mulla kuitenkin on niin paha sosiaalinen ahdistus, etten mä mitenkään kykenisi työskentelemään joissain sosiaalisuutta vaativissa töissä. Eihän siitä mitään tulis, kun tärisisin ja hyperventiloisin ja oksentaisi paniikkikohtauksen kourissa. 

Ehkä nekin ihmiset oikeesti tarkoittaa tätä, eikä mitään introverttiyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äärimmäisen epäsosiaalinen ihminen, pelkään ihmisiä ja työt joita saisin, ja joita tehnyt, on jotain call center -töitä. Ei koskaan enää. Pystyn kyllä hoitamaan hommat sinänsä mutta kun pitäis "hymyn kuulua äänessä" sun muuta vitutusta. 

Eli sinulta puuttuu sosiaalisia taitoja. Introverttiys on eri asia.