Ystäväpiirin lihominen

Muutama vuosi sitten käytiin ystäväporukan kanssa yhdessä (lasten kanssa) viettämässä aikaa ulkoilun ja liikunnan merkeissä. Ja kyllä, korona aikanakin. Sen jälkeen muut tuntuvat vetäytyneet omiin oloihin ja perustelevat elämän kiireellä, vaikka aina soitettaessa ovat kotona ja jos miehet vaihtelee viestiä niin "ei kait meillä mitään ole" on vastaus, mutta ikään kuin äidit olisivat tyytyneet koteihin. Tällä välillä facebookissa kuitenkin hehkutetaan sitä ihanan rentoa arkea ja miten on kiireetöntä. Perjantaisin kuvavirrat täyttyvät viineistä, lonkeroita sun muista herkuista ja porukka on viimeisen parin vuoden aikana kasvoiltaan muuttunut niin pöhöttyneeksi että ei hyvää päivää. Sitten jos mies kyselee muita miehiä niin heti pääsevät jos ottavat lapset mukaan ja käyvätkin yhdessä mitä oudoimmissa pakkoissa, mutta tietenkään en mukaan lähde jos ukot menee keskenään. Mutta nämäkin ajat on sohvalla viltti päällä ja mikäs muu kuin herkkutarjotin pöydällä. Tunnustan olevani outo lintu ja yleensä omat lapsivapaat päivät käytän ulkoilun parissa. Mutta mikä ihmeen murros on menossa kun porukka jämähtää paikalleen? Nyt kyse siis tällä otannalla 33-40 vuotiaista aikuisista joilla vanhimmat lapset 13 mutta keski-ikä jossain 9